Semihyvä treeniviikko takana. En sit tohtinut lähteä lenkille kiusaamaan selkääni, kun viimeviikon postaukseen tullut kommentti vahvisti sen, mitä oon intuitiivisesti ajatellutkin. Eli ei ole kovin hyvä merkki, jos jalka puutuu juostessa. Ongelmani on kai ollut vähän se sellainen perussuomalainen asenne, että kyllä se sillä lähtee, millä on tullutkin… Ja että terveyskeskuksen omalääkärini ei ole mikään urheilulääkäri. Hänen silmissään olen varmasti tosi aktiivinen ja hyvin treenattu, jolloin tee sitä, mikä tuntuu hyvältä, on ihan järkevä ohje. En nyt tietenkään vieläkään saanut varattua aikaa fysiotreapiaan, mutta henkisesti olen ottanut jo ison askelen siihen suuntaan. 🙂
TREENIT VKO 15
Maanantai, SATS BodyPump 55 min
- Maanantaina olikin pyhäpäivä ja aika vähän mitään ohjattuja tunteja tarjolla. No, pumppi on aina hyödyllisen oloista – ja täytyy kyllä tunnustaa, että just jotain tuollaista punttirääkkiä kaipasin kipeästi pääsiäisen herkuttelujen ja löllöilyjen jälkeen. Hassua vaan edelleenkin, että pulssi ei nouse tunnilla juuri mihinkään. Korkein lukema taisi olla 125, mikä on mun skaalassani kyllä tosi alhainen. Silti en tuntenut, että olisin mitenkään “säästellyt” treenissä.
Tiistai, SATS Energy 55 min, powerwalking 20 min
- Tiistaina olin yhä vapaalla ja mentiin aamupäiväjumppaan yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Onnistuttiin katsomaan Peetun kanssa bussiaikatauluja tosi hassusti (molemmat!)! ja oltiin puoli tuntia liian aikaisin – eli noin 45 min ennen tunnin alkua jo salilla. Vedettiin ihan kivat powerwalkit lämmittelyksi juoksumatolla. Pulssi oli siinä 118 ja 124 välillä koko tuon 20 minuuttia. Ihan hyvät verryttelyt siis. Karkki oli puolestaan laskenut aikataulut toiseen suuntaan väärin – ja päätellen siitä, miten punaposkisena hän lopulta päätyi salille, oli sielläkin vedetty aikamoiset powerwalkit… 🙂
Sunnuntai, Body Pump 55 min
- Täähän menee nyt ihan pumppaamiseksi, mutta hyvältä tuo sunnuntai-aamun tunti silti tuntui. Olisin ehkä kaivannut vähän aerobisempaa treeniä sunnuntaille, mutta tosiaan en uskaltanut lähteä lenkille ja silloin kun treenaan yksin, olen tosi laiska lähtemään muualle kuin tuohon meidän lähi-SATSiin. Sinne kun pääsee kävelemällä ja suihkuun voi sitten tulla kotiin.
Source: loseweight-safe.com via Minna on Pinterest
Nyt olen siis vakaasti päättänyt – ja myös henkisesti valmistautunut – siihen, että otan yhteyttä fysioterapeuttiin. Tuossa meidän lähellä on itseasiassa yksi, kuulemma hyvä, paikka, joka on erikoistunut “tavallisten ihmisten” urheiluvammoihin. Elikkä meidän, jotka emme ole mitään aktiivi/eliittiurheilijoita, mutta joiden ongelmat saattavat olla nimenomaan sidoksissa väärin tehtyyn liikuntaan ja kuntoutus tähtää siihen, että pääsee jälleen niinsanotusti baanalle. Mikään täkäläinen kela ei tuota korvaa, mutta kai sitä nyt voisi turhempaankin rahansa heittää… 🙂
