Taisin viime sunnuntaina uhota, että tulossa on mainio jumppaviikko. Noh, alku oli ihan lupaava. Boxingissa oli maanantaina ihan loistomeininki, mistä osittain kuuluu kiitos uudelle ohjaajalle – aivan timangi äijä! Sitten onnistuinkin viettämään mahataudissa puolet viikosta, joten varattuja SATS-tunteja piti peruutella yksi toisensa jälkeen. Tauteilun jälkeen olo oli vielä aika hutera, eikä sitä heti pääse mihinkään hulluun vauhtiin. Niin se vaan on. Ihmettelenkin oikeastaan eniten, että mahtaakohan sellaista normaalia treeniviikkoa olla olemassakaan? Ehkä se on vaan urbaani legenda tai moderni myytti tai jotain…
Eniveis laajensin tällä viikolla tajuntaani treenauksen suhteen aivan totaalisesti uuteen lajiin. Lajiin, johon aikaisemmin olen suhtautunut erittäin alentuvasti ja vähätellen tuhahtaen. Niin, pitää kai se tunnustaa… Kävin siis dementiahiihtämässä (= Nordic walking, uh… siis… sauvakävelemässä!!) ja – hör och häpna – se oli mielestäni sekä kivaa että tehokasta!! OMG! En olisi ikinä uskonut, että päästän suustani nuo sanat, mutta niin se nyt vaan on. Näköjään ennakkoluuloton asenne on ihan hyvä ohjenuora myös treeni-nimisellä elämänalueella. 😀
TREENIT VKO 7
Maanantai, SATS boxing 75 min
- Tosiaan tunnilla oli uusi ohjaaja, joka veti aivan törkeen raskaan treenin. Tuli sellainen olo, että hänellä on enemmän kokemusta nyrkkeilyjunnujen valmentamisesta kuin aerobic-saleissa huseeraamisesta. Aivan mahtava fiilis ja hauskaa anger managementia pitkästä aikaa. Uusi ohjaaja skippasi kokonaan venytykset eli koko 75 min vedettiin täysillä. Venyteltiin Peetun kanssa tunnin jälkeen noin vartin verran.
Perjantai, kahvakuula 40 min
- Perjantaina aloin olla taudin jälkeen sen verran kunnossa, että tunsin jaksavani tehdä vakiohjelmani kahvakuulalla. Video on kokonaisuudessaan 40 min sisältäen lyhyen lämmittelyn ja venytykset. Treeni sujui ihan hyvin ja videon avulla kaikki lihasryhmät tulee tehtyä ihan perusteellisesti.
Sunnuntai, sauvakävely 1 h 20 min
- Reipas kävelylenkki hellyyttävästi vihmovassa vesisateessa. Aluksi tuntui tosi ällöltä ja ajattelin välittömästi, että joko saa lähteä kotiin… Mutta sitten pääsin kunnon rytmiin ja hyvään hikeen ja lopulta olin tosi hypersuperreippailumielellä. Haha! MBT-kengät täydensi mahtavan treenifiiliksen.
MBT-kengät on ehdottomasti paras yksittäinen asia, mitä olen kipeän selkäni kuntoutuksessa kokeillut. Voisin melkein kirjoittaa niistä ihan kokonaan oman jutun tänne – sen verran mullistava tuo pullukkapohjainen kenkä on itselleni ollut. Ja tehostaahan se jalan ja alaselän lihasten käyttöä, vaikkei varsinaisesti mitään ongelmia tuolla alueella olisikaan.
Tänään sauvakävelylenkillä huomasin, että myös se on varsinaista terapiaa selälle. Pieni rytmikäs kiertoliike ja kevyt lihastyö tuntui todella hyvältä. Itseasiassa niin hyvältä, että ei hävetä ollenkaan tunnustaa, että aion marssia sauvat kädessä useammankin kerran!
