Kiitos nykytekniikan ja iTV:n pääsee täällä lahden toisella puolellakin seurailemaan Linnan Juhlia ihan suorana. Jotenkin tuntui, että tänä vuonna naiset olivat älynneet keskittyä vähän aikaisempia vuosia paremmin juhlapukeutumisen yksityiskohtien hallintaan. Masun päällä muhkuroita aiheuttava sukkahousujen kuminauha, silittämättömät hameenhelmat, “mustahan sopii kaiken kanssa” -logiikalla valittu iltalaukuntapainen, kampaamattomat hiukset ja kymmenet muut pikkuasiat voivat pilata totaalisesti hienonkin juhlapuvun yleisilmeen.

Floppeja en lähde nimeämään, vaikka kyllähän niitäkin joukkoon mahtui. Osa oli silkkaa yli-yrittämistä, osa terveisiä joltain sellaiselta vuosikymmeneltä joka ei ole vielä muuttunut trendikkääksi ja osa jopa pikkuisen liikuttavia itse-ommellun näköisiä virityksiä (silitysrauta on myös kotiompelijattaren ystävä – ihan vinkkinä vaan).

Upeiden, omannäköisten ja kauniisti kannettujen juhla-asujen kärkikolmikko:

Jääkiekkovaimo Mirella Koullias, jota tituleerattiin ainakin jossain myös malliksi, osaa todella kantaa kauniin pukunsa. Tykkään hurjasti puvun graafisuuden ja laahuksen hörselömäisyyden kontrastista.  Tosin ilman näyttäviä koruja kokonaisuus jäisi vaisuksi.

Jenni Vartiainen on Mintulle täysin tuntematon suuruus, mutta ilmeisesti Suomessa suosittu laulajatar. Häkellyttävän upeaa leiskuvan oranssia pukua täydentää näyttävät tilaisuutta varten teetetyt korut. Sileä kampaus, meikki ja Alexander McQueenin magee clutch tasapainottavat ja antavat särmää. Täyosuma!

Ihanin ja paras kaikista oli kuitenkin:

Makkonen <3

Kuvalainasta kiitos Iltalehdelle ja Keskisuomalaisen Heikki Saukkomaalle. Kiitos ja anteeks.

Eilen saatiin kuulla, miten ammattilaiset yhdistelevät nimiä, pukuja ja pukujen tekijöitä. Ihan aina ei mennyt arvailu nappiin Linnan Juhlien selostajilta. Nyt olisi oiva tilaisuus pistää paremmaksi ja testata oma tyylituntemus – Indiedaysin Showroomilla on nimittäin menossa Olivia-lehden kanssa yhteistyössä mahtihauska kilpailu. Leikkimielisessä kisassa voi testata tyylituntemuksensa yhdistelemällä muutamia suunnittelijoita tyylipiirroskuviin.

Kilpailu on leikkimielinen siinä mielessä, että kaikki tyyli-yhdistely-arvaukset osallistuvat pääpalkinnon, Mulberryn tuhannen euron arvoisen Tillie-laukun arvontaan. Muuten kisa on tietenkin verisintä totta kaikille meille, jotka olemme tosi hyviä “leikkimään” kilpailua (noot).

Pikkuisen suorastaan jänskitti lähteä skabaan mukaan. Koko vitsin fäshion-uskottavuushan tässä on viivalla… Ihan ensimmäisenä valkkasin kaikki “helpot”. (Oikeasti luulin, että ne on kaikki helppoja…) Sitten jäin jumiin Balmainin ja Dolce & Gabbanan kanssa. Sain kyllä sitten kaikki kuusi oikein, mutta nuo viimeiset piti kyllä arvata, jos totta puhutaan.

Mutta tosiaan – kaikki vastaukset osallistuvat ihanan Mulberry-laukun arvontaan, riippumatta tuloksesta.

Kampanjasivulla voi myös tilata itselleen Olivia-lehden käsittääkseni ihan hyvään hintaan ja tilaajalahjaksi tipahtaa kiva Lumin clutch.

Tämä postaus on osa Indiedaysin kampanjaa ja saan siitä itselleni Olivian vuosikerran ja samaisen Lumi-clutchin, mikä on tilaajalahjana. Valitettavasti Mulberryn laukkuun meillä ei ole mitään etuoikeuksia… 🙂

Kampanjan hienot piirroskuvat on tehnyt Concoction-blogin ihana Hanna. En kyllä yhtään tiennyt, että hän on näin lahjakas piirtämään!

Sain about viikko sitten testattavakseni Avonin aikuiselle iholle kehitetyn Anew Genics -sarjan seerumin ja voiteen.

Seerumin ja voiteen yhdistelmä tuntuu iholla miellyttävän samettimaiselta. Samoin tuoksusta tulee paljon plus-pisteitä. En käsitä, miksi yleensä kaikkien aikuiselle iholle kehitettyjen tuotteiden tuoksu on lähinnä tyrmäävä? Kuvittelevatko valmistajat kenties, että kun nainen on täyttänyt kolmekymmentä, hänen hajuaistinsa huononee dramaattisesti? No, Anew Genics on onneksi tuoksultaan hyvin mieto.

Vajaan viikon testailun jälkeen en nyt vielä osaa antaa arvioita muista luvatuista vaikutuksista. Tuotteiden pitäisi kuulemma silottaa ryppyjä, tasoittaa ihon väriä, häivyttää maksaläiskiä ja kiinteyttää kasvojen ihoa. Valmistajan mukaan hoitotuotteet myös tehokosteuttavat ihoa, joka joutuu talvisin koetukselle Suomen kylmän ilmaston vuoksi.

Omien testipurnukoiden lisäksi sain peräti kaksi pakettia arvottavaksi lukijoideni kesken!

Kaikki tämän postauksen kommentteihin perjantaihin 9.12. klo 24.00 mennessä jätetyt kilpailuvastaukset osallistuvat arvontaan. Palkintona on siis kaksi tuotepakettia, jotka kumpikin sisältävät Avonin uutuustuotteet Anew Genics -hoitoseerumin ja -voiteen.

Laitan voittopaketit heti arvonnan jälkeen postiin – eli mikäli et itse vielä tunne tarvitsevasi aikuiselle iholle tarkoitettuja tehovoiteita – ehtii paketti perille ennen joulua ja voit ilahduttaa äitiä, tätiä, isosiskoa tms voitollasi.

Yhden voittopaketin arvo on 63€

Kilpailukysymys:

Uskotko kosmetiikan ihmeitätekevään voimaan? Ryppyvoiteet, selluliittigeelit, kiinteytysöljyt – mitä näitä nyt onkaan – rahanhukkaa vai tehokasta huolenpitoa?

Joskus aikoinaan olin töissä Lelutavaratalo Ihme ja Kummassa. Inspiroiduin työpaikalla niin perusteellisesti, että kaapit alkoivat pikkuhiljaa pursuilla leluja, pelejä ja kaikenlaista muuta krääsää, mikä tuntui aivan tuikitarpeelliselta. Jossain vaiheessa sain kyllä kotiväeltä tiukan kehoituksen lopettaa lelujen hamstraamisen – tai odottaa ainakin siihen asti, että saan omia lapsia…

Sittemmin niin Monopolit kuin Afrikan tähdetkin on ehditty pelata hiirenkorville ja sekä lempeän vaalean beige “vanha nalle” että pinkki karamellipurkan tuoksuinen “harjanalle” on rakastettu nukkavieruiksi. Ja ne kaikki muut myös.

Peetu on kokenut saman ilmiön Americana-urallaan. Vaikka vaatteet on kieltämättä pikkuisen järkevämpi investointikohde kuin kasapäin leluja… Tässä osa uusimmista löydöistä:

Wranglerin farkkupaita on juuri sopivasti ihanan pehmeäksi kulunut ja mittasuhteiltaan täydellinen. Pendletonin kauluspaita on ohutta hienoa villaa. Vilukissan mukavuusvaate talveksi – vaatii tosin pitkähihaisen aluspaidan allensa, villa kun saa herkän ihon helposti kutisemaan.

Kaunis musta villakankainen mekko oli ostohetkellä lähes käyttämätön. Valkoisen kauluspaidan kanssa siitä syntyy täydellinen fröken-look! Mustavalkoinen college-neulepaita on ollut tosi kovassa käytössä heti hankintahetkestä alkaen. Sporttinen punainen vekkihame on syyspukeutumisen hauska väripilkku.

Ehkä hienoin kaikista on kuitenkin tikkikankainen lentäjäpusakka.

Peetu kertoi, että yhtenä päivänä joku oli ostanut laivaston tummansinisen villakangastakin. Taskusta oli löytynyt amerikkalainen kuitti kehitykseen jätetyistä valokuvista. Vuodelta 1961!! Peetun takin taskuista ei löytynyt valitettavasti mitään jännää, mutta kävi kyllä mielessä, että minkäköhänlainen ihminen oli (on?)  Cris Spanbauer, jonka nimilappu koristaa takin rintamusta edelleen.

Työnteko inspiroivassa ympäristössä voi olla vaarallista – ainakin kukkarolle!

Peetu lähti justiinsa johonkin hämärään indie-klubiin tsekkaamaan jotain bändiä.. Bonden bar vinkkinä kaikille himmeästä musiikista kiinnostuneille ja ei-niin-kovin-aikuiseen-ikään ehtineille lukijoille. On kuulemma aina ihan täynnä tosi siistiä söder jengiä..

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä äiskä iloitsee, että klubihommaan kelpaa asustukseksi just vastikää ompelemani hamonen ja ah-niin-suomalainen Marimekko-raitapaita (saatu blogikampiksesta!).

• paita, Marimekko
• hame, Mintun ompelimosta
• nilkkurit, Skopunkten
• huivi, Indigofera

(PS. näin yhdentoista Ruotsin vuoden jälkeen alan olla vähän epävarma.. Vieläkö sanotaan “siistiä”? Ainakin Karkki ja Peetu sai ihan hysteeriset tikahtumisnaurukohtaukset, kun kysäisin leppoisasti, että mahtavatko neidit olla lähdössä viihteelle. Ilmeisesti kukaan ei ole käynyt “viihtellä” sitten ysikytluvun – ainakaan reaktiosta päätellen… Sanavarasto vanhenee – bloggari ei! Hmph.)