Periaatteessa olen hyvin rauhallinen, oikeastaan jopa stoalaisen lunki ihminen. Pikkuasiat eivät minua juuri kiusaa, eikä arkipäivän vastoinkäymiset hetkauta mielentyyneyttä. Asiat kun useimmiten menevät niinkuin menevät. Turha sitä on itseään kaikesta eteen sattuvasta hetsata tärisemään.
Paitsi, että kaikenlainen odottelu ja turhanaikainen venttailu ottaa kyllä hermoon ja lujaa! Mikä on tietysti keskinkertainen henkilökohtainen ongelma, sillä jo Tukholman kokoisessa kaupungissa odottelu ja milloin minkäkin asian viipyminen, on ihan arkipäivää. Takahampaiden kiilteet lähestulkoon pois kirskuteltuani, ymmärsin alkaa kantaa aina lukemista mukanani.
Nykyään myöhästyneet bussit, peruutetut t-banavuorot, jumiin jäävä kassajono, raiteille seisahtunut paikallisjuna, jonopaikka 281 nettitoimittajan palvelupuhelimessa tarkoittavat vain vielä yhtä hetkeä lisää nenä kirjassa tai lehdessä. Odottelua kertyy aika tavalla, sillä viikossa kuluu vähintään 2-3 pokkaria + pari paksua magazinea.
Tällä hetkellä matkalukemisena on tuorein Suomen Elle. Ihanaa, että ehtii halutessaan lukea vaikka jokaikisen jutun sanasta sanaan!
Ja kas, olihan sinne kansien väliin eksynyt yksi tutunoloinenkin juttu… Haha!
