Eilen torstaina oli pressiviikon virallinen päätöspäivä ja varmaankin just sen kunniaksi oli samalle illalle kasaantunut aikamoinen häppeningsuma. Minttu on tässä justiinsa suuntaamassa kesälomille (ja siksi ihan älyttömän sikakiireinen tietty ;D), mutta Peetu ja Lizzie kävivät fjortistelemassa sekä japanilaisen taidenäyttelyn avajaisissa East-ravintolassa (“ai, oliks ne pilkut seinillä se juttu, mitä piti katsoa”) että Diesel Storen “Be Stupid” -tapahtumassa (“ihan parasta feta-juusto/marinoitu-punajuurisalaattia” kuulemma).

Sometimes life just is… good. 🙂

Pressiviikon häppeningit on lisännyt mukavasti vauhtia muutenkin kiireiseen viikkoon. Perusteellisempia raportteja on tulossa, mutta tässä muutama hauska bongaus eiliseltä kierrokselta. 🙂

Taskupeili ikkarilla valaistuksella on ehkä hassuin idea mihin olen törmännyt pitkään aikaan. Mutta toisaalta – voisihan tuo olla käteväkin, kun pitää tarkistaa tilanne keskellä pimeyttä… 😀 (peili tulee muistaakseni Red Footilta…)

Mansikkasiivutin tuntuu vähintään yhtä tarpeelliselta kuin… öö – shamppanjavispilä. Tosin Peetun mielestä se on aivan ehdoton ja tulee kuulemma kovaan käyttöön. Saa nyt sitten nähdä syödäänkö meillä pelkästään siivutettuja manskikoita tänä kesänä.

Biancon superkorkeat paljettiset OTK:t on vaan niin kertakaikkiaan överit, että ne on suorastaan ihanat. Kuuluvat tosin ehdottomasti “ei ikinä omaan jalkaan” -kategoriaan. :DD

Elloksen syysuutuuksista sen sijaan löytyi hamonen, joka sopisi paremmin kuin hyvin täydentämään mustavalkoista garderobiani. Jotenkin aina yhtä ihanaa, kun tuo suurikokoinen kukonaskelkuvio palaa mukaan kuvioihin.

En ole mikään volankien ystävä, mutta jostain syystä vetoketjuhammastus röyhelön reunassa tekee koko hökötyksestä aika kiinnostavan. Niinhän se usein on, vähän twistiä kehiin ja vanhatkin ideat vaikuttavat ihan raikkailta.

Beckmansista tänä keväänä valmistuvat muotisuunnittelijat esittelivät eilen lopputöitään Bernsissä. Monet asuista oli varsin erikoisia ja tuskin tarkoitettukaan sellaisenaan tavalliseen käyttöön. Muutamia hauskoja ja yllättävänkin käyttökelpoisia ideoita tuli kuitenkin nähtyä.

Opiskelijoiden loppunäytökset on jotenkin aina hurjan virkistävää katsottavaa. Tietenkin aika monet tietävät, että näytöstä tulee katsomaan paljon mm. mahdollisia työnantajia ja uusia kykyjä metsästäviä alan ammattilaisia (mm. H&M-guru Margareta Van der Bosch istuu aina eturivillä), mutta muuten kaupalliset tosiasiat eivät rajoita luovuutta ihan samalla tavalla kuin bisneksessä mukana olevia suunnittelijoita.

Näytöksen jälkeen harpottiin Kungsträdgårdenin poikki Modecenterin iltapäivämingeliin. Kirsikkapuiden kukinta alkaa olla jo tältä keväältä ohitse, mutta puistikko on silti keväisentunnelmallinen ja yksi lempparipaikkojani Tukholmassa.

Kaikenkarvaiset vitamiineilla pimpatut juomat taitavat olla sesongin kuumintahottia juttu… Itse en ole kyllä mikään makeiden juomien fani ja nämäkin Friggsin versiot saavat siksi varsin laimean arvostelun. Mielummin vesi vetenä ja vitamiinit vitamiineina.

Kotimatkalla sattui samalle lautalle jonkun ruotsalaisen iskelmätähtösen videon kuvaukset. Valitettavasti en tunnistanut poppoota, mutta muutenkin varsin kiva muutaman minuutin laivamatka Söderistä Hammarby Sjöstadiin sujui tavallistakin leppoisammin musaa kuunnellen!

Gamla Stan on muotishoppailijan näkökulmasta ehkä kaikkein vähiten kiinnostava Tukholman keskustan kaupunginosista. Turistikrääsäputiikit ja ravintolat ovat valloittaneet kauniit vanhat rakennukset ja romanttiset pikku kujat. Muutama poikkeus silti löytyy sieltäkin – yksi niistä on yhdistetty putiikki ja galleria nimeltä Demo.

Demo sijaitsee erittäin kätevästi lähes vastapäätä Gamla Stanin t-bana-aseman uloskäyntiä, osoitteessa Munkbrogatan 5. Myymäläpuolen valikoissa on mielenkiitoisia merkkejä kuten Patouf, Sophie by Sophie, Van Deurs, Swedish Hasbeens etc.

Pistäydyin eilen Demossa tsekkaamassa Van Deursin  fantastisia pliseerattuja luomuksia esittelevän pikku näytöksen. Erityisesti yönsininen haalari on mitä täydellisin! Ja kaikki asujen ihanat sensuellit selkäpuolet.

Näyttelypuolella oli vielä eilen esillä Stina Wirséniuksen muotipiirroksia. Aika hauska muuten nähdä sekä originaali piirros että sen perusteella valmistettu vaate.

Seuraavaksi galleriassa voi 20.5. lähtien tutustua valokuvaaja Susanne Walströmin töihin.

Jokakeväisellä (ja -syksyisellä..) garderobisiivouksella on noin kolme päämäärää. Ensinnäkin tavoitteena on siirtää väärän sesongin vaatteet säilöön odottamaan hyvässä järjestyksessä sitä, että ne taas puolen vuoden jälkeen poimitaan suurella rakkaudella käyttöön. Toiseksi (vähän kuin peilikuvana edelliselle – jee!) tehdä uskomattomia löytöjä omista vaatevarastoista – ja tietenkin ilahtua ikihyviksi siitä, että edelleenkin mahtuu “siihenkin” puoli vuotta sitten garderobisiivouksen yhteydessä varastoon siirrettyn mekkoon (as if… ha ha!). Kolmas tavoite on selväjärkisesti ja vailla sentamentaliteettia pistää eteenpäin/kiertoon/roskiin (!!!) vaatteet, jotka eivät enää mitenkään ole käytössä tai muullakaan verukkeella onnistu puolustelemaan olemassaoloaan.

Kyllä… joidenkin vaatteiden kanssa päätimme sulassa sovussa elikkä yhteistuumin, että teemme loput. Monien kanssa päätöksenteko oli haikeaa, monimutkaista ja raskasta. Niin monta toivetta, haavetta ja muistoa liittyy… hmh.. vähäisimpäänkin urheilusukkaan. No, positiivista on se, että oikeasti kivoille vaatteille voi löytyä uusi koti Go 4 it vol. 2 -kirpparin kautta. Ja sinne on nyt siis lähipäivinä tulossa massoittain uutta kampetta!!

Jostain syystä kuitenkin alkoin tuntua, että vaatekaapin kevätsiivouksen jälkeen tuloksena on enemmän vaatteita käyttövaatekaapissa kuin aikaisemmin…

Puuvillainen kotelomekko on iki-ikivanha… Aikoinaan ommeltu Laura Ashleyn sisustuskankaasta jollain Burdan erittäin peruskotelomekon kaavalla. Jotenkin tuntui yhtäkkiä, että tämä vois olla hitti tänä kesänä. Jos sen stailaisi aika simppelisti matalien sandaalien ja rennon laukun kanssa. Vai miten on? Onko tuo auttamatta too 90’s??

Kirkkaanpunaisesta mokasta tehty mekko oli ehdoton bilesuosikkini… joskus! Mutta ihan kivastihan tuo voisi toimia nytkin – eikö vaan? Aikoinani olen stailannut mekon sekä überhempeäksi luonnonvalkoisin perhosin ja nude-sandaalein että rock’n’roll -tyyliin mustien asusteiden kanssa. Lievän ylikäytön jälkeen en todellakaan ole kaivannut mekkoa ollenkaan, mutta nyt tuntuu pikkuisen siltä, että ihan kiva, että kuitenkin säästin sen. Kysymys on vain, että saanko sen ylipäätään toimimaan nyt about ziljoona vuotta sen jälkeen, kun olen sen ommellut… Omien vanhojen kamppeitten kanssa tulee helposti sokeaksi, joten kommentteja plz! Ja koska olen käyttänyt mekkoa niin paljon aikaisemmin, tuntuu hankalalta keksiä mitään uusia tapoja “stailata” sitä. Elikkä kaikki mahdolliset vinkit ovat erittäin tervetulleita. Etenkin sellaiset, että voisin laittaa ko. punaisen mokkanahkamekon päälle ihan tavallisena ja aika arkisena iltana.

Valkoinen puuvillainen kipparitakki ei ole huilannut varastossa ihan yhtä kauaa  kuin kukkamekko ja punainen mokkanahkainen mekko, mutta kuitenkin sen tarvittavat pari-kolme vuotta, että voidaan puhua jälleennäkemisestä.

Kolmas löytö on toisin sanoen Tommy Hilfigerin kevättakki vuodelta… ööh… nolla???

Tavallaan tykkään tosi paljon takin klassisesta sailor-leikkauksesta, mutta toisaalta koko hoito on jotenkin häiritsevän preppy. Parhaimmillaan takki on mielestäni farkkujen kanssa ja pikkuisen “dressed down”. Juuri nyt ovat klassiset trenssit kovin kovasti kuuminta hottia, joten ehkä olisi ihan coolia pukeutua siihen nähden vastavirtaan – vaikkakin vähintään yhtä klassiseen merimiestyyliin? Mutta vaikea sanoa, tuleeko meistä taas kavereita… Nyt on ainakin suurin kynnys ylitetty ja takki roikkuu silitettynä eteisessä. 🙂

Garderobin siivous on vienyt tietty oman aikansa, mutta eniten vapaata bloggailuaikaa on kuitenkin vienyt Sunshine ja kisun uudesta “siviilisäädystä” huolehtiminen…

Sunshinen tötterön on nimeltään “sparkling fashion pink”. Valitettavasti se ei tee kastraatiotikeistä toipumista selkeästi yhtään helpompaa. Kisu parka… (tsekkaa kulmahammas! <3)