Fantastinen Bea Szenfeld jatkaa omalla omaperäisellä linjallaan. Tuorein mallisto on lievästi sanottuna epäkaupallinen – vai mitä sanotte kartongista valmistetusta uimapuvusta? Sur la Plage -mallisto on valmistettu kokonaisuudessaan (lahjoituksena saadusta) kartongista. Siitä huolimatta jokainen vaate on käyttökelpoinen… tai ainakin siis mahdollista pukea päälle.

Malliston inspiraation lähteenä on virallisen esitteen mukaan ollut meren pinnanalainen elämä, orgaaniset muodot ja mytologia. Vaikka Mintun silmissä monen kokonaisuuden silhuetti on kyllä juuri nyt niin ajankohtaisesti vintage-viiskytlukuinen..

Bea Szenfeldiä ei turhaan kutsuta yhdeksi ruotsalaisen “haute couturen” mestareista (Helena Hörstedt on toinen, mutta virallisesti nimitystä ei saa käyttää kuin luvan kanssa…) – miten siis joku ihan oikeasti jaksaa väsätä tuon kaiken?! Paperista!

Bea Szenfeldin uskomattomat luomukset eivät tietenkään ole mitenkään edukseen vanhalla pokkarikameralla otetuissa kuvissa. Suosittelen erittäin erittäin lämpimästi pistäytymään Designgalleriet-galleriassa osoitteessa Odengatan 21. Kartonkiluomukset ovat ihailtavissa Designgallerietissä koko huhtikuun.

(melkein laitoin tähän tagin “Muodin Legendat” – mutta se olis ehkä ollut vähän overkill… :D)

Keräsin yhteen muutaman kivan – ja keskenään varsin erilaisen – lastevaateputiikin tiedot Visit Swedenin Ruotsi-blogiin. Tavoitteena oli listata nimenomaan sellaisia kauppoja, joiden valikoimissa on vaatteita, joita Suomesta ei helpolla löydä. Kaikki vinkit löytyvät täältä: Lastenvaateshoppailua Tukholmassa

Olen varsinainen tuurijuoppo kynsien lakkaamisen kanssa. Välillä tuntuu, että olo on suorastaan alaston ilman sähäkän värisiä kynsiä. Lakkaa pitää olla, vaikka muuten mentäisiin äärimmäisen luovalla ja kovan vaivan takana olevalla t-paita-farkut-ponnarinuttura -perussetillä. Sitten yhtäkkiä huomaan, että kynnet ovat olleet luonnontilassa kuukausikaupalla.

Viimeisin kuiva kausi on jatkunut jo niin pitkään, etten edes muista, milloin olisin viimeksi sutinut väriä näppeihini. Varmaan käsittämättömän sinisenä jo monta päivää loistanut kevättaivas inspiroi kaivamaan lakkapullon esiin – ja etenkin ainoalta oikealta tuntuvaan värivalintaan.

Essie Mesmerize on ihan täydellinen puhdas sininen! Glitterittömyys tuo jotenkin ihanan lapsellisen olon. Vähän niinkuin ne mahtavasti suttaavat Sakura-väriliidut joskus pienenä. Muistatteko? (taitaa nuo sakurat olla jo kansanperinnettä, kunnei googlekaan löydä yhtään järkevää linkkiä tähän…)

Lisää herkullisia kynsilakkasävyjä löytyy täältä!

Käytiin eilen Peetun kanssa leffassa katsomassa Josef Faresin ohjaama leppoisa komedia Farsan. Pääosassa on itseoikeutetusti “farsan” (= “iskä”), reilu viiskymppinen maahanmuuttaja-macho. Pari hänen äijä-kaveriaan ja noin kolmikymppinen poika vaimonsa kanssa tuovat mukaan niin ystävyyden, rakkauden kuin parisuhdeongelmien ikuisia kysymyksiä.

Leffan perussävy on lempeän humoristinen, ihmisen epätäydellisyyttä ymmärtävä ja – hyvin ruotsalainen. Kunnon svenne-tyyliin kenelläkään ei tulisi olla paha mieli, kaveria autetaan ja mieskin itkee. Onneksi mukana on kunnon tujaus mustaa huumoria ja oikeastaan ihan aidolta tuntuvia yhteentörmäyksiä perinteisen Lähi-Idän kulttuurin ja modernin pohjoismaisen meiningin välillä.

Farsan sopii erinomaisesti sellaiseen hetkeen, kun haluaa jotain suht kevyttä viihdettä, joka jättää lämpimän ja hyvän olon jälkeensä. Olematta kuitenkaan aivotonta ja sataan kertaan alleviivattua perusmättöä. Ainakin kaikki, jotka tykkäsivät Josef Faresin Jalla! Jalla! -leffasta, pitävät varmasti myös tästä. Faresin komedioista oma ykköslempparini on Kopps – ja täytyy kyllä sanoa, että johtopaikka ei ole uhattuna…

Mutta tyytyväisenä ja suu täynnä poppareita, en tosiaankaan halua valittaa!

En edes yritä väittää, että suhtautuisin kissajuttuihin mitenkään analyyttisen viileästi. Mun puolestani varsinkin ihkaoikeat karvatassut ovat aina kuumintahottia ja johonkin pehmeään kohtaan osuu kyllä kaikki muutkin aihetta hipovat jutut Hello Kittystä LOLCatseihin…

Mikäs sen mukavampaa, että muutkin ovat sitä mieltä, että kizut ovat tänä keväänä in fashion. Miu Miun kevät kuhisee kissaprinttejä.

Jotenkin kyllä tuntuu, että ihan kokonainen outfit kuorrutettuna kissankuvilla olisi liikaa jopa kaltaiselleni kreisille catwomanille… Toisaalta juuri kisu-överit olisi ehkä juuri se oikea tapa vetää hajurakoa ristipistomummoihin. Ehkä kuitenkin aloittaisin mielummin vaikka überihanalla silkki-clutchilla.

Mustavalkoisessa kissaprinttipaidassa on hurjan kauniit hihat. Sellaisten kanssa voisin kyllä pärjätä enemmän kuin mielelläni. Kangaskaupoista taitaa olla ihan turhanaikaista lähteä metsästämään coolia kisukangasta… Vaaleanpunaiset flanelliversiot eivät ehkä anna ihan samaa yleisvaikutelmaa, vaikka paidan malli olisi miten kiva.

Onneksi kisukuumetta voi hoitaa seuraamalla Sunshinen pahantekoa. 😀 (eikö muuten narsissit ole myrkyllisiä? Kun mun tietääkseni kissat ovat aika tarkkoja siitä, mitä syövät, mutta Sunshine kyllä järsii lehtiä kielloista huolimatta…)