Peetu on selättänyt sitkeän talviflunssan ja meni tänään pitkästä aikaa kouluun. Toivottavasti kaikki opettajatkin arvostivat paidan mesitsiä – Be stupid, for successful living… 😀
Ehkä kaikkein hauskinta muodissa ja trendien vaihtelussa on se, että säännöllisin väliajoin kaikki vanhat pukeutumissäännöt ja ehdottomat no-no -jutut päätyvät vanhentuneina romukoppaan. Tänä keväänä kultainen ohje eri denim-vaatteiden yhdistelystä on joidenkin kauhuksi ja monien riemuksi so last season. Siinä missä vielä pari sesonkia piti pitäytyä pukeutumasta kiireestä kantapäähän denimiin, voi farkkuja nyt hyvin käyttää farkkupaidan kanssa ja uskalikko heittää päälle vielä lempparirotsinsa – farkkukankaisena, kuinkas muuten.
Samassa rytäkässä tekee farkkuhame paluun trendilistojen kärkeen. Aiheesta näkee sekä pitkää että lyhyttä versiota.
Jotenkin suhtaudun ristiriitaisesti tuon vanhan suosikkivaatteeni paluuseen. Tulee ihan sellainen olo, että 90-luku soitti ja halusi hameensa takaisin… Vaikka Stella McCartneyn napitettu pidempi versio on kieltämättä jollain tavalla elegantti, se aiheuttaa epämiellyttäviä väristyksiä liian lähellä olevasta menneisyydestä. Toisaalta en kyllä tiedä onko tuo Nicky Hiltonin päällä keikkuva ripsuhelmainen muka rokkirento viritys yhtään sen parempi.
Mitä mieltä olette? Onko farkkuhameen aika tehdä paluu vai joutaako se vielä lojumaan ysärin pimeimmässä komeronnurkassa? Kumpi versio siinä tapauksessa olisi tervetulleempi – lyhyt vai pitkä?
