Ai että oli hauskat kaksi päivää!! Edes lauantain itsepintainen sade ei onnistunut latistamaan tunnelmaa. Päivastoin, se alkoi tuntua jo ihan vitsiltä. (joo, mulla on vähän huono huumori…)
Muutama asia tuli parin viime päivän aikana opittua:
- Hiusten suoristaminen suoristusraudalla ennen sadefestareita on täysin turhanaikaista puuhaa
- Mikään ei voita vedenkestävää ripsiväriä
- Kumisaappaat ovat ainoat järkevät jalkineet
- Kannattaa varata mukaan käteistä, jos ei halua jonottaa sataa tuntia sille ainokaiselle luukulle, joka hyväksyy pankkikortin
- Sadeviitta on ihan best – sillä suojaa myös käsilaukun ja voi ilahduttaa kompiksia esittämällä batmania…
Eiliseltä odotin ehkä eniten Duffya. Pikkuruinen barbiolemus keikkui korkeilla korkoilla, farkkushortseissa heilutellen uskomatonta Dolly Parton -fledaa.
Useimpien muiden esiintyjien tapaan Duffy kuittaili sateesta ja yleisön tyylikkäästä “pukeutumisesta”. I want you in your beatiful plastic outfits to dance with me! Ja kyllä me sitten tanssittiinkin. 🙂
Fever Rayn makea valoshow sopi täydellisesti tunnelmaan. Vesipisarat kimmelsivät maagisesti lasersäteissä… Jotain etua sateestakin. Ha ha.
Festarin jälkeen omalle soittolistalleni päätyi pari uutuutta:
- Seasick Steve hurmasi leppostalla olemuksella ja tarttuvalla svengillä. Luulin itseasiassa, että en edes tykkää tämän tyyppisestä musiikista…
- Dundertåget pelasti Mintun Olle Ljungströmin angstilta. Ruipelot reippaat rokkipojat menee aina himaan!
Lopuksi vielä autenttinen The Magic Numbers & tervetuloa mukaan rapsakkaan sadetunnelmaan: (Karkki – tää on omistettu sulle!!)
