Month: April 2009

Takaisin kotona!

Ihan ihana olla taas kotona, vaikka kyllähän sitä reissussakin olisi vielä jaksanut olla. Onneksi Tukholmassa oli vastassa upea auringonpaiste – ei tullut ihan niin kovat vieroitusoireet. Tosin lämpöasteita taisi olla vain puolet Roomaan reiluun pariinkymmeneen asteeseen verrattuna.

Lupaan palata ruotuun bloggarina ja vastailla kaikkiin kommentteihin ja Tukholman shoppailua koskeviin kysymyksiinne heti huomenna. Nyt pikaisesti esittelyssä Italian reissun ostokset. Eihän niitä paljon kertynyt, mutta ovat sitäkin rakkaampia!

Kamera ei mitenkään osaa toistaa Baci-merkkisten mokkasandaalien upean syvää violettia sävyä. Korkoa on kerrankin tarpeeksi ja punainen pohja lisää tanssituskerrointa. Näitä tulette ihan varmasti näkemään täällä kyllästymiseen asti erilaisiin asuihin yhdisteltynä!
Turkoosi-violetti mekko Zarasta. Vähän mielikuvituksetonta shoppailla Italiassa Zarassa, mutta ei voi mitään. Mekkoon oli kiinnitetty nimilappu “Mintulle”, joten pakkohan se oli ostaa… ;D
Kengät ja mekko rimmaavat ihan täydellisesti!! Valokuva ei tosiaankaan toista värejä kunnolla (ja mekkokin on ihan ryppyinen…hmh), mutta uskokaa pois – yhdistelmä on tosi herkullinen. Sitäpaitsi nämä olivat ihan pakkohankinta, koska olimme menossa paikkaan, johon bilevaatteeksi suunnittelemani AA-mekko oli aivan liian arkinen.
Käsin tehty hopeinen rannepanta Franco Caterinin käsialaa. Simppeli ja elegantti koru istahti niin täydellisesti ranteeseeni, että erilaiset niitti-, nahkanauha- sun muut ranneröykkiöt alkoivat tuntua kertaheitolla jotenkin tunkkaisilta.
Uusi elämänvaihe, uusi tuoksu! Burberryn The Beat on edellistä tuoksuani raikkaampi ja kepeämpi – suorastaan kesäisen aurinkoinen, mutta kuitenkin tarpeeksi pehmeä ja aavistuksen makea istahtaakseen tyyliini.

Eilen tehtiin ihan mahtava retki Sisiliaan!! Valokuvamuistoja…
Aamukaffella Messinassa.
Jos italialaiset jotain osaa, niin makeiden herkkujen tekemisen! Suklaalla taytetty cornetto oli aivan taivaallinen.
Taorminassa aurinko paistoi taas pilvettomalta taivaalta. Ihan m i e l e t t o m a t nakoalat!!

Minttu istuskelee romanttisilla portailla Taorminan kujilla…

Huomenna sitten tarkempaa raporttia Rooman shoppailujutuista yms, kun olen taas kotona!

Ci vediami!!

Itse tehdyt gnocchit ovat niin mielettömän hyviä, että sen eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa. Gnocchien tekeminen vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin taitoa – varmasti siksi niiden valmistaminen sujuu myös Mintulta. Ha ha!

Resepti on peräisin ex-työpaikan kick-off -reissulta Pohjois-Italiaan. Yhtenä iltana meillä oli ruuanlaittokurssi ja valmistimme noin ziljoonan ruokalajin aterian yhdessä. Kaniinit metsämiehen tapaan tuntuivat jotenkin haasteelliselta toteuttaa kotona, mutta gnoccheja on pyöritelty useammankin kerran.
Gnocchi
pikkuruiset perunapullat 🙂

1 kg jauhoisia perunoita
4 dl vehnäjauhoja (durum, jos on, mutta kyllä tavallisetkin toimii)
suolaa

Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat, kun ne vielä ovat kuumia. (Pidän yleensä patakinnasta siinä kädessä, jolla pitelen perunaa). Muusaa kuoritut ja toivottavasti vielä kuumat perunat joko perunapuristimella tai survimella. Sekoita joukkoon vehnäjauhot, mutta älä vaivaa.

Muodosta massasta sormen paksuisia pötkylöitä ja leikkaa ne noin 2-3 cm pituisiksi pätkiksi. Pyöräytä joka palasta haarukalla niin, että ne saavat gnocchille tyypillisen muodon (ja keräävät enemmän kastiketta…).

Keitä pallurat ennen tarjoilua runsaassa (suolatussa) vedessä. Gnocchit nousevat pintaan, kun ovat kypsiä. Pari minuuttia pitäisi riittää.

Klassinen italialainen tapa syödä gnoccheja on sulatetun voin ja ricotta-juuston kanssa. Meillä useimmiten tehdään simppeli kastike kermaan sulatetusta homejuustosta. Ja päälle reilusti mustaapippuria suoraan myllystä!

NomNomNomNomNom!
NomNomNomNomNom!

Peetu täyttää tänään kokonaiset 16 vuotta!! Paljon paljon rakkaita onnitteluhalauksia!

Tämä on sulle:

Eilisiltainen ukkosmyrsky muutti hiukan iltasuunnitelmiamme. Aivan mieletön tuuli, rankkasade, salamointi ja ukkosen pauke pakotti koko Reggion pysymään sisällä. Kaduilla syöksyi sellaiset vesimassat, että ulkona kävely oli aivan mahdotonta. Vastaavaa mellastusta en ole nähnyt kuin kerran aikaisemmin – ja silloinkin Italiassa.

Tänä aamuna ilma oli taas aurinkoinen ja aamulenkki sateen raikastamassa Reggiossa maistui aivan upealta!
Takkuiset kulkukissat ihmettelevät hullua finneä, joka rynnii joka aamu lenkkivehkeissä meren rantaan…

Ensin pieni pyrähdys alas vuoren rinnettä. Meri näkyy jo!

Kyllä täällä kelpaa juosta. Meren tuoksussa, auringon paistaessa.

Tossut saivat Välimeri-kasteen.


Tunti reipasta lenkkeilyä meren rannassa ja sitten 10 minuuttia ylös melkein pystysuoraa rinnettä. Tähän voisi vaikka tottua…
Old stuff