Kun onnistuu heräämään aamulla niin aikaisin, että ehtii suoristaa hiuksensa ennen kouluun lähtöä.
Tänään on pieni tsäänssi, että jopa Minttu saa revittyä itsensä ylös verkkarisuosta. Iltapäivällä alkaa yrittäjäkurssi ja illalla on leffatreffit kompiksen kaa. Eiköhän siinä ole riittävästi syytä uskaltautua ulos peiton alta…
Ensin kuitenkin päivän Peetu:
Kuinkahan moni lukion toista käyvä suomalaistyttö pähkii tällä hetkellä päänsä puhki vanhojen päivän puvun vuoksi? Varmaan aika moni. Täällä ruotsissa ei vanhojen päiviä vietetä, niinkuin ei ole penkkareita tai lukulomiakaan (eikä ylioppilaskirjoituksia…), joten sellaista merkkipäivää, jolloin tokaluokkalaiset olisivat yhtäkkiä koulun vanhimpia, ei täällä ole.
Missään tapauksessa se ei tarkoita sitä, että selvittäisiin ilman pukuhetsiä. Kolmasluokkalaiset alkavat juhlia koulunkäynnin loppumista perusteellisesti erilaisin skiva-nimityksen saanein enemmän tai vähemmän pitkää pukua vaativin tilaisuuksin jo aikaisin keväällä. Itse lakkiaispäivänä useimmilla on kaksi – ja monilla kuulemma jopa kolme eri pukua. (lue lisää ruotsalaisista lakkiaistavoista).
Sen lisäksi, että Karkki on kunnianarvoisa kolmosluokkalainen ja välittömästi verrattoman juhlapukugarderobin tarpeessa, pitää Peetunkin saada oma mekko ysiluokkalaisten bal-juhlallisuuksia varten.
Siinä mielessä sattui aivan passelisti, että sain pyynnön arvioida amerikkalaisen prom dress -mekkoja kauppaavan nettiputiikin Promgirl.netin.
Jenkeissä pyörii ilmeisesti tositv-sarja, jonka ideana on valita/antaa katsojien valita vuoden Prom Queen. Koko amerikkalainen koulusysteemi ja erityisesti maagisen tärkeältä vaikuttava Prom-perinne on kyllä valitettavasti minulle aika vieras. Tai toki erinäistenkin elokuvien myötä on käynyt erittäin selväksi, että kysymyksessä on Hyvin Tärkeä Tapahtuma. Pikkuisen valaisevaa lisätietoa löytyy täältä. Erityisesti teinien jutut omien vanhempien suhtautumisesta suureen iltaan jaksoivat huvittaa.
Itse nettiputiikissa myytävät puvut ovat hinnaltaan nippanappa alle 300 $ – reilu 500 $ – eli ihan käyvän iltapuvun hinnoissa. Nopean tutkailun perusteella toimittavat kyllä EU:n alueellekin, mutta toimitusaika on vähän pidempi, noin pari-kolme viikkoa ja toimituskulut luonnollisesti jenkkitilauksia korkeammat.
Amerikkalaiset osaavat kyllä viimeisen päälle pukeutumisen. En ole aivan vakuuttunut, että esimerkiksi kuvan vaaleansininen hääpuku-unelma menisi täydestä täällä mellanmjölkin luvatussa maassa sen paremmin Karkin skivoissa kuin Peetun balissakaan. Sen sijaan vanhojen tansseihin taidetaan pukeutua hyvinkin juhlavasti nykyisin?
Osa mekoista on kyllä niin huikeita, että niitä on pikkuisen vaikea kuvitella high school -ikäisen neitokaisen päälle.
Leopardikuosit, ylös vesirajaan ulottuvat halkiot ja laahukset taitavat vaatia kehyksikseen kunnon amerikkalaistyylisen mitään säästelemättömän Prom Nightin.
Nettiputiikin mekot on jaettu kategorioihin suunnittelijoiden mukaan. Jovani-merkkisten pukujen joukossa on muutama yllättävä ja oikeastaan erikoisuudessaan todella kaunis kangas. Syvään selkäpuolelta uurrettu pääntie on noin yleensä mielestäni erittäin sensuelli ja tyylikäs tapa näyttää paljasta ihoa, mutta liika on liikaa silläkin alueella. Ja ihan liikaa ihan liikaa. Äiti-ihmisenä tekisi mieleni pyytää tyttöjä laittamaan paita päälle.
Kaikkein eniten pohjoismaalaiseen makuun taitavatkin olla malliston sievät lyhyet juhlamekot. Vai miten on, pukeutuisitko selästä todella alas uurrettuun juhlapukuun?
Ruotsalainen kohublondi Victoria Silvstedt julisti haastattelussa, että hänen superhoikan vartalonsa salaisuus on korkokengillä kävely. Vicke tilitti, että kahdeksan tuntia päivässä stilettot jalassa antaa riittävästi treeniä koko vartalolle. Uskokoon ken tahtoo.
Korkkarikävelyn perusasioiden kertaus lienee paikallaan, vaikka treeni-endorfiinit hakisikin muualta:
Minttu taitaa nyt kyllä lähteä ihan perinteiselle lenkille… Pahus, että ehtikin jo tulla pimeää.
2nd hand cool outfit ilman ainoatakaan oikeasti käytettynä hankittua vaatetta? Karkin vanhoja Cheap Monday farkkuja tai eriparisukkia ei lasketa.
Moksu istua jäpitti koko aamun Karkin huoneen oven takana. Moukaisi vain aina silloin tällöin kysyvän vaativaan sävyyn. Ihan kaikkialle ei kissoillakaan ole asiaa.
Sanoinko jo, että Peetun päivän asu on mielestäni hillittömän onnistunut? On se. Oranssiin taittava huulipuna ja oranssinpunaiset kynnet (Essie Fifth Avenue – tulossa täydennystä, kunhan lähetys Jenkeistä suvaitsee saapua) särähtävät just sopivasti pinkki-sinisävyisessä kokonaisuudessa.
Eriparisukkien päälle vielä tummansiset hi-top Converset.
Bläääh.
Kelle täällä saa valittaa? Kelle saa valittaa, kun kaikki tuntuu harmaalta ja vaikealta ja inhottavalta? Kun mikään ei huvita eikä saa mitään aikaiseksi? Kun oikeastaan haluaisi, että olisi jo huominen, kun nyt tuntuu niin tylsältä. Mutta ei sitten kuitenkaan, koska huomenna voi tuntua vieläkin kurjemmalta. Sanokaa nyt, kelle täällä saa semmosesta valittaa?
Silmät kiinni ja pakoon todellisuutta -tekniikka auttaa tavallisesti, mutta tänään en melkein edes jaksanut katsoa Golden Globen red carpet -kuvia.
Onneksi yliviileä Maggie Gyllenhaal unelmien turkoosissa leopardi-Lanvinissa oli niiden kolmen ensimmäisen kuvan joukossa, jotka viitsin katsoa ennen tekohymy-yliannostusta. Se piristi hiukan.
Jotain pimeetä huvitusta sain myös miesten ja naisten välisiä eroja selvittelevästä kuvasta. (kiitos Lauri)
Olisikin se näin yksinkertaista.
Jossain muussa mielentilassa repeilisin varmasti tälle pätkälle:
Nyt tuntuu vain, että SATC-leffan ansiosta walk in closet on muodostunut hyväksyttävän ja onnistuneen, onnellisen naisen elämän symboliksi. OBJECTION!
Pikkuisen kyllä ilahduin, kun törmäsin ensimmäisiin kurkistuskuviin Matthew Williamsonin H&M -mallistosta.
Raikkaita värejä ja kukkasia. Se merkitsee, että kesä tulee ainakin. Eikö niin?
Ja kisurintamalle kuuluu ihan hyvää. Feliwayt, muovipäälliset ja kaikenmoiset muutkin vinkit auttoivat pääsemään hankalan vaiheen yli, eikä vahinkoja ole sattunut enää moneen päivään. Lämmin kiitos kaikille lukijoille hyvistä vinkeistä!! Olette ihania!
Ja minäkin joskus.
