En voinut vastustaa kiusausta, vaan oli ihan pakko käydä Acnen putiikissa hiplaamassa jumalaista red carpetillakin hyvin viihtyvää pikkupunaista. Mekon malli poimutettuine helmoineen ja tyylikkäine laskosteluineen olisi ihan mahtava katseenvangitsija juhlassa kuin juhlassa. Cravings!!!

Selkäpuolella mainio, juhlava tulkinta metalliketju näkösällä -trendistä. Miten pienestä onkaan kiinni ihan kivan ja just täydellisen välinen ero… Eikö joku voisi ystävällisesti lähettää Mintulle kutsun bileisiin, joita varten voisin perustella mekon hankinnan!?
Kuvan on tarkoitus demonstroida sitä, miten loistavasti mekko sopisikaan Mintulle! Pituus, muoto, väri – mitään en haluaisi muuttaa! (Vaikka oli se luunvalkoinenkin versio aikasmoisen namu…) Onneksi malli itse näyttää aivan seipään nielleeltä.

Jotain pientä ja sievää punaista on sentään päätynyt ihan kotiin astikin.
Keskiviikon visiitillä Stockholm Quality Outletissa löysin sattumalta Part Twon mallikappaletangosta roikkumasta pienen, mutta kohtuukokoisen cross body -laukun. Aikamoista tsägää, että osuin ylipäätään koko liikkeeseen – yleensä reittini on Acne-Hope-Whyred-Filippa K.-Nike-Puma -akselilla enkä oikeastaan muualla poikkea. Paitsi aina joskus Vagabondilla ja Peakilla sekä Linumilla. Vagabondilla on muuten Outletissa vaikka miten paljon mustia perus biker-bootseja lyhyellä varrella noin 60 euron hintaan. Joku niitä joskus kyseli…

Olen viettänyt koko lauantain Eskilstunassa – kaikissa maailman paikoista! Syy visiittiimme (Peetu ja miäs olivat myös mukana) oli se, että Eskilstunassa on Ruotsin radion suomenkielisen radiokanavan Sisu Radion toimitus ja tänään heillä oli iskelmäaiheinen Mäntysoopa lähetys, jossa sain kunnian toimia studioyleisönä. Lisää siitä, kunhan saan ladattua Youtubeen vähän ihanaa Suomi-iskelmää tajuttoman hyvän bändin esittämänä…

Ensin kuitenkin esittelyssä uutukaiset raksuni: Vagabondin pitkävartiset mustat täydellisen upeat ja ihan mahtavan ihanat bootsit – TaDaaa:
Tarvelistallani on ollut jo pidempään mustat täkäläiseen talveen sopivat saapikkaat. Tavoitteena oli jalkineet, joiden edustuskyky on täydellinen, mutta joita sietäisi pitää jalassa vähän pidemmänkin ravauspäivän. Mielessäni siinteli vetoketjuin somistetut kiilabootsit, “JAM”-nimeltään, jotka ovat olleet loppu putiikeista jo jonkun aikaa. Kun niitä sitten vihdoin tuli, en saanutkaan rakkautta roihahtamaan. Jotenkin ne vaan olivat liian kesyt, vähän liian matalat ja vähän liian main stream, joten päätin kuitenkin odottaa Minimarketin vetoketjunilkkureita (jotka tosin ovat varmasti tuplahintaiset Vagabondeihin verrattuna…).

Vetoketjubootsien aiheuttaman pettymyksen jälkeen korvaavaa himotuksen kohdetta ei ole löytynyt, vaikka olen yrittänyt asettaa itseni alttiiksi niin TopShopissa kuin Rizzossakin. Vastaus saapaspulmaan tuli kuin salama… eikun sade kirkkaalta taivaalta. Maanantaina, kun läksin kotoa aamusella oli vain pikkuisen syksynkostea keli, joka päivän mittaan muuttui varsin ravakaksi sateeksi, suorastaan syysmyrskyksi. Jo vuodesta 1992 Minttua kiitettävästi palvelleet Vagabondin bootsit olivat teoriassa mainio vaihtoehto.
Karut prätkäbootsit ovat palvelleet niin yökerhossa kuin sienimetsälläkin. Periaatteessa pieni syysmyräkkä sopisi kuvaan erinomaisesti. Paitsi että ennen niin paksu traktorinkumimainen kengänpohja on kulunut lähes olemattomaksi ja sadevesi hyökkää kastelemaan sukat pohjassa olevasta reiästä vähän vähemmänkin ankarissa olosuhteissa.
Ruskeat lyhytvartiset prätkäbootsit säilyvät toki edelleen ihan suosikkeina ja kuivan kelin kenkinä toimivat roudarin teipillä sisäpuolelta vahvistettuna varmasti vielä monet kerrat.

Jotenkin olen kuitenkin ihan hirmu iloinen näistä uusista kaunokaisistani!
Saappaiden linja on bikers-henkinen, mutta pidempi varsi ja kapeampi lesti tekevät niistä oikeastaan aika tyttömäiset.
Vanhoista bootseista olisin ehkä kaivannut näihin karkean harkkoisen pohjan antamaa särmää, mutta päätin, että sievempi sileä pohja on kiva eikä siinä ole lainkaan Vagabondille välillä ärsyttävän tyypillistä kompromissin makua.
Tässä vielä lähikuva! Me tulemme tapaamaan täällä vielä monet monet kerrat! 🙂