Ihan juuri tapaan kaikki bloggarireissulaiset heidän hotellinsa aulassa. Toivottavasti laivamatka on mennyt hyvin, eikä merenkäynti äitynyt ihan mahottomaksi syysmyrskystä huolimatta… Ensimmäisiä kuulumisia on jo luettavissa ainakin Tuhlauksen ja Honey Junkien blogeissa.

Tässä vähän ennakkotietoja tämän päivän ohjelmastamme!

Ihan ensimmäisenä kierrämme huikean uudistuksen läpikäyneen PUB-tavaratalon tavaratalon johtajan ja heidän pääsomistajansa esitellessä paikkoja. Somistaja Cecilia pitää myös mielenkiintoista muoti- ja viihdeaiheista blogia – kannattaa tutustua!

Lounaan nautimme PUBin kolmoskerroksen Publik-nimisessä ravintolassa. Ja todella siis nautimme, ruoka on siellä aivan mahtavan hyvää! Mm. täällä voi todeta asian omin silmin. 🙂

Lounaan jälkeen vierailemme The Grocery pressitoimistossa tutustumassa ensi kevään mallistoihin. The Groceryssä on edustettuna mm. Cheap Monday, Sunday Sun ja monia muita mielenkiintoisia merkkejä. Viime visiitilläni siellä oli myös jättimäinen koiruus makoilemassa keskellä lattiaa. Ehkä se on kuitenkin katsonut viisaimmaksi paeta paikalta.

Pressitoimistovierailun jälkeen retkemme suuntautuu syvälle Vasastanin perukoille…

Ecoluxury-muodin edelläkävijä Camilla Norrback ottaa bloggariporukan vastaan yhdistetyssä työhuone/putiikissaan. Tarkoituksena olisi jutella ekologisuudesta, muodista ja niiden yhdistämiseen liittyvistä haasteista. Ja luonnollisesti siitä, millaista on työskennellä muotisuunnittelijana.

Camilla Norrbackista voi lukea lisää täältä.

Visiittien väliin mahtuu pieniä shoppailupyrähdyksiä, mutta varsinaisesti kyseiseen mielipuuhaan on varattu huominen.

Deodoranttikysymys osoittautuikin arvaamattoman hyödylliseksi! Olen ollut autuaan tietämätön, että dödöt saattavat sisältää vaarallisia kemikaaleja. Tai siis kaikkihan potentiaalisesti sisältävät jotain haitallista, mutta että deodorantti oikein erityisesti. Hurjan kiinnostavalta kuullostaa muutamankin mainitsema mineraalideodoranttikivi, siis oikea kivi, joka toimii dödönä. Vai tajusinko oikein? Olisi ihan hurjan mukava saada kuulla lisää omakohtaisia kokemuksia tuollaisesta ihmekivestä. Sitähän pitää ehdottomasti testata!

Tämän viikon arvonnassa onnettaren suosikiksi seuloutui nimimerkki:

AIJA!!

Onneksi olkoon Aija! Laitatko yhteystietosi osoitteeseen go4itvol2@gmail.com, niin laitan voittosi tulemaan!

Viikonloppuna aukesi Nordiska Museetissa mielenkiintoinen muoti-installaatio Icon Dressed. Anette Meyer on työstänyt paperista 14 eri aikakausille tyypillistä asukokonaisuutta. Kaikki asut on toteutettu samanlaisesta kukallisesta paperista. Lisäksi mallinukkien kampaus ja meikit noudattavat vaatteiden kanssa saman aikakauden tyyliä, joten erojen – tai yhtäläisyyksien – luulisi korostuvan.
Asujen valmistukseen tarvittiin yhteensä 450 metriä vahvistettua paperia.

Keskiviikko-iltaisin klo 17.30 on museossa Icon Dressed -installaation maksuton opastus.

Haluaisin turkin. Haluaisin oikein tosi paljon itseasiassa. Tietenkin haluaisin, koska se on nyt kovasti muotia ja varsinkin Tukholmassa kuuluu villiintyä, jos kerran on joku villitys käynnissä. Oikeastaan on ihan sama onko se muotia vai ei, haluan turkin silti. Ehkä olen tullut siihen ikään. Ha ha.
Ihan täysin pakko sen haluamani karvajutskan ei tarvitse olla kokonainen turkki. Liivi tai ältsimakee kaulushommeli kävisivät kyllä myös. Eikä sen ihan oikeesti oikeesti tarvitse edes olla aitoa karvaa. Nailonkarva käy yhtä hyvin. Kaapissani on muitakin nailontakkeja. Vaikka kyllä aito karva on paljon pehmeämpää.

On vain yksi pikku ongelma. En tosiaankaan haluaisi ajatella, että mikään suloinen kettuvauva on päässyt hengestään kenenkään koreilunhalun takia. Tai edes vähän vähemmän suloinen joku pitkäkarvainen rotta. Mutta sitten toisaalta tiedän kyllä ihan mainiosti, että kenkäni, bolognese-kastikkeeni sekä upean pehmeä ja minulle hyvin raksu nahkatakkini ovat peräisin jostakin kosteasilmäisestä mullikasta.
Sitten on vielä se ekologinen puoli. Olisiko secondhand-turkki kuitenkin maailmankaikkeuden kiertokulun kannalta paras ratkaisu? Säästyttäisiin valmistamasta uutta, maatumattomat nailonit eivät lisääntyisi kasvattamaan roskavuoria ja lihansyöjä saisi koreilla karvoissa.

En kyllä yhtään tiedä. Ehkä vain hengitän rauhallisesti sisään ja ulos ja odotan seuraavan villityksen saapumista.

Ajatuksia herättäviä postauksia samasta aiheesta (kannattaa lukea myös kaikki kommentit!!):
Sallan Turkistrendi
Pinjan Turkisvihaaja?

Talouden alamäki kuulemma lisää aina kiinnostusta itse tehtyihin tuotteisiin, käsitöihin ja käsityöläistuotteisiin. Ehkä kotikutoisuus luo turvallisuuden tunnetta, antaa uskoa siihen, että kyllä täällä pärjätään ilman kaikenmaailman teknologioitakin. Osataan tehdä itte!

Hellyyttävät lapsuudenmuistot ja mummon valmistamat nukenvaatteet tulevat mieleen pressiviikolla näkemistäni virkatuista asuista. Aika monet valmistajat mm. Anna Holtblad ja Erica Laurell sekä Replay tarjoavat virkkuuromantiikkaa ensi kesän mallistoissaan.
Anna Holtbladin virkattu hame on tosi suloinen ja luonnonvalkoisen sekä turkoosin yhdistelmä raikas ja kesäinen. Myös Erica Laurellin neulemekon pääsävy on luonnonvalkoinen. Mekon pääntietä koristavat keltaiset ja turkoosit virkatut kukkaset. Tuollaiset saattaisivat onnistua tumpelommaltakin…
Virkattuja bikineitä näkee aina silloin tällöin. Teoriassa nämäkin Erica Laurellin versiot ovat aivan hillittömän söpöt. Käytännössä on kyllä vaikea kuvitella kovinkaan montaa yli 15 vuotiasta tyyppiä, joka voisi moisia pitää ihmisten ilmoilla.
Replayn ensi kesän virkkuuhepenet ovat tyyliltään enemmän surffi-hippi kuin pirkanmaan kotityö -henkiset. Liilan sävyisen topin auringonhaalistaman oloiset värit ja sievät virkatut kukkaset ovat mielestäni ihan täysosuma… Ei tarvittaisi lisäksi kuin risat farkkushortsit ja hiekkaa varpaiden väliin. 🙂