Month: September 2008

Tänään alkaa kaikkien muotiviikkojen äiti, Paris Fashion Week. Näytöskuvia odotellessa on hyvä hetki listata juuri päättyneen Milanon muotiviikon parhaimmisto. Milanon yleisilme jatkoi samoilla linjoilla New Yorkin ja Lontoon kanssa – eli varsin käyttökelpoista, turvallista ja varman päälle ajateltuja kokonaisuuksia. Sirkustunnelman ja uskaliaiden vetojen puuttuminen on toisaalta harmillista, mutta toisaalta äärimmäisen tervettä. Hengästyttävän nopeatahtiseksi muuttuneen muotimaailman sisäsyntyinen vastaveto tuo markkinoille ajattoman oloisia asuja ja sävyjä, jotka eivät ole riippuvaisia sesongista ja jotka elävät helposti pidempään kuin vain yhden tai kaksi kautta.

Mintun suosikkimallistojen Milanon TOP 5 löytyi aika helposti, vaikka mikään kokonaisuus ei ollut täydellisesti jokaista asua myöten täysosuma. Parhaiten onnistuivat mielestäni Burberry Prorsum, Dolce & Gabbana, Versace, Jil Sander ja tietenkin jo moneen kertaan hehkuttamani Prada.

Burberry Prorsum
Ärtsy rokkimimmi on kesyyntynyt merkittävästi Burberry Prorsumin kevääseen. Mallisto ei kolahtanut ihan kertaheitolla, kuten edeltäjänsä ja mm. liukuvärjäykset tuntuivat aluksi jotenkin tunkkaisilta. Hetken maisteltuani huomasin jumittuneeni kokonaisuuden rennon hippimäiseen tunnelmaan. Murretun sävyiset neuletakit, huolettomat jakut ja kevyesti tulppaanin malliset hameenhelmat yhdessä hallitun siluetin kanssa tekevät mallistosta nautittavan. “Garden Girls” -nimeä kantava mallisto on, nimestään huolimatta, mielestäni hyvin kaupunkilainen. Ehkä Burberry Prorsum -tyttö kuitenkin saa oikein hankittua kukkia parvekkeensa ruukkupuutarhaan. Toisin kuin eräät…

Dolce & Gabbana
Ehkä on hiukan (muoti)poliittisesti epäkorrektia olla kovin ihastunut Dolce & Gabbanan pyjamaestetiikasta ammentavaan mallistoon. Sarjakuvamaiset tulppaanihelmat, Minni Hiiren korvia muistuttavat hihaleikkaukset ja miesten silkkipyjamista inspiroituneet housuasut ovat tuskin sitä avantgardia uuttaluovaa designia, jota muotieliitti palvoo. Puhumattakaan kukkasin kuorrutetuista barbie-mekoista. Mutta minkäs teet. Dolce & Gabbana onnistuu tuomaan mieleen lapsuuden pukeutumisleikkien ihanan tunnelman, jota on ihan mahdoton vastustaa!

Versace
Jollain kierolla tavalla Versacen mallisto on oikeastaan hienoinen pettymys. Missä ovat kaikki vulgaarit pääntiet, dekadentit iltapuvut ja alleviivaava seksikkyys? Perinteisten määreiden sijaan Versacea voi kuvailla naiselliseksi, käyttökepoiseksi ja linjoiltaan hillityksi. Jo on aikoihin eletty! Catwalkilla esiteltiin lukuisia elegantteja pikkumekkoja, jakkupukuja ja hiukan tuttua kullankimalletta. Ehdottomasti parasta antia ovat Julie Verhoevenin printit. Sen sijaan suurin osa vetoketjuhärpäkkeistä tuntui vain ja ainoastaan teennäiseltä liikaa yrittämiseltä.

Jil Sander

Raf Simmons on luonut Jil Sanderille nautittavan puhdaslinjaisen malliston. Minimalististen jakkujen, mekkojen ja shortsiasujen lisukkeena nähtiin joitakin huikentelevaisia hapsu-asuja. Tosin Raf Simmonsin hapsut ovat hyvin hyvin kaukana sekä charleston- että etnovaikutteista ja yleisvaikutelma on dynaamisen arkkitehtooninen. Sarjassamme asuja, jotka toimivat sesongista toiseen.

Prada
Pradan mallistoa täällä on puitu jo kerran jos toisenkin. Olen edelleen sitä mieltä, että mallisto on ehdottomasti yksi kevät/kesä 2009 sesongin parhaista!

Bubbling under -listalle oli montakin ehdokasta. Esimerkiksi tälle syksylle erittäin vahvan malliston esitellyt Bottega Veneta oli hillitystä erinomaisuudestaan huolimatta hienoinen pettymys. Toki asut henkivät merkille ominaista pröystäilemätöntä eksklusiivisuutta ja charmia. Jotenkin kuitenkin ylellisyys ei välittynyt ihan täysillä ja monet kokonaisuudet olivat upeista materiaaleistaan huolimatta suorastaan arkisia.

Sasha Pivorova onnistuu yhdistelemään prätkäbootsit ihailtavan coolintyylikkäästi. Hennon tyttömäiset sävyt ja painatus paidassa ovat loistava kontrasti tummansiniharmaille denim-housuille (käsittelemätön denim tulee…) ja mustille bootseille. Vetimet Anna Sui.

Noniin, nyt olen kotiutunut Bakåt : Framåt -nimisiltä vintage-messuilta. Ilmeisesti aika monet suomalaisetkin olivat joko matkustaneet ihan varta vasten Tukholmaan tai sovittaneet messut päiväohjelmaansa, sen verran runsaasti rakas äidinkieli kaikui käytävillä.

Messut olivat keränneet paikalle varsin runsaasti väkeä. Noin 20 minuuttia ovien avaamisen jälkeen jonoa oli jäljellä vielä ihan reilusti. Itse messupaikka on tuttu mm. progressiivisen skandinaavisen muodin tapahtuman +46:n virallisena kotopaikkana.
Näytteilleasettajia oli riittävästi. Noin 30 enemmän tai vähemmän etabloitunutta vintage-putiikkia oli varannut oman tilan Enskilda Gallerietista. Lisäksi paikalla oli hyväntekeväisyyskirppareista ainakin Myrorna (Pelastusarmeijan kirppis) ja Stadsmission (kaupunkilähetys). Muutamat yksityisetkin olivat tulleet myymään vintage-aarteitaan, mutta pääpaino oli selkeästi putiikeissa.
Mukana on myös vintagen tai paremminkin second handin rajamailla olevia ratkaisuja. Aika monella oli 2nd hand materiaalista ommeltuja uusia vaatteita ja muutamasta paikasta löytyi (varsin tyyriitä) aitoja vanhoja käyttämättömänä. Esim. kuvassa olevan käyttämättömän lilan jakkupuvun 40-luvulta olisi saanut omakseen noin 300 eurolla. Jos olisi kokoa 34…
Tiedän, että kun lähtee metsästämään vintagea ei pitäisi laatia liian täsmällistä ostoslistaa, koska silloin ei ehkä havaitse niitä todellisia löytöjä. Olin kuitenkin laittanut mieleeni pienen merkinnän, että kivasti räjähtänyt vintage-turkki voisi olla kiva, tai turkisliivi. No, Stadsmissionilta löytyi paras valikoima, mutta 300 eurosta alkavat hinnat eivät houkuttaneet edes sovittamaan…

Crazy catwoman (that’s me)!!
Ihan totaalisen pakko oli sen sijaan sovittaa Moschinon päälle ommelluin kukin koristeltua leopardijakkupukua. Aivan mielettömän sikaihana!! Jakkupuku istui kuin nakutettu ja tunsin itseni aivan ihanan kreisiksi se päälläni. Yritin hikipäässä keksiä missä voisin esiintyä leopardiunelmassani, mutta valitettavasti yritykset tyssäsivät alkuunsa. Lopulta päädyin aikuismaiseen päätökseen ja totesin, että 300 euroa on liikaa jakkupuvusta, jota todennäköisesti tulisi vain siliteltyä hellästi silloin tällöin.

Tein toisenkin löydön…
Musta-valkoinen Balenciaga-mekko. Balenciaga!! Istui täydellisesti ja oli kaunis kuin mikä. Hyvässä kunnossakin mokoma. Ja niin hienosti tehty, että vaivuin nirvanaan, kun kurkistin mekon nurjalle puolelle. Hintaa 200 euroa, josta yksityishenkilönä paikalla ollut nuori myyjäneito ei ollut valmis tinkimään (no kuka olisi – tapahtuman ensimmäisenä päivänä!). No, ostopäätös ei lopulta ollut hinnasta kiinni. Hihattomuus häiritsi ja ajatus kalkkuna-alleista tuhosi unelman täydellisestä mekosta.
Voin kertoa, että nyt jo kaduttaa…

Messut ovat avoinna vielä huomennakin ja ainakin Myrornasilla oli yksi mielettömän makea YSL-mekko “vain” 75 euroa. Kokolapussa lukee 40, mutta sen perusteella, miten pieni se oli päälläni (käytän kokoa 38 normaalisti), oikea koko on lähempänä 36 tai jopa 34.

Vintage-messut ovat iloinen yllätys monella tavalla. Myyjät ovat laittaneet tavarat suht kivasti esille eikä normaalista kirppiskaaoksesta ole jälkeäkään. Tarjonta on monipuolista, tosin hinnat tuntuvat varsin korkeilta. Lisäksi olen törmännyt jo useaan suomea puhuvaan porukkaan! Tulkaa moikkaamaan, jos tunnistatte!! (sent from my Nokia)

Kuvia ja kuulumisia eilisillalta…
Ensimmäinen pysähdys oli Caliroots putiikki, jossa katsastimme Hederusin K-Swissille suunnittelemat arkkitehtooniset sneakersit. Tiedän, että jotkut ovat ihan hulluna erikoistennareihin – Mintulle kyllä sopii paremmin ihan klassikot. Putiikki löytyy osoitteesta Regeringsgatan 77, jos joku kiinnostui.

Seuraavaksi ohjelmassa oli Marc O’Polo -putiikin avajaiset Biblioteksgatan 11:ssa.
Paikalla oli väkeä ihan kiitettävästi ja muutaman julkkikseksikin luokiteltavan (viime vuoden Idols tuomaristo esim…) bongasin tungoksesta.
Marc O’Polon vaatteet eivät oikein iske, mutta kengät ja laukut ovat ihan kiitettävän linjakkaita. Kuvan bootsien suunnittelija kyllä tuntee chloénsa…
Pukukopeista näkee usein putiikin laadukkuuden. Pisteitä luonnollisesta valosta, miinusta pienestä koosta…
Oikein virallisiakin paparazzeja vilisi ikuistamassa kutsuvieraita. Minttu käyttää tilanteen hyödyksi. 😉

Spy Barissa juhlistettiin Fashion Tale Magazinea. Lehteä saa kuulemma Suomestakin 15 euron hintaan.
Muotikuvat sopivat itseasiassa erinomaisesti yökerhon seinille.

Lopuksi pistäydyimme vielä Bernsissä Marc O’Polon avajaisten jatkoilla. Täysi ilta toisin sanoen!

Tänään ohjelmassa on Bakåt : Framåt -messut. Pitäkää peukkuja, että teen jotain kivoja löytöjä!!

Old stuff