Onko designkäsilaukku kaiken pahan alku ja juuri?
Ruotsin mediassa on jo jonkin aikaa käyty ”väskdebatten” nimellä kulkevaa keskustelua kuluttamisesta. Keskustelun lähtökohtana oli Sisela Lindblomin kirjoittama kirja ”De skamlösa”. Kirja kertoo Stureplanilla pyörivistä nuorista aikuisista, joilla ei ole pulaa pikkurahasta eikä tarvetta sen peittämiseen.
Koko keskustelu on vellonut jotenkin absurdilla tasolla, joka on tehnyt sen seuraamisesta aika tuskallista, vaikka periaatteessa olen erittäin kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy kulutuskäyttäytymiseen ja identiteetin rakentamiseen. Keskeisin ajatus keskustelussa on se, että ei ole oikein, että joku hankkii 7000 euron käsilaukun, kun yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa lähteä lomamatkalle lastensa kanssa. Mikä on tietysti eksistentiaalisesti ikävää.
Ongelma ei kuitenkaan aivan varmasti ratkea sillä, että syyllistetään luksuslaukun (yleensä naispuoliset) ostajat.
Jotenkin kevyesti huvittavaa, että kun vihdoin tällaista julkista kulutuskeskustelua käydään, joutuu tulilinjalle ympäristön ja kestävän kulutuksen näkökulmasta äärimmäisen harmiton tuote, desigkäsilaukku – eikä esim. suhteettoman kalliit autot tai muut stereotyyppisesti maskuliinisemmat luksuskulutuksen kohteet…
Lisää samasta aiheesta: DN, Aftonbladet
Kiitokset kuvista: net-a-porter, boksson.se ja collective.se
