Phoebe Philo on selkeästi yksi aikamme merkittävimmistä suunnittelijoista. Hän ei ehkä ole taiteellisesti yllättävin tai mitenkään erityisen kokeellinen eikä sikäli päädy helposti muotibloggareitten fanitettavien listoille. Jos kuitenkin pitäydytään käyttömuodissa, vallitsevien suurten trendien luomisessa, siinä mitä meillä oikeasti on päällämme – ei ole helppoa löytää montaakaan suunnittelijaa, joiden vaikutus olisi yhtä merkittävä. Ihan noin niinkuin esimerkiksi: Phoebe Philo oli Chloén pääsuunnittelija 2000-luvun alussa, jolloin hän lanseerasi keveän tyttömäisen tyylin baby doll -leikkauksineen ja pitsisine yksityiskohtineen, it-laukut (you remember Paddington!?) sekä suloisen farkkutyylin sievine toppeineen. Übersuositun trendin laineet loiskuvat edelleen kaiken maailman asoksilla.
Juuri päättyneillä Pariisin muotiviikoilla Phoebe Philo esitteli toisen Celinelle suunnittelemansa malliston. Vaikuttaa siltä, että muotitoimittajat kautta linjan ovat polvillaan ihastuksesta. Ja mikä ettei – ehkä trendipyörän on tarkoituskin pyörähtää askeleen aikuisempaan, pelkistetympään, kestävämpään ja sofistikoituneempaan siluettiin. Mulle ainakin sopii!
Celinen kevät 2010 oli Phoebe Philon ensimmäinen mallisto tauon jälkeen.
Puhtaita linjoja, selkeitä kokonaisuuksia, rauhoittavaa minimalismia – me likes! Myös hameenhelmat ovat pitenemään päin, mutta siihen en taida vielä olla henkisesti valmis, koska intuitiivisesti valkkasin suosikkini malliston lyhyimpien hamosten joukosta. Valkoisen, mustan, beigen ja khaki-vihreän harmonia tuntuu rauhoittavalta. Tsekkaa koko Celinen kevätmallisto täältä.
Syksyn mallisto jatkaa loogisesti hyvin samoilla linjoilla.
Värimaailma on mustempi ja housujen puntit ovat kaventuneet ja lyhentyneet – muuten vain päällysvaatteiden määrästä voi päätellä, että kysymyksessä on uusi syysmallisto. Jotenkin tykkään mielettömästi siitä ajatuksesta, että suunnittelija ei sesonki toisensa jälkeen julista uuden malliston esittelyllä vanhempaa luomustaan aikansa eläneeksi vaan uutuudet istahtavat saumattomasti yhteen edellisen kauden hankintojen kanssa. Tsekkaa koko Celinen syysmallisto täältä.
Niin… Harvoin tulee nähtyä mallistoa, jonka ihan jokaikinen vaate iskee täysillä. Niitä ei vain ja ainoastaan himoa itselleen vaan myös voisi kuvitella toimivan täydellisesti omassa elämässä. Mikäli postauksen alussa heittämäni arvio Phoebe Philon merkityksellisyydestä pitää paikkansa, ei varmasti mene kovinkaan kauaa, kun simppeleitä ja minimalistisia vetimiä aitoon Celine-henkeen roikkuu jokatoisen ketjun tangoilla.
Rodeon Daniel Björk on kirjoittanut mielenkiintoisen kolumnin aiheesta. Mitä tapahtuu pelkistetylle puhdaslinjaiselle muodille, kun se kohtaa halpisvalmistajat?
6 Comments
Neljässä ekassa kuvassa vaatteet on kyllä hienoja mutta mallit ovat niin laihoja että tulee paha olo kun katsoo.
Lennu, juu… aika laihojahan nuo ovat…
Minä olen jotenkin laiska seuraamaan näytökisä, katselen lähinnä vain muioden blogien kautta (kätevää laiskalle). Celinen vaatteet ovta kyllä aivan jumalaisen kauniiita, herran jestas miten kauniisti leikattujakin! Kunpa olisikin varaa useammin panostaa laadukkaaseen, kunnolla leikatttuun vaatteeseen!
Joy, just leikkaus tekeekin näistä Celinen vaatteista kiinnostavia! Periaatteessa hyvin pelkistettyjä kokonaisuuksia, mutta aina kuitenkin jotain kivaa – vajaamittaiset hihat, epäsymmetrisyys, mittasuhteet… Tykkään kyllä todella paljon! 🙂
Olin tosi innoissani ekoista näkemistäni Philon Celine-luomuksista. Nainen on mun ikätoveri, ja tuntuu kivalta, että joku joka tajuaa “juuri meitä” tavallaan elää mun mukana – sekä ymmärtää, miten “me” haluamme pukeutua, tuntee meidän tykkäyksenkohteet ja tajuaa, ettei omasta identiteetistä halua luopua “aikuisenakaan”, että tarjoaa jotakin uudentuntuista ja toimivaa. Rakastan noita kevätkokoelman raikkaita beigejä, valkoista ja “kesyydessän yllättävää” nahkaa, kliini meininki tuntuu taas hyvältä.
Mutta: mulle ensi syksy oli vähän pettymys, liiankin minimalismin varmat hitit, jotenkin liian varman päälle menemistä. Pelkään kohta kyllästyväni minimalismiin ihan samoista syistä kuin 90-luvun lopussa: se, mikä näytti hyvältä loistomateriaaleista, viimeisen päälle harkituilla leikkauksilla Langilla, Sanderilla ja tuolloin esim. Guccilla, näyttää vain halvalta ja ankealta, kun se toteutetaan keskihintaisten ja halpojen merkkien polyestereillä ja “sopii jokaiselle” -leikkauksilla…
Sugar Kane, pahimmillaan minimalismi tarkoittaa sitä, että tärkein asuste on täydellinen kroppa. Jill Sanderin 90-luvun suunnittelu kuului musta just tuohon kategoriaan… Celinen mallistoissa on onneksi Leikkaus isolla L:llä ja itseasiassa monet vaatteista näyttää siltä, että toimisivat tyylikkään elegantisti myös vähän vähemmän mallimittaisen päällä.