Viime lauantaiset Marimekko-kangasmuistelot jäivät vaivaamaan takaraivoon. Hoksasin, että kaipaan aikoja, jolloin vähintään puolet garderobistani oli oman äidin Marimekon kankaista toteuttamia. Lisäksi tajusin, että en taida selvitä seuraavasta lämpimästä kaudesta ilman valkoista mekkoa. Ihanin Marimekon valkoisista kankaista on ehdottomasti Muija-puuvillabatisti. Batisti on kevyttä ja herkkää, mutta pilkkupainatus kivan keittiökuosimaisen rento.

Muija-batisti (näkyy muuten tosi hyvin tuo valkoinen kangas, valkoisella painatuksella valkoisella blogipohjalla… Haha!)

Toisaalta kokovalkoinen mekko voi tuntua ajatuksena loistavalta, mutta käytännössä sitä saattaa näyttää enemmän rippilapsi-wanna-beeltä kuin kesänkepeältä kaupunkikissalta. Tyyli-inspiraatiota ja päätöstukea etsiessäni päädyin (jälleen kerran) Stockholm Streetstylen sivuille…

 Mikään oikeastaan noista kuvista ei vastaa tismalleen mielikuvaa, jonka olen mekosta saanut päähäni. Ajattelin, että malli voisi olla lähempänä 50-luvun kotirouvamekkoa (vähän ehkä tähän tyyliin, mutta kokonaan valkoisena…) kuin tyttömäistä kesäunelmaa. Kuvien stailaus on sen sijaan just kohdallaan!

Valkoinen mekko yhdistettynä nahkatakkiin, farkkurotsiin, cowboy-bootseihin, kuluneeseen ruskeaan ja nudeen tai kirkkaisiin ja raikkaisiin väreihin toimii aivan täydellisesti. Ehkä sittenkin tarvitsee miettiä vielä oman tulevan Muija-kankaisen mekkoni mallia… Fiftarimekko cowboy-bootsien kanssa voi olla vähän too much – eikä Mintusta taida vieläkään olla kulkemaan päästä varpaisiin yltiö-chicissä outfitissa.