Ylva Liljeforsin näytöksen alkamisen odottelu ei ollut ollenkaan hapanta hommaa – siitä pitivät penkeillä odottelevat sievästi solmitut namipussit huolta. Varsin namu oli myös itse näytös. Railakkaasti pinkkiä, punaista ja oranssia yhdistelevät asut olivat riemukas ilo silmälle. Varsinaisesti kuitenkin luonnonsävyiset pehmeästi valuvat neuleet viehättivät samoin kuin kivoin nyörityksin somistetut lyhyet hameet ja shortsit.
Lick my label -merkin näytös järjestettiin 1800-luvulta peräisin olevassa ritarisalissa. Varsin jylhä ympäristö mallistolle, joka mielikuvituksellisuudessaan vei katsojat suunnittelijan luomaan Virgin Islands -ilmapiiriin.
4 Comments
Voi mihin kaikkeen sinä siellä pääsetkään osallistumaan :} <3 Ihanaa, kun jaat täällä kokemuksiasi, niin pääsemme mekin haaveilemaan ja osaksi hienoja fiiliksiä!
Nam! Karkkia. Juuri soitin veljelleni (joka ei enää asu kotona) että joskos se hakisi kipeälle siskolleen hedelmäkarkkeja. Odotan niitä täällä kieli kuolassa kunnes hän joskus (toivottavasti) tämän vuorokauden aikana saapuu kotiin.
Sanon tässä samalla, että tuo uusi vihreä hameesi istuu sinulle täydellisesti! Nam.
Olipa hienot puitteet tuossa ritarisalissa, mutta mitä ihmettä yleisöllä oli päällään..? 🙂
Heini: Toivottavasti juttujen avulla pääsee vähän fiilikseen. Onhan tää aika etuoikeus, että saa osallistua kaikkiin näihin ihaniin tapahtumiin ja näytöksiin! 🙂
Ystävällinen hei: Voi toivottavasti sait karkkia!! Kipeänä pitäisi saada just sitä mitä haluaa, olo kun on yleensä muutenkin tarpeeksi kurja…
Katilein: Kaikenlaistahan siellä näkee ihmisillä päällä. 😀