Tukholman saaristo – Nåttarö

Tukholman saaristo
Taisin jo mainitakin, että olen juurikin tällä hetkellä kesälomalla! Mikä uskomaton tuuri kesäkelien kanssa! Täällä ainakin on ollut ihan hurjan upeat kesäsäät – oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ihanaa, että sekä Karkki että Peetu on ollut kotona – ja että ollaan voitu viettää yhdessä oikein kunnon kesälomaa.
Itselläni on ollut hinku päästä tutustumaan Tukholman saaristoon jo siitä lähtien, kun muutettiin tänne. Monet kerrat ollaan tehty erilaisia suunnitelmia, mutta tänä vuonna vihdoin haave toteutui ja vietimme muutaman lomapäivän Nåttarö-saarella.
Tukholman saaristo
Matka Nåttarölle – ja aika monelle muullekin Tukholman saariston saarelle – sujuu kätevästi. Julkisilla liikennevälineillä pääsee satamaan ja useimmiten myös laiva- tai lauttamatkan voi halutessaan maksaa matkakortin “reskassalla”.
Me otettiin aamuvarhainen raitiovaunu kotiovelta ja nuokkumispainotteisen junamatkan jälkeen päädyttiin aamuaurinkoiseen Nynäshamniin. Itselleni Nynäshamn on aina tähän asti ollut vain pääteaseman nimi paikallisliikenteen junakartassa. Oli todella yllätys, että määränpäässä odotti viehättävä satama monine tunnelmallisine pikkuputiikkeineen ja erityisesti suoraan kalastusveneistä myydyt kalat vei ajatukset huomattavasti Nynäshamnia eteläisemmille leveysasteille.
Tukholman saaristo Tukholman saaristo
Ensikosketus Nåttarö-saarelle. Superhienoa valkoista merenrantahiekkaa, merta ja sinistä taivasta – ja lämmintäkin oli. Vaikea sanoa, mitä muuta sitä toivoisi..
No, maitokärryt kamojen kuskaamista varten on kyllä ihan jees.
Tukholman saaristo Tukholman saaristo
Nåttarö-saaren keskusta eli sykkivä ydin.
Tukholman saaristo Tukholman saaristo
Piknik hiekarannalla.
Kanasalaatti on aina hyvää, mutta Peetun valmistaman kanan kanssa vielä parempaa. Peetu laittaa uuniin kokonaisen kanan, sitruunan ja soijan ja en edes tiedä minkä kanssa – ja silloin siitä tulee aivan poskettoman hyvää. Lupaan kiristää neidolta ko. kanaohjeen ennenkuin hän karkaa takaisin Uumajaan ja laitan sen sitten tänne teillekin.
Tukholman saaristo
Käytiin myös katsomassa saaren päänähtävyyttä, Drottningrottania. Tämä huikea (ei syvä) luola on (ehkä) suojellut yhtä karkureissulla olevaa (ehkä) kuningatarta joskus muinoin. Kovin akateemis-vakavasti koko juttuun tuskin kannatta suhtautua ja aika hillitty kyllä on itse luolakin.
Tukholman saaristo
Luolanvalloittajat!
Tukholman saaristo Tukholman saaristo Tukholman saaristo Tukholman saaristo Tukholman saaristo Tukholman saaristo Tukholman saaristo
Tähän on nyt pakko pysäyttää hetkeksi lomakuvien esittely. Pari ylläolevaa kuvaa on meidän mökkisaunaltamme. Ihan sattumalta meillä oli koko vuokramökkirivistön reunimmainen mökki (vaikka eihän niitä nyt niin hirmu montaa ollut muutenkaan), lähellä rantaa ja lähellä rantasaunaa. En osaa sanoa, millainen meininki on high-seasonilla, mutta nyt oli kyllä todella rauhallista. Tuntui kuin sauna olisi ollut meidän oma mökkisauna!
Ihan ajankuluksi ja vähän support-your-local-act -hengessä poikettiin paikallisessa, kaksi tuntia aamupäivisin auki olevassa kaupassa. Hyllyt ammottivat varsin vakuuttavan oloisesti täysin tyhjänä. Edes mökkielämäni kauppa-auto -aikoina en muista nähneeni kauppaa, jossa on niin vähän myytävää suhteessa vapaaseen hyllytilaan. Jätskivaihtoehtoja oli kolme (kaksi mehujäätä ja mansikkatuutti) tiistaina, mutta torstaina oli tarjolla vain mehujäätä. Olimme selkeästi liikkeellä off season -aikaan.
Ratsasimme  kuitenkin hyllyt supertarkasti (mikä kävi kyllä tosi nopeasti..) ja löysimme maailman ehkä hienoimmat feikkitatuoinnit. Ne piti tietty heti hankkia ja seuraavan illan saunaillan ohjelma oli siinä.
Tukholman saaristo  19
Niin kivaa, niin hauskaa ja niin helppoa!!
Tukholman saaristo  20
Mintun uudet tatuoinnit!
Koomisinta on se, että voisin ihan hyvin kuvitella hankkivani just tuollaiset oikeat tatuoinnit. No ehkä en alaselän “tramp stamp” -kukkahässäkkää, vaikka se onkin mielestäni ihan kaunis – siis kuva. Sitäpaitsi Karkki ja Peetu sanoi, että ei saa sanoa tramp stamp, koska se on rumasti sanottu (olen mummo enkä ymmärrä mitään…).
Jalkapöydän tatska ei näy oikein hyvin, mutta siitä tykkään tosi paljon ja se sopii erityisen hyvin noiden violettien Havaianas-lipsujen kaveriksi. Kävin tänään illalla hakemassa pesussa ollutta kamaa pesulasta ja kun oli tosi kuuma ilta, päälläni oli vain shortsit ja nirunarutoppi. Pesulanpoika (joka sittemmin kyllä erityisesti kertoi, että hänellä on kolme pientä lasta) kehuskeli topin alta pilkottelevia pääskys-tatuointeja ja kun kuuli, että ne ei ole oikeat, kehoitti sellaiset hankkimaan. Pitäisköhän tässä nyt..
Tukholman saaristo Tukholman saaristo Tukholman saaristo Tukholman saaristo
Nåttarö posse! <3

2 Comments

  1. A

    Ei. Kaikki tatuoinnit ovat lähtökohtaisesti rumia. Kuten varmaan tiedät, ne eivät ole muutaman vuoden päästä yhtä hienon näköisiä – mutta ne eivät lähde pesussa pois. Oikeastaan ne eivät missään vaiheessa ole noin pikkutarkan korun hienoja, kuin nuo tilapäiset koristeet – jotka ovat hyvä idea!
    Sitten tietenkin tatuointeja otetaan myös kohtiin “jotka eivät näy”, mutta mikäs idea siinä sitten on: tehdään ihoon näkyvä merkintä, jota enimmäkseen ei näytetä… No, eihän siinä logiikkaa ole, mutta joku niissä kiehtoo… Minä en tiedä sitä kiehtomista, katselen vain miltä ne näyttävät.
    Kyllä, olen viisikymppinen, joka ei ole tottunut tatuointeihin, vaikka niitä on ilmestynyt ympärilleni yhä enemmän. Mielipiteeni ei kuitenkaan liity niiden “soveliaisuuteen” (tramp stamp on ihan aito nimi ja sen saa sanoa, vaikka prostituutio onkin yksi isoista ongelmista maailmassa), vaan kauneuskäsitykseeni ja esteettiseen silmääni. 🙂

    Reply
    • Minttu

      En usko, että oikeasti innostuisin tatuointia hankkimaan. Siirtokuvatatskat ovat juuri riittävästi ihokoristelua itselleni ja muutenkin olen sen verran vaihtelunhaluinen, että mielummin laitan rahani koruihin kuin pysyvään tatuointiin.

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *