Kolme kuukautta The Artist Way -kurssitusta on nyt takanapäin. Yllättävän nopeaasti aika menee – se täytyy kyllä sanoa! Keväällä postaussarjaa aloitellessani mietin tulevaa ja tuntui suorastaan omituiselta ajatella, että on jo keskikesä, kun olemme kahlanneet kirjan läpi. Aika tuntui niin kovin pitkältä ja suuretkin muutokset mahdollisilta.

Mitään järisyttäviä muutoksia ei tähän aikaan kuitenkaan, ainakaan ulkoisesti, ole sisältynyt. Sen sijaan on aika vahvasti sellainen fiilis, että itsetuntemukseni on kasvanut huikeasti. Tunnistan varsin selkeästi, mistä kenkä puristaa, mitkä asiat hidastaa ja aiheuttaa “muutosvastarintaa” ja pikkuhiljaa alan myös saada tulevaisuutta koskevien ajatusten ja toiveiden langan päästä kiinni.

Tästä on siis hyvä jatkaa…

Mitenkäs viimeisen viikon tsemppaus sujui?

Aamusivut

Pientä matkaväsymystä ja kesähuithapeliutta on ollut ilmassa. Vuodatin ajatuksia paperille peräti neljänä päivänä, vaikka jos nyt ihan totta puhun niin ei kyllä ihan älyttömästi inspiroinut. Yritän pitää mielessä, että kirjan mukaan aamusivut ovat elintärkeät juuri silloin, kun niiden kirjoittaminen tuntuu takkuisimmalta…

Taiteilijatreffit

Varsinaisia treffejä en oikeastaan itseni kanssa pitänyt. Sen sijaan olen yrittänyt “installoida” taiteilijatreffityyppisen ajattelutavan koko elämääni. Se, miten monet asiat kokee ja miltä ne tuntuu, on kuitenkin aika paljon omasta asenteesta kiinni. Mikä tahansa rutiininomainenkin juttu sisältää mahdollisuuden “leikkiin” ja toisaalta mikä tahansa hauskuus voi tuntua tympeältä ja tylsältä, jos ei jaksa suhtautua positiivisesti. Jopa laskujen maksu tuntui – jos ei nyt suorastaan seikkailulta, niin ainakin jotenkin jännemmältä, kun päätin, että olen Minttu, joka leikkii aikuista… Haha!

Viimeisenä The Artist Way -kirjan eväänä jatkoa varten on kehoitus pysyä vahvana ja uskoa lujasti mahanpohjan tuntemuksiin.

Hyvin usein, kun on matkalla kohti unelmiaan, tulee hetki, jolloin kohtalo yrittää laittaa kapuloita rattaisiin. Sitä voi esimerkiksi olla vaihtamassa työpaikkaa ja yhtäkkiä vanha esimies tarjoaakin palkankorotusta tai uutta toimenkuvaa. Sellaisena hetkenä on tärkeää pysähtyä ja miettiä tarkasti, minne haluaa olla matkalla. Mukavuudenhalulle ei saisi antaa periksi vaan tehdä rohkeasti itsestä oikealta tuntuvat päätökset. Ja jos on epävarma siitä, mitä oikein haluaa, aamusivujen kirjoittaminen on paras keino saada yhteys omaan alitajuntaan.

Toivottavasti tuntuu siltä, että  The Artist Way -postauksista on ollut iloa ja hyötyä! Itselläni on ainakin ollut tosi kivaa näitä kirjoittaessani. Ajattelin jatkaa tulevaisuudessakin erilaisten tsemppi- ja hyvänolonpostausten kirjoittamista. Tuleepahan siinä samalla mietittyä omaakin elämää ja mitä siltä oikein odottaa…

Hyvää kesän jatkoa kaikille “kurssilaisille”! 

Koko postaussarja löytyy The Artist Way -tagin alta ja jää tänne myöhempääkin käyttöä varten luettavaksi!