Vieläkö muistatte viime tiistaisen jutun Imagination is more important than knowledge – Albert Enstein? Nyt olisi aika lähteä löytöretkeilemään ja etsimään iloa, keveyttä, luovuutta ja hyvää oloa elämään.
Tällä kertaa esittelen The Artist Way -kirjan keskeisimmät työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Kaikki työkalut ja tehtävät ovat tärkeitä, koska niiden tekeminen on se, mikä saa alitajunnan työskentelemään ja sitä kautta omat valinnat ja niin – koko elämän – kulkemaan enemmän toivomaamme suuntaan. Ihan uskomattoman ihania asioita voi tapahtua, kun vaan uskaltaa ottaa pieniä askelia oikeaan suuntaan. Tämän “kurssin” etu on se, että askelia ei tarvitse sen paremmin keksiä itse kuin ottaa yksin. Kirjan lukemisesta saa kyllä inspiraatiota, mutta jos todella haluaa muutosta, haluaa löytää sisäisen vahvuutensa, haluaa iloa ja hyvää oloa elämäänsä, on tehtävien tekeminen ainoa keino.
Tämä on vähän sama juttu kuin treenaamisessa. Kaikenlaisesta liikunnasta ja useimmista urheilulajeista on kirjoitettu hienoja, todella mukaansatempaavia ja inspiroivia kirjoja. Omaa kuntoasi kirjojen lukeminen ei auta yhtikäs mitään, vaikka kuinka inspiroituisit. Muutos tapahtuu vasta, kun oikeasti lähdet lenkille/salille/pelaamaan…
Vaikka The Artist Wayn kohdalla puhutaankin vähän toisenlaisesta itsensä löytämisestä, on tehtävien tekemisellä ja pitkäjännitteisyydellä sama missio. Tehtävien tarkoituksena on ensin herättää ja myöhemmin vahvistaa hyviä, luovia ja vahvuutta tuovia asioita kunkin omassa sisimmässä, mutta ihan samoin kuin yksi juoksulenkki ei tee kenestäkään hyväkuntoista, ei yksi harjoitelmasessio vielä auta kovin pitkälle itsensä löytämisessä.
Niinpä toivon, että kaikki antavat itselleen sen lahjan, että edes yrittävät “treenata” säännöllisesti.
AAMUSIVUT
Aamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamuisin. Jokaikinen aamu. Parasta olisi, jos sivut voisi kirjoittaa heti, kun on herännyt, mutta ennenkuin on noussut ylös sängystä. A4 -kokoisia sivuja kirjoitetaan joka aamu kolme kpl. Paperi saisi olla mieluiten ihan valkoista (ei siis ruudullista tai viivoitettua).
Sivuille tulee kirjoittaa editoimattomana tajunnanvirtana kaikki se, mitä päässä pyörii. Ihan kaikki. Kaikki pikkumaisuudet, kaikki murheet, kaikki suunnitelmat, kaikki ärsytykset, kaikki odotukset, kaikki toiveet, kaikki haaveet ja kaikki arkisuudet. Tavoitteena on tyhjentää pääkoppa kaikesta siellä pyörivästä roinasta. Kirjoittamisen tulee olla täysin kritiikitöntä. Mikään ei ole liian halpamaista tai pientä päätymään sivuille. Jos se kulkee ajatuksiesi läpi, sen on tarkoitus päätyä paperille.
Kirjoitetut sivut ovat salaisia. Niitä ei saa missään tapauksessa näyttää kenellekään (koska se vaikuttaa, miten suhtaudut tulevien sivujen kirjoittamiseen), niitä ei pitäisi lukea ääneen – ja itseasiassa aamusivuja ei tulisi lukea itsekään ensimmäisten kuuden-seitsemän viikon aikana!
The Artist Way -kirjassa sanotaan, että voisi olla ihan hyvä idea käyttää irtonaisia papereita, jotka voisi sitten joka aamu sulkea omaan kirjekuoreen. Itse tykkään kyllä mielummin käyttää vihkoa, mutta on kyllä tärkeä teroittaa sekä itselle että muille samassa taloudessa asuville, että aamusivut eivät todellakaan ole tarkoitettu lukemista varten!
TAITEILIJATREFFIT
The Artist Way -ajattelu lähtee siitä, että jokaisen meidän sisällä asuu luova taiteilija. Tuo taiteilija on sisäinen lapsemme (hei, onko joku muka nähnyt hyvinvoivan lapsen, joka ei olisi ollut omalla persoonallisella tavallaan luova!?) ja taiteilijatreffien ensisijainen tarkoitus on antaa huomiota ja iloa tuolle sisäiselle taiteilijallemme.
Taiteilijatreffit järjestetään kerran viikossa ja tapaamisen tulisi kestää vähintään tunti.
Omalla syksyn kurssillamme kävimme paljon keskusteluja siitä, mikä “hyväksytään” taiteilijatapaamiseksi. Kirja ei anna tähän mitenkään selkeitä ohjeita, vaikka on kysymys näin tärkeästä asiasta. Suuntaa antavina ohjeina voi käyttää esim. näitä:
- Ajattele, että olisit sisäisen lapsesi viikonloppuvanhempi, mitä kivaa haluaisit tehdä hänen kanssaan nyt, kun teillä vihdoinkin on hetki yhteistä aikaa?
- Taiteilijatapaaminen ei saa suoranaisesti liittyä työntekoon. Esim: jos sinun pitäisi käydä vaikka katsomassa joku tietty näyttely töittesi takia, ei siellä käymistä lasketa taiteilijatapaamiseksi. Tuskin sisäinen lapsesi on kovinkaan innoissaan, että on päässyt mukaan töihin.
- Tapaamisen aihe tai sisältö ei saa liittyä mihinkään muihinkaan velvollisuuksiin. Jos tunnet, että sinun on “pakko” tehdä jotain, niin tee sitten, mutta sitä ei lasketa taiteilijatapaamiseksi.
- On ihan ookoo, että tapaat muita ihmisiä taiteilijatreffeilläsi, mutta muista, että olet pitämässä kivaa sisäisen lapsesi kanssa – häntä ei saa hylätä nurkkaan murjottamaan vain, koska tapasit jonkun muka tärkeän ihmisen.
- Olisi oikein hyvä, että treffit olisivat vähän jänskiä. Puoli askelta mukavuusalueen ulkopuolelle riittää, just sen verran, että voit tuntea mukavan kutkuttavan pirinän sisäisen lapsesi mahanpohjassa.
Aamusivut ja taiteilijatreffit ovat The Artist Way -kurssin perustyökalut ja niitä käytetään koko kurssin ajan. Aluksi nuo saattavat tuntua vähän hassuilta, mutta kuka voi sanoa, että tunsivat olonsa täydellisen luontevaksi elämänsä ensimmäisellä jooga-tunnilla?
Niin, että eikun matkaan – hoplaa!! Seikkailu odottaa!! 🙂
12 Comments
Voisitko heittää jonkin esimerkin taiteilijatreffeistä?? Minkälaista tapaamista sillä tarkoitetaan? (Ja mitä silloin voisi esimerkiksi tehdä?) Mielikuvitukseton ja väsynyt lukija ei pysynyt ihan kärryillä 🙂
Konkreettisia esimerkkejä on tosi vaikea esittää, mutta voin kertoa pari esimerkkiä, mitä itse tein viime syksynä. Taiteilijatreffien ei tarvitse olla kalliita tai kummallisia. Itse hoksasin kaipaavani kovasti tanssillisempia aerobi-tunteja, joilla kävin joskus sata vuotta sitten ja joista nautin kovasti. Lopetin niillä tunneilla käymisen, kun en ehtinyt käydä säännöllisesti, enkä sitten enää oikein pysynyt mukana. Nyt päätin viedä “sisäisen lapseni” kunnon tanssilliselle aerobic-tunnille ja suhtautua siihen juuri niinkuin veisin lapsen testaamaan jotain, mikä saattaa olla ensimmäisellä kerralla vaikeaa – eli kannustavasti, kehuvasti ja rohkaisevasti. Enkä niinkuin jos olisin mennyt sinne “omana itsenäni” – eli kriittisesti, kunnianhimoisesti ja tavoitehakuisesti. Ja voin kertoa, että minulla oli tuolla tunnilla niiiin kivaa. Toisella kerralla menin katsomaan yhtä valokuvanäyttelyä ihan yksinäni – ilman, että minun tarvitsi esittää fiksua, tietävää ja taiteellista. Sekin oli mukavaa!
Mutta treffien kanssa pitää lähteä siitä, mitä muutenkin tekee ja toisaalta siitä mistä haaveilee. Esimerkki: jos vaikka haaveilet salaisesti olevasi cool dj, voisit vaikka pyytää vähän kavereita kotiisi ja leikkiä illan dj:tä. Jos kuitenkin järkkäilet tuollaisia juhlia muutenkin, voisit vaikka kysyä, jos saisit mennä lähikahvilaan tunniksi joku päivä soittelemaan lempilevyjäsi…
Mutta joo, tuo kuullostaa aika yksinkertaiselta, mutta vaatii kyllä miettimistä!
Apua! Alkaa kuulostaa melko, ehkä jo liian, haasteelliselta. Pitäisi siis alkaa heräämään aiemmin, järjestää lisäaikaa kiireisiin päiviin…. Laiskotteluhetkistä en raaskisi millään luopua 😀 . No, katsotaan mitä tästä tulee. Kirjastosta tuli ilmoitus, että sen kirjan saa hakea.
Hei älä vielä luovuta!! Ajattele, mitä saat palkaksi! Laiskottelu sopii loistavasti kuvioon. Aamusivujen kirjoittamiseen menee kieltämättä hetki – itselläni noin 20 min – mutta se on todellakin kaiken väärti!! 🙂
En ole saanut kirjaa vielä, mutta aloittelen huomenna aamusivujen kirjoittamista. On todennäköisesti todella vaikeaa vain kirjoittaa – pakostakin sitä alkaa prosessoida tekstiä samalla kun kirjoittaa, mutta yritetään… :)Ja koska en halua herättää puolisoani siirryn keittiön pöydän äären, mutta kohdallani tuolla tuskin on merkitystä, menen automaattiohjauksella siihen asti kun pääsen ovesta ulos…
Joo, kyllähän tuo aamusivujen kirjoittaminen on omanlaisensa prosessi. Mutta sen voi alkaa tosiaan ihan heti – ja The Artist Way -kirjan kirjoittaja suosittelee, että aamusivuja kannattaa jatkaa myös kurssin jälkeen.
Kirjoitusajankohta on suositus. Mun syksyn ryhmässä jotkut kävivät suihkussa ja keittivät kahvin ennen niiden kirjoittamista. Pointti on kai se, että olisi tosi tärkeää saada nimenomaan aamuisin se “hävettävä kuona” ajatuksista paperille, jotta päivän voi käyttää ilman sen tuomaa painolastia. Ja parhaimmaksi keinoksi tähän on havaittu se, että tekstit kirjoitetaan heti herättyä.
Itse olen joskus ysärillä paastonnut säännöllisesti ja jotenkin tuntuu, että tuolla aamusivujen kirjoittamisella on vähän sama merkitys kuin näissä 90-luvun paastojen suolihuuhteluilla. Kaikki kuona ja ylimääräinen (vaikka se ei lähtökohtaisesti oliskaan mistään huonosta jutusta peräisin) pitää saada pois järjestelmästä, että parantuminen ja hyvinvointi voi alkaa.. 🙂
Kyllä tuo aamusivujen kirjoittaminen haastetta tuo, en taida ehtiä kolmea sivua kirjoittaa kahdessakymmenessä minuutissa ;-D. Taitaa mennä jopa neljäkymmentä minuuttia. Täytyy siis järjestää aamurutiinit uudelleen. Herään jo muutenkin klo 5, että ehtisin ajoissa töihin, että ehtisin lähteä ajoissa töistäkin ;-D, joten aikaisemmin en enää voi/halua herätä. Ainoa mahdollisuus on siis pistää aamurutiinit kokonaan uusiksi. Mutta vähintäänhän tässä prosessissa rutiinit rikotaan….
Mulla soi kanssa herätyskello arkiaamuisin klo viideltä, enkä tunne tarpeelliseksi herätä yhtään sen aikaisemmin. Nuo kolme A4-sivua tarkoittaa siis yksipuoleisia sivuja – ei kolmea sivua molemmin puolin. Se olisi jo vähän liikaa, vaikka välillä tuntuukin, että ruodittavaa riittää… 🙂
Tämä on ihan hirveän mielenkiintoista! Olen omassa elämässäni jonkinmoisessa murrovaiheessa ja uuden edessä, mutta en ole varma, mitä tuo uusi voisi olla tai mitä haluaisin sen olevan. Olen ahdistunut tämän hetkisessän tilanteessani, en ole onnellinen. Ainakaan joka päivä. Olen myös halunnut kirjoittaa jotain. En vain ole saanut kiinni, että mitä. Pääni on suriseva mehiläispesä. Jos vain suinkin löydän itselleni aikaa aamuisin (mikä on kahden pienen lapsen kanssa aika haasteellista…), niin yritän aloittaa nuo aamusivu-rutiinit. Ja ymmärrän varsin hyvin tuon taiteilijatreffien idean. Jotain sellaistakin olen elämääni kaivannut, mutten ole saanut tartuttua, että mihin. Vaikuttaakohan siltä, että olen itseni ja elämäni kanssa jonkin verran hukassa 🙂 Näinpä se taitaa olla ja tuntuu, että ainoa tapa mennä tätä elämää eteenpäin ihmisenä (ja äitinä, vaimona, ystävänä…), on tehdä syvempi matka itseensä. Aion yrittää. En tiedä, miten onnistun, mutta aion yrittää. Kiitos, Minttu, inspiraatiosta!
PS: Ihanaa, kun blogisi on niin aktiivinen taas! On kiva nähdä sinun omia asukuviasi ja kuulla kuulumisiasi. Vanha lukija kun olen, niin oli välillä ihan ikävä sinua, kun et kirjoitellut niin usein 🙂 Aurinkoista kevättä!
Ihanaa, että olet jaksanut pysyä matkassa, vaikka blogissa onkin ollut hiljaisempia kausia!
The Artist Way kuullostaa juuri siltä, mitä tarvitset tällä hetkellä! Prosessin aikana pääkopassa risteilevät “mehiläiset” saavat konkreettisemman muodon, sitä löytää oman sisäisen äänensä ja tasapainoa ja onnellisuutta elämäänsä. Mikään ei tule ilmaiseksi, mutta tämä itseesi uhraama aika tulee maksamaan itsensä monin verroin takaisin! Toivotan sulle tsemppiä, voimia ja uskallusta lähteä tälle retkelle!
Moi, moi! Olen nyt katsellut sitä kirjaa ja täytyy myöntää, että häilyn epäuskon ja naureskelun sekä iloisen innostuken “Jee, ainahan voi kokeilla jotain uutta! – tunnelmien välillä. Välillä toinen noista on voitolla ja kohta taas toinen. Tällä hetkellä taas on ihan hauskaa odotella kurssia alkavaksi =D .
Onko muuten mitään helpompaa tapaa saada tätä aihetta koskeva kirjoitus/kirjoitukset esiin muuten kuin selaamalla aina sivu loppuun ja painamalla vanhimmat-kohtaa ja taas sivu alas jne.?
Kivaa, että olet odottavalla kannalla! Kyllähän tuo kirja ja monet tehtävätkin tuntuvat välillä aika hassuilta, mutta jollain kumman tavalla, ne tuntuvat kuitenkin toimivan!
Kerään kaikki kurssikerrat The Artist Way -tagin alle: http://go4itvol2.indiedays.com/tag/the-artist-way/ -sieltä niiden pitäisi löytyä jatkossakin helpoiten!