Eilen Åhlénsilla poiketessani osuin kosmetiikkaosastolle juuri, kun siellä oli käynnissä Diorin kevätmeikkinäytös. Pirteän pinkkeihin sulkahiuskoristuksiin sonnustautuneet meikkitaiteilijat kiteyttivät kevään trendit näin:

IN

• heleä, kuulas, luonnollinen iho
• pinkit ja kylmät roosan sävyt
• hopeiset ja siniset metalliset sävyt silmämeikissä
• heleänvaaleat huulet
  

OUT

• puuteroitu, matta iho
• tummat dramaattiset sävyt
• tummanpunaiset huulet
• silmien ja huulien samanaikainen korostaminen

Diorin mukaan kevätmeikki on siis pinkkisen pirteä ja tyttömäinen. Minttu ei ole oikein koskaan tykännyt voimakkaista huulipunasävyistä – tai oikeastaan olenkaan huulipunasta – joten sikäli Diorin kevätmeikki tuntuu ihan mukavalta. Samoin pinkkiä, kylmähkön sävyistä poskipunaa olisi kiva testata. Sen sijaan sinisävyinen metallinhohtoinen luomiväri aiheuttaa kylmiä väreitä ja ankaria flash-backejä noin ziljoonan vuoden taakse, jolloin vasta opettelin meikkauksen aakkosia aseina äiskältä peritty sininen kajali ja Lumenen luomiväri sävyltään sinivuokko (tai ehkä se oli sinikello… eh.)… brrr.

Koko meikkishown ajan työn etenemistä selostanut juontaja tolkutti, että kyseinen meikkitrendi on suoraan Diorin catwalkilta. Aika kauaksi näyttäisi kuitenkin inspiraation siivet kantaneen, kun katsoo näytöksestä otettuja kuvia.

Supermatta iho, dramaattinen silmämeikki ja tuskin lainkaan poskipunaa. Tyylikästä kyllä, mutta aika kaukana siitä lookista, minkä meikkitaiteilijat kertoivat olevan kuuminta hottia nyt keväällä! Kuva siis Diorin S/S 2008 näytöksestä.
Aika kaukana on pinkkinen tyttömäisyys tästäkin Diorin catwalk-lookista. Myös dramaattiset tummanpunaiset huulet ja silmien ja huulien voimakas korostaminen on suoraan meikkitaiteilijoiden OUT-listalta…

Kuvat: Minttu ja style.com

Tulevan sesongin syys/talvinäytökset eivät sytyttäneet Minttua samoin kuin edelliset kevät/kesänäytökset. Tuntui kuin suunnittelijat aavistaisivat meidän olevan matkalla kohti taantumaa ja tästä syystä useimmat mallistot henkivät turvallisuutta, nostalgiaa ja paluuta juurille. Jopa leikkimielisen Anna Suin mallisto oli etnoinkkareineen sovinnainen ja helppo eikä iloisesti “hyvälle maulle” naurava, kuten kevätmallisto.

Parhaimmat, käyttökelpoisimmat ja inspiroivimmat mallistot ensi sesongille olivat mielestäni Pradan, YSL:n, Balenciagan ja – hiukan yllättäen – Chanelin A/W 2008/2009 mallistot.

PRADA

Miuccia Pradan tämän kevään mallisto on Mintun mielestä tummanpuhuvassa metsänkeijuhengessään aivan ylivoimainen. Hiukan jännitti etukäteen, että miten teemat kehittyvät syksyn mallistoon ja pystyykö Prada uudistumaan. No, huoli oli tietenkin turhaa. Miuccia Prada pitää ehdottomasti pintansa yhtenä tämän hetken luovimpana, uusiutumiskykyisimpänä ja älykkäimpänä suunnittelijana. Jos ensi syksyn ja talven teemana on turvallinen nostalgia, on vain positiivista, kun se näyttää tältä!

Tarinan mukaan puoli Sveitsiä oli valjastettu valmistamaan asujen vaatimaa exklusiivista käsintehtyä guipure-pitsiä!

Nostalgista kauneutta Pradan syysmallistossa. Pitsimekoista tullee ensi syyssesongin vastine menneen kauden paljettivillitykselle. Juhlapukeutumisen lisäksi pitsi sopii mainiosti arkeen – tosin ehkä vähän pienempinä pintoina. Voisin hyvin kuvitella beigen guipure-pitsisen kauluspaidan tummanruskeiden business-housujen kaveriksi. Yksi hyvä puoli pitsitrendissä on, että ainakin täkäläiset 2nd hand -putiikit pursuilevat valikoimaa! Vielä hetken siis…

YSL

Stefano Pilati on jälleen onnistunut luomaan linjakkaan käyttökelpoisen ja laadukkaan malliston YSL:lle. Asut ovat aikuisia ja hillittyjä olematta lainkaan tylsiä. Pilati onnistuu uudistamaan YSL:n perinteen ja nostamaan esiin hengen, joka aikoinaan teki siitä yhden johtavista muotitaloista. Tykkäsin kovasti jo kevätmallistosta, mutta syksyn mallisto on, mikäli mahdollista, vieläkin nautinnollisempi!

Vielä hetki sitten en olisi tosiaankaan voinut uskoa, että YSL päätyy kiintotähdeksi suosikkieni joukoon…

Harmaan ja mustan sävyt sähkönsinisillä tehosteilla, graafiset leikkaukset ja klassiset mittasuhteet ovat malliston juju. Hillitty vyötärön korostaminen ja juuri polven yläpuolelle päättyvät helmat antavat naisellisen helppokäyttöisen siluetin. Mekkojen leikkauksissa ja mm. hihojen kynsikäsmäisyydessä on havaittavissa vaikutteita virtaviivaisesta sporttipukeutumisesta. (Esim: sekä Mintun juoksutakissa, että lautailutakissa on samanlainen peukalosysteemi…).

BALENCIAGA

Nicolas Ghesquière on jo ehditty julistaa foorumilla jos toisellakin tämän hetken muotimaailman luovaksi neroksi ja johtavaksi mestariksi. Aivan oivallisesti hän kykeneekin hyödyntämään Balenciagan muotitalon perinteitä ja luomaan niistä jotain uutta ja modernia. Ihan kaikkia tämän malliston asuja en kuitenkaan jaksanut rakastaa… Kiiltonahkaiset muovimaiset kuoripuvut välittivät kyllä mielenkiintoisen mesitsin. Vai mitä pitäisi ajatella maailmasta, johon on tarpeen pukeutua nykyaikaiseen haarniskaan? Jokatapauksessa pidän kovasti Balenciagan määrittelemästä itsenäisestä ja tasa-arvoisesta seksikkyydestä, joka on täysin vailla lolitamaista flirttailua tai hutsumaista tyrkyttämistä.

Balenciagan malleille oli meikattu todella tummanpuhuvat silmät ja muuten kasvot oli jätetty ihan nudeksi. Tehokas anti-statement viime sesongin punahuulisille perinteisille kaunokaisille… Parasta mallistossa on uudenlainen vahva naisellisuus, mustan, valkoisen, harmaan ja beigen sävyjen yhdistely, kynänkapeat housut sekä pitkät saapikkaat, joissa on suht. väljä varsi.

CHANEL

Olen niiiin kiitollinen Karl Lagerfeldtille tästä mallistosta!! Haluaisin todella kovasti fanittaa Chanelia, koska Coco Chanel on yksi muodin historian suurimpia uudistajia, ihana vapaa-ajattelija, jonka rehelliselle bad ass -attitudelle olisi paljon käyttöä tämänkin päivän muotibusineksessa, jossa rahat tuntuvat edelleen valuvan miesten taskuihin. Noin ziljoonan kummallisen ja puolivillaisen malliston (jotka kaikki tosin onneksi ovat sisältäneet joitakin tähtihetkiä!!) jälkeen ensi syksyksi on tiedossa perinteitä kunnioittavaa, aitoa Chanelia kuitenkin ajankohtaisessa ja raikkaalta tuntuvassa paletissa. Me likes!

Klassista Chanel-tweediä ja vyötäröä korostavia pehmeitä linjoja sekä mustia asuja piristettynä valkoisilla kauluksilla ja kalvosimilla – chanelismia parhaimmillaan! Antiikin Kreikan henkinen iltapuku on myös upea. Voin elävästi kuvitella, miten Nicole Kidman lipuu siihen pukeutuneena red carpetilla… Tsekkaa myös Mary Janet sekä vaaleat ja kirjavat sukkikset!

Näiden suosikkien lisäksi mm. Burberry Prorsum onnistui olemaan hyvä oma itsensä. Mallisto ei sisältänyt sen kummempia highlightseja, mutta varsinkin villakangastakkien klassiset linjat miellyttävät kyllä kovasti silmää ja sielua. Ja palmikkoneuleinen smurffipipa rocks!

Miu Miun syysmallisto on saanut suorastaan massiivisen yksimielisen tuomion muotikansalta. Märkäpuku on ehkä hiukan haasteellinen fashion statement, mutta koska sport- ja female superhero -vaikutteet ovat lähellä Mintun sydäntä, en voi tosiaankaan dissata koko mallistoa. Henk. koht. olen sitä mieltä, että Miu Miun syysmallisto on aikaansa edellä ja tulee vaikuttamaan huomattavasti enemmän trendeihin ja muodin kehityslinjoihin ja sitä kautta siihen miten me pukeudumme kuin mitä näytöksen saamasta vastaanotosta voi päätellä.

Ettei nyt menisi ihan vain kehumiseksi niin voin kertoa, että lievän pettymyksen aiheutti mm. Luellan syysnäytös. Eihän Luella ole ikinä kunnostautunutkaan minään muodin edelläkävijänä tai suurena näkijänä, mutta pari viimeistä mallistoa ovat tuottaneet paljon hyvää mieltä ja inspiraatiota nörttilookeineen ja rimpsuhameineen. Tyttömäiset tulkinnat folkloresta on tässäkin mallistossa ihan jees, mutta jotenkin yleisilme tuntuu vanhan jauhamiselta…

Ruotsalaisilla on erinomainen itsetunto. Tottakai jotkut raukat rämpivät samassa epävarmuuden suossa kuin monet meistä, mutta varsinkin ulkoisesti ja yleisenä kansallisasenteena ruotsalaiset ovat itsevarmaa ja itseensä tyytyväistä väkeä. Vähän sellaista ameriikan meininkiä. Kuitenkin siinä missä amerikkalaiset pukeutuvat mielellään tähtilipun väreihin, kavahtavat ruotsalaiset sini-keltaista väriyhdistelmää. Varmin tapa saada todellisen tyylitajuttoman töntin leima otsaansa on sävyttää asunsa siniseen ja keltaiseen. Paitsi jalkapallon maaotteluissa.

Kansallisvärit kuulemma viestittävät epämiellyttävää patriotismia ja alleviivaavat kansojen välistä epätasa-arvoa. Itsensä tunteminen muita paremmaksi kun on ihan ok, mutta sen näyttäminen on paitsi epähienoa myös todella sivistymätöntä. Jollekin voisi tulla paha mieli ja sitähän ruotsalainen välttää ihan viimeiseen asti. Kuva: takki, Forever21; kengät, Chloé

Liittyykö sini-valkoiseen yhdistelmään yhtä vahvoja viboja? Jotenkin tuntuu, että ei. Ehkä silmä on tottunut tuohon väriyhdistelmään ja onhan monen perusuniformu siniset farkut + valkoinen t-paita.

Kuva: takki, TopShop; laukku, Fendi

Harva kuitenkaan tietoisesti ajattelee, että pukeudunpa Suomen lipun väreihin tänään. Paitsi ehkä jos on menossa Linnan juhliin tai urheilukisoihin. Miksiköhän sitten USA:n lippu ja myös Iso-Britannian lippu voivat helposti esiintyä coolien t-paitojen ja muidenkin muodikkaiden vaatteiden ja asusteiden kuosissa? Kansallisen itsetunnon puutetta vai kaukokaipuuta?

Kuvat: n-a-p, TopShop, Forever21

Joskus käy juuri näin. Ensin sitä huomaa uuden ilmiön, jonka uskoo olevan ohimenevä villitys. Silloin onnittelee itseään, jos vaatekaapista sattuu löytymään vanha asuste, jolla voi tyydyttää trendinälkänsä helposti ja mikä parasta, halvalla. Sitten huomaakin, että trendi tuntuu hyvältä ja omalta eikä ollenkaan niin ohimenevältä. Jos käy oikein mahoton mäihä vastaa varastoista löytyneen vaatekappaleen siluetti ja mittasuhteet sekä henkilökohtaisia toivomuksia että ajan henkeä. Aina ei kuitenkaan ole niin hyvä tuuri…

Noin vuosi sitten, kun muotiviikoilla esitettiin syksyn 2007 muotia pamahti tajuntaan jo hetken pinnan alla kuplinut biker’s rotsin himo. Olin aivan täysin vakuuttunut, että kun saan ulkoiluttaa muutaman kerran 80-luvulta peräisin olevaa lainarotsiani, niin himo laantuu ja päästään siitäkin. Toisin kävi ja nyt Mintulla on ongelma. Garderobissani takimmaisena roikkunut nahkatakki ei nimittäin valitettavasti ole kepeänrohea pehmeänahkainen Biker’s Jacket vaan kankea, mittasuhteiltaan ihan liian iso prätkärotsi.

Joitakin kertoja kunnon kasarirotsi on ollut esittelyssä päivän asun yhteydessä. Pieneen lumisateeseen ja muhkeaan villahuiviin yhdistettynä takki on ihan jees, mutta nyt tarvitsisin (ihan oikeasti ja pakosti tarvitsisin!!) sellaisen siromman, lyhyemmän ja istuvamman takin. Sellaisen, jonka voisi tosissaan yhdistää vaikka siihen kukkamekkoon tai pikku kotelomekkoon ilman että näyttäisi siltä, että on matkalla Hanoi Rocksin keikalle Hepokattiin vuonna -82…

Ihan ehdottomasti paras olisi tämä Acnen bikers, (kuvassa) joka oli muistaakseni jo syksyn 2006 mallistossa. Viime syksynä, 10-vuotissynttäreiden kunniaksi takkia valmistettiin pieni erä uudelleen. Hetken jo kuvittelin, että se oli otettu ns. pysyvään mallistoon, mutta voi – olin väärässä!! Acnen Norrmalmstorgetin putiikissa kerrottiin juuri viime viikolla, kun olin menossa sovittamaan takkia noin ziljoonannen kerran, että Söderin putiikista löytyy vielä yksi takki kokoa 38 ja that’s it! Mistä nyt sitten löytyisi Mintulle 450 € takkia varten?!? Va? Ja äkkiä vielä kaiken lisäksi..

Tosi hyvännäköisiä – ja merkittävästi halvempia – takkeja löytyy toki jokatytön perusvaatehtimoistakin. H&M:n bikers on itseasiassa erinomaisen hyvän mallinen. Kyllähän ne siellä Henkalla jotain osaa… Mutta jotenkin siis en vaan pysty kykene hahmottamaan itseäni tekonahkatakissa. En kyllä yleensä niuhoile turhia ja kengätkin voivat olla tarvittaessa muutakin kuin real leather, mutta takki on jotenkin lähempänä ihoa ja sydäntä. Silloin epäaito ei vain toimi.

Ehkä jos jaksaisi odottaa syksyyn. Perustaisi nyt säästöpossun johonkin varmaan paikkaan, mistä sitä ei itsekään kesäalehimoissaan löytäisi ja alkaisi säästää Acnen syysmalliston bikersia varten… Mallistossa on parikin eri versiota. Toinen on vähän jakkumaisempi ja aikuisempi, mutta silti ihastuttavan cool…

Ja tämä toinen on sitten niin täydellinen kuin vain voi olla. Rakastan itseasiassa koko asua ihan mielettömästi.Bikers takki, chino-malliset polvihousut, mustavalkoinen graffitipainettu väljä silkkitoppi, ohuet mustat sukkikset, stripparikengät ja … niin, Caroline Winberg tietenkin. Ihan täydellinen asu!!(Kaksi viimeistä kuvaa Acnen syys/talvi 08/09 näytöksestä).

Tämän jutun myötä lähtee myös lämpimät terveiset yhdelle vakkarilukijalle, joka on vähintään yhtä ihastunut Acnen bikersiin kuin Minttukin! 🙂

Kuvat: Minttu, Acne, H&M ja Modefeber.com

Bon Magazine on koostanut videon tämän kevään tärkeimmistä tukholmalaistrendeistä (no kai niitä muuallakin Ruotsissa seuraillaan ;D). Inspiroiduin ainakin Carin Westerin kukkakuosista (rehevä ja runsas kukkakuosi kuin suoraan jostain maalauksesta on kaikkea muuta kuin lälly), polvisukista, Minimarketin kevätherneenvihreästä ja muistin, että pitikin säästää rahaa Hopen gladiaattorisandaaleita varten…

Inspiroivinta on kuitenkin istuskella kivassa kahvilassa ja katsella persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä. Muotiblogit on myös erinomainen tapa löytää uusia jujuja pukeutumiseen. Ei niin, että kopioisin jonkun tietyn tyyliä, mutta pikku yksityiskohta sieltä, toinen täältä vapaasti yhdisteltynä inspiroi ja maustaa Mintun tyyliä. Muotinäytöksien hyvä puoli on se, että siellä yleensä näkee asut sellaisena kuin suunnittelija on ne tarkoittanut. Monet veistokselliset asut kun eivät näytä juuri miltään kaupan henkarilla.

Mikä on sinun mielestäsi paras tapa hakea inspiraatiota pukeutumiseen?