Kävin Molino PR -nimisessä pressitoimistossa näpelöimässä Gina Tricotin loppusyksyn juhlamallistoa. Ihan vaikutti siltä, niinkuin olisivat koventuneessa kilpailussa panostaneet vähän laatuun. Aika monta kivaa vaatetta pisti silmään positiivisesti ja edes lähempi tarkastelu ei aiheuttanut suurempaa vastareaktiota.

Osa juhlamallistosta on jo putiikeissa ja loppujenkin pitäisi saapua viimeistään marraskuun alussa.
Chanel-henkinen tweed-pusakka/jakku on yksi lemppareistani. Malliltaan, pituudeltaan ja väritykseltään mainio. Sopii erinomaisesti yhdistettäväksi trendikkäisiin porkkanahousuihin ja huimaaviin korkoihin.
Just luv this one!! Kevätmallistot Lanvinista Betsey Johnsoniin pursuilevat päälle ommeltuja karskeja metalliketjuja. Ginan pitsipuseroa on pakko päästä sovittamaan… Toivottavasti pikkuisen pussittavat hihat ovat riittävän maltilliset ladonovihartioilleni. 🙂
Juhlapusakka! Näen silmissäni, miten täydellisesti tämä istahtaisi vintage-henkisen tyllihelmaisen juhlamekon kaveriksi..
Lisää vetskareita. En ole ihan varma ruuduista. Enkä oikeastaan rimpsuistakaan. Mutta kokonaisuus on jostain syystä tosi kiva silti.
Ihan mielettömän hieno paljetti-clutch! Me likes!

Ekologinen ajattelu saapuu sporttimuotiin!

Viime viikon pressikierroksella tutustuin mm. Casallin uuteen ekologiseen fitness-varustelinjaan. Tuotteet on luokiteltu kolmeen eri tasoon riippuen siitä, miten ympäristöystävällisiä ne ovat. Selkeää ja informatiivista kuluttajan kannalta mielestäni, sillä joskus ympäristöystävällisyys tuntuu vain markkinointijipolta ilman sen kummempaa pohjaa.
Casallin tuotteet on valmistettu yhteistyössä Stadiumin kanssa ja ainakin alkuun ne tulevat myyntiin vain Stadiumin omiin putiikkeihin. Ympäristöystävällisyyttä ja hyvää mieltä lisää vielä se, että jokaista myytyä Eco-Casall -tuotetta vastaan Stadium istuttaa kaksi puuta Keski-Amerikan sademetsiin.

Jooga-matto on ollut hankintalistalla jo pidempään… Täytyykin tarkistaa, josko ekomatto sopisi tarpeisiin. Putiikeista tuotteiden pitäisi löytyä tämän kuun lopussa.

Jooga, fitness ja muut “hyvinvointilajit” tuntuvat jotenkin loogisilta ekoajattelun näkökulmasta. Yllättävämpää on, että extreme-sportvermeiden valmistaja K2, on ottanut tuotantoon bambu-runkoiset rullaluistimet!
Puurunko tekee rullaluistimista jotenkin söpömmät ja vuosikausien jälkeen jopa hiukan trendikkään oloiset…

Ekologisten urheiluvälineiden lisäksi ympäristöajattelua sovelletaan aika loogisesti myös tekstiileihin. Mitään tolkuttoman teknisiä vaatteita ei eko-puuvillasta pystytä valmistamaan, mutta bambu-kuidulla (jonka ympäristöystävällisyydestä ollaan kai aika montaa mieltä…) on kuulemma desinfioivia ominaisuuksia. Bambua on käytetty sekä vaatteiden että pyyhkeiden raaka-aineena.
Marc O’Polon Organic Cotton -sarjan t-paita ja Casallin fitness-asuja.

Kokonaan ekologiseksi ja orgaaniseksi urheiluvaate ja -välinemuotia tuskin näiden pikku askelien perusteella voidaan sanoa, mutta mukavaa, että jotain tapahtuu. Ongelmia harvoin ratkaistaan kertarysäyksellä ja siksi on parempi tehdä pieniä parannuksia oikeaan suuntaan kuin jäädä levittelemään käsiään vain sen vuoksi, että ei pystytä täydellisyyteen.

Pantterikuosin paluu on ollut paras bubbling under -vinkki tänä syksynä. Viime viikolla pressitoimistoja kiertäessäni törmäsin kisutäpliin vähän joka toisessa osoitteessa.
Salinas-merkkisissä uikkareissa, samoin kuin Calvin Kleinin bikineissä pantterikuosi on yhdistetty raikkaisiin väreihin vihreään ja pinkkiin. Toimii mielestäni tosi hyvin ja vähentää oleellisesti “Rouva 57 v.”-fiilistä. Mi Lajkin korut ovat juuri sopivasti hauskanironisia, että pantterit voi ottaa vähän kieli poskessa. Soaked in Luxuryn ballerinat ovat selvästi sukua suoraan alenevassa polvessa niille Repetton pantteritossuille, joissa aina yhtä ihana Kate Moss nähtiin pasteeraavan jo pari vuotta sitten.
Gina Tricotin pantterimekko on ehkä puolestaan jo vähän too much. Toisaalta tykkäsin kyllä vuosi sitten kovasti Henkan Roberto Cavalli -malliston pantterivetimistä. Valitettavasti Gina Tricot ei ole panostanut mekkojensa materiaaliin ihan yhtä paljon ja lopputulos on pikkuisen liiskainen – ainakin, jos ajattelen retonkia itselleni.

Pantterikuosi – vulgaaria vai coolia?

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, on yksi ensi kevään takuuvarmoista hittitrendeistä Alexander Wang -tyylinen iso farkkupaita. Kaupoissa en ole vielä törmännyt vastaaviin, mutta voisin kuvitella, että saman tyylisiä paitoja löytyy vielä pilvin pimein kirppiksiltä. Olihan kyseinen vaatekappale kasarin lopussa valkoisen t-paidan kaltainen perusvaate, joka löytyi niin rekkakuskin kuin aerobic-neidonkin garderobista.
Lohdutuksena niille, jotka ovat hävittäneet omansa (mullapas onkin tallella!!) tai joiden kirppisonni on vähän niin ja näin, voin kertoa, että Marc O’Polon ensi kevään mallistossa on kauniisti leikattu, klassisen mallinen, ihanan pehmeäksi pesty, sopivan sameansininen farkkupaita. Ei siis syytä paniikkiin.

Pitääkin tästä lähteä kaivelemaan varastosta vanha reikäiseksi kulunut leviksen farkkupaitani… Toivottavasti se on vielä hengissä!

Yksitellen palailevat näköjään kaikki vanhat inhotukset pakko saada -listalleni. Aikoinaan tuumasin, että kuuna päivänä en jalkaani kisko ylhäältä lököjä ja alhaalta puntista tiukkoja housuja. Tässä sitä nyt sitten taas kuitenkin ollaan.

Pukeutumista vaativissa tilanteissa on minihame, mekko, tunikamekko tai vastaava hametyyppinen asuste ollut viimeaikoina itsestäänselvä vaihtoehto. Farkut on toki löytynyt pillinä, suorana ja lökönä palvelemaan silloin tällöin iskevää lahjetarvetta, mutta en edes muista, koska olisin viimeksi käyttänyt housuja.

Ilmeisesti syynä on joko kyllästyminen ainaiseen minihameessa keikkarointiin tai muotiviikkojen street-style -sivujen alitajuntaan porautuvat tyylivaikutteet, sillä olen havainnut tarvitsevani ehdottomasti… kuule ja kauhistu… porkkanan malliset housut!
Mustat housut olivat selkeästi ainakin eurooppalaisten muotiviikkojen trendiherkkien osallistujien ykkösasu. Mieluiten yhdistettynä vyötärömittaiseen räätälöityyn jakkuun, rentoon BF-bleiseriin tai viileään nahkarotsiin. Paitana yksinkertainen teeppari tai simppeli neule ja kengissä sopivasti korkoa ja särmää. Porkkanamallin lisäksi suosittuja ovat niin pillit, liuhut kuin bootcutitkin. Jopa haaremipöksymäiset leikkaukset ovat ottaneet ensimmäiset askeleet catwalkin ulkopuolella.
Valinnan varaa siis on, jos housumania yllättää. Sen sijaan istuvien – ja ennenkaikkea hyvin laskeutuvien – porkkanahousujen löytäminen ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Toisaalta H&M:n vajaamittaisilla punteilla saa aikaiseksi vähän saman tapaisen siluetin, mutta kaikki kaksi paria henkalta aikojen saatossa hankkimiani high-water -housuja (nimitys on takuulla H&M:n oma, sillä en ole törmännyt siihen muualla kuin heidän katalogeissaan) ovat kyllä jääneet tosi vähälle käytölle. TopShopilla näyttäisi nettisivujen perusteella olevan passeli malli (kuvassa), joka ei olisi ihan mahottoman väljä ylhäältä. Mitä TopShopin putiikista oikeasti löytyy on kyllä aina ihan hänessä…