Perusteellisempia analyysejä New Yorkin muotiviikoilta on ihan takuuvarmasti tulossa, mutta tässä hiukan päällimmäisiä fiiliksiäni. Lupaavimmat mallistot ovat tähän mennessä esitelleet:

Marc Jacobs
Ei ihan kovin yllättävää, että fanitan jälleen täysillä Marc Jacobsin mallistoa. Tällä kertaa tosin tuntuu kuin menneisyyttä tulkitseva mutta tulevaisuuteen katsova yleisvire puhuisi suoraan minulle. Marc on onnistunut poimimaan lähimenneisyydestä positiivisia, energisiä ja jopa coolin huolettomia vaikutteita ja tulkinnut ne vapaasti itsevarmaksi, näyttäväksi ja vallitsevasta taantumasta piut paut piittavaksi moderniksi kokonaisuudeksi.

Diane von Furstenberg
Diane von Furstenbergin syysmallisto pääsee top-listalle hiukan samasta syystä kuin Marc Jacobskin. Liiallinen graafisuus, pelkistetyt kokonaisuudet ja liioiteltu minimalistisuus sucks! Ihanan elvyttävää saada nähdä kuoseja, värejä, yksityiskohtia ja naisellista iloa!

Alexander Wang
Tiedän, että muotibloggarikaarti on jo ehtinyt julistaa mr. Wangin pyöräilyhousut ja räätälöilyt jakut voittajiksi. Itselleni parasta on koko mallistosta henkivä tunnelma. Mustavalkoisuudestaan huolimatta leikkauksien ja materiaalien luomat yksityiskohdat hivelevät sielua ja selkeästi aikaisempia mallistojen rokkityttöä aikuisempi linja toimii täydellisesti. Sensuelli ei ehkä ole sana, jolla määrittelisin Alexander Wangia, mutta kukapa ei toivoisi olevansa seksikäs ja cool tavalla, joka huokuu itsevarmuutta?

Aika p…stä muuten, että Tinypic ei toimi… Siitä syystä monet edelliset postaukset ovat nyt ilman kuvia. I’m so sorry!!

Elämme trendimuutoksen aikoja ja se vaikuttaa myös muodin väripalettiin. Mustat ja vahvat sävyt vaihtuvat luonnollisiin, kirkumatta kommunikoiviin ihon väreihin sanoo trendianalyytikko Sharon Graubard tämän aamun SvD:ssä.

Tämän kevään mallistoissa onkin lähes jokaisella suunnittelijalla mukana henkevän eteerisiä beigen eri sävyjä yhdisteleviä kokonaisuuksia. Graubardin mukaan vasta tulevilla sesongeilla nähdään luonnollisen nuden voittokulku ketjumallistoissa, mutta jo nyt voi aistia ainakin blogosfäärissä kaipauksen puuterisiin vaatekappaleisiin.

Onkin aika mielenkiintoista miten sanojen käyttö vaikuttaa väristä nousevaan mielikuvaan. Beige on väritön tylsä tanttamainen ja so last last year, puuteri on viileä helposti yhdisteltävä ja jopa särmikäs, kun taas nude on aistikas, sensuelli ja vihjaileva. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin samasta väristä.
Balenciagan nudebeige kokonaisuus kietoo kantajan kädet kiinni kroppaan. Sydämenmuotoinen keskusta alleviivaa ihon ja ulkomaailman välistä ohutta mutta merkittävää välimatkaa.
Lanvinin elegantti silkkisatiininen nude mekko vihjaa illuusiosta, että korunomainen painatus on suoraan kantajan iholla. Pukeutunut, mutta silti alaston – tai alasti, mutta kuitenkin pukeutunut.
Rodarten beige luomus luurankomaisine leikkauksineen osoittaa, että tarvittaessa ihon sävyt voivat olla myös aavistuksen agressiivisia. Tosin huomattavasti subtiilimmin kuin ärhäkät isosiskonsa musta etunenässä.
Stella McCartneyn päästä varpaisiin täysin ihon värinen kokonaisuus pysäyttää. Alastomuuden vihjaus on jo niin ilmeinen.

Parhaimmillaan ihon sävyt ovat ohuissa, kauniisti laskeutuvissa materiaaleissa. Aavistuksen läpikuultava tai silkkisen himmeästi kiiltävä kangas tuo eloa ja jännitettä. Kokobeige asu ei ole vaikea kantaa – suurin riski on oikeastaan tarpeeton värittömyys.
Vaikka toisaalta – ei mitään uutta auringon alla tässäkään asiassa. Meidän kaikkien Carrie lanseerasi The Naked Dress -konseptin jo SATC:in ensimmäisillä tuotantokaudella.

Mitä itse tykkäät – toimiiko nude/beige/puuteri, vai jätätkö väliin.

Upea Camilla Norrback esitteli eilen illalla kutsuvierasjoukolle tyylikkään ja käyttökelpoisen syysmalliston. Malliston inspiraation lähteenä on ollut Pohjoimainen luonto, metsä ja pimeän vuodenajan salaperäinen valaistus. Jännitettä tuo Twin Peaks -mainen salaperäinen ja ehkä hiukan hauraskin synkeänmusta tunnelma.

Ihastuttavaa Camilla Norrbackissa on, että hän kykenee luomaan kaunista, ajatonta mutta silti ajankohtaista muotia, jonka ekologisuutta ei tarvitse arvuutella!

Ja vähän vielä livepätkää…

Tsekkasin eilen myös Indiskan tulevan kevät/kesämalliston. Yleisvaikutelma on hyvin indiskamainen ja tulossa on paljon kivoja pikku neuleita, pehmeästi etnohenkisiä mekkoja ja mukavan oloisia paituleita. Parhaimmillaan Indiska on onnistunut mielestäni yksityiskohdissa ja asusteissa. Huhti-kesäkuun aikana putiikkeihin tulevan malliston TOP 5 á la Minttu:

Perinnepuukengät
Melkein samanlaiset kuin omani, mutta takuuvarmasti edullisemmat. Pitää varmaan hankkia varapari Indiskasta, sillä vanhat ovat olleet niin kovalla käytöllä, että tuskin kestävät koko ensi kesää.

Massiiviset korut
Indiskasta löytyy hauskoja koruja, jotka ovat todella hintansa väärtejä. Osassa etnoilu menee vähän Mintun hilseen yli, mutta esimerkiksi kuvan rannepanssari on tosi särmä!

Vähän vähemmän perinteiset puukkarit
Korkeakorkoiset puukengät – did I say SUMMER!?

Liukaspintaiset haaremipökät
Salamalla kuvattuna nuo ovat kuin avaruusasema Alfalta, mutta oikeasti pöksyt ovat vain himmeästi kiiltävää liukasta kangasta. Löytyvät myös mustina. Kesäbileasustus numero uno!

Kirjailtu liivi
Joku romatiikka-kausi varmaan menossa, kun hempeilyt miellyttävät silmää… Ihastuttava kermanvärisin ja kullankeltaisin lasihelmin kirjailtu lyhyt pikku liivi pomppasi tajuntaan ensimmäisenä, kun astuin sisään showroomiin. Tulossa myös melko tumma turkoosi vaihtoehto. Lisää vain risaset rähjäshortsit, printtiteeppari, lipsut ja isot aurinkolasit!

Kesä, kesä, kesä!!!

Poikkesin eilen iltapäivällä pikapikaa KappAhlin showroomissa. Esittelyssä oli heidän täysin uusi konseptinsa Vintage Stories.
Kysymyksessä on romanttinen mallisto, jonka esikuvana on mummon pukimet ja herkän oloiset vintage-vetimet. Jokaisessa tuotteessa roikkuu kermanvalkoiselle sifongille painettu lyhyt tarina. Mallisto sisältää toppeja, paitoja, neuletakkeja, hameita ja mekkoja. Lisäksi mukana on muutama suloinen alusvaate ja vintage-henkinen koru.

Tuotteet myydään KappAhlin putiikeissa shop-in-shop -tyyppisisessä settingissä ja kaikkea on vain rajoitettu määrä.
Täytyy tunnustaa, että ihan ensimmäisenä vaikutuksen teki varsin epä-KappAhlmainen kokonaiskonseptiajattelu. Pikkuinen, vain noin 30 eri tuotetta sisältävä mallisto on ehjä kokonaisuus, jota markkinointi, pakkaus ja kaikki muut detaljit, kuten tuotelaput tukevat mainiosti.
Seuraavaksi ihastuin tuotteiden laatuun. Hyviä luonnonmateriaaleja laadukkaasti työstettynä. Aika monesti sekoituksena on käytetty silkkipuuvillaa, minkä ansiosta vaateet tuntuvat suloisen pehmeiltä, mutta kuitenkin käyttöä ja normaalia pesua sietäviltä.
Pienen showroomissa pyörimisen jälkeen yltiömäinen vanhahtava romanttisuus alkoi tulla korvista… En voisi kuvitella yhdistäväni malliston toppia, neuletta ja hametta toisiinsa, vaikka teoriassa kokonaisuus saattaisi näyttää oikein kivalta jonkun päällä. Sen sijaan kermanvalkoinen vaarintoppi toimisi hyvin farkkujen kanssa kesällä ja pitsein somistettu neuletakki rähjäshortsien ja lipsujen kanssa.
Jotenkin en jaksa uskoa, että Vintage Stories kerää KappAhlin putiikkeihin ihan henkkamaukan designer-yhteistyömallistojen kaltaista ryysistä, mutta sen verran tuo vaaleansininen pikku neuletakki kiinnostaa, että aion varmuuden vuoksi olla ajoissa paikalla, kun mallisto lanseerataan 6. huhtikuuta.

Kuka olisi uskonut KappAhlista?