Tag: Top 5

Bisquitsilla oli jokin aika sitten erittäin kiinnostava postaus kulttuurieroista, joihin hän on suomalaisena Hollannissa törmännyt. Aloin heti miettiä, mitä kuuluisi omaan TOP vitoseeni. Sillä suomalaisten ja ruotsalaisten välillä on aika paljon – ja välillä tosi rasittaviakin – kulttuurieroja, vaikka lähekkäin täällä pohjolassa asustelemmekin.

Varsinkin alkuaikoina muuttomme jälkeen sain monesti kuulla suomalaisilta tutuiltani, miten helppoa Ruotsiin muuttaminen on, koska kulttuurimme ja tapamme ovat niin samanlaiset. Se pitää varmasti osittain paikkansa, mutta toisaalta selkeitä kulttuurieroja on ehkä helpompi kohdata ja käsitellä kuin epämääräistä tunnetta sokkona suunnistamisesta, mikä oli päällimmäinen tunteeni Tukholmaan muuton jälkeen. Useimmat asiat, tavat ja sosiaalisen kanssakäymisen koodit ovat melkein samat ja erot pieniä, mutta koodistoa tuntemattomalle varsinaisen hämmennyksen lähde.

Ruotsalaisten ja suomalaisten välisten kulttuurierojen TOP 5 Mintun mukaan:

1. Vänkääminen
Ruotsalainen on kuluttajana ja yhteiskunnan jäsenenä arvonsa ja oikeutensa tunteva olento. Niinpä edes Systembolagetin myyjän sana ei ole laki, vaan kaikesta voi neuvotella. Täynnä olevaan ravintolaan löytyy pöytiä, kaupassa saa alennusta ja tunnelbanan tarkastusmaksua ei tarvitse maksaa, kunhan vain jaksat vängätä. Olennaista on tietenkin, että jokainen ruotsalainen uskoo olevansa oikeassa ja valitettavan monet asiakaspalvelijat eivät tee “kaikkea” asiakkaan eteen, jos palvelua ei osata vaatia. Suomalaisena usko mitä sinulle sanotaan -kasvatuksen saaneena vänkäämissessioiden seuraaminen on jotenkin hävettävää, vaikka samalla tiedostaa, että monet edut jäävät varmasti saamatta, kun ei jaksa pitää puoliaan. Ja hidastaahan se muiden asiakkaiden palvelua, kun joku on aina vaatimassa ersättningiä.

2. Pakollinen yhteisymmärrys
Bisneskulttuurierojen klisee on ruotsalaisten tarve neuvotella ja vatvoa asioita – ihan pikkuriikkisiltäkin tuntuvia asioita – määrättömän pitkän ajan. Yhteisymmärryksen saavuttamiseen käytetään aikaa ja vaivaa. Ymmärrän kyllä, että päätökseen sitoudutaan paljon lujemmin, jos kaikki seisovat sen takana. Välillä kuitenkin jatkuva fikaaminen ja asioiden kääntely tuntuu loputtomalta ja herää epäilys, onko kenelläkään enää käsitystä a) mistä oli kysymys b) halutaanko asiassa ylipäätään päästä sopimukseen.

3. Ei-sanaa ei käytetä
Ruotsalaiset ovat kovin ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä. Toisen tunteita ei haluta missään tapauksessa loukata ja pahan mielen aiheuttaminen on perisynti numero 1. Koska lapsillekaan ei yleensä sanota suoraan ja selvästi ei, harvat aikuisetkaan hallitsevat kyseisen tärkeän pikkusanan käytön. Puhutaan siitä myöhemmin, palataan asiaan toisella kertaa, voisiko tätä miettiä vielä hiukan lisää, ovat käytössä olevia kiertoilmaisuja kieltolauseelle ja tarkoittavat käytännössä ei, unohda koko juttu. Suomalainen käyttää toki samoja lauseita, mutta palataan asiaan toisella kertaa tarkoittaa, että asiaan oikeasti palataan!

4. Tasa-arvon liioittelu

Nykyiset aikuiset ruotsalaiset on kasvatettu aidosti tasa-arvoisiksi. Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki (tai kukaan?) sitä oikeasti käytännössä olisi, mutta kaikki näkyvät teot pyritään tekemään niin tasa-arvoisiksi kuin mahdollista. Periaatteessa siis aivan ihailtava ja tavoiteltava asia, mutta käytännössä se johtaa moniin hullutuksiin. Kouluissa ei vietetä tietenkään täkäläisen perinteen mukaisia joulujuhlia, ettei muiden uskontokuntien edustajat tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Erikoisemmalta sen sijaan tuntuu, että kaikenlaiset joulujuhlien vietot ovat pannassa. Eihän joka puolella maailmaa vietetä joulua – joku voisi pahoittaa mielensä! Pahimmillaan tasa-arvon tavoittelu johtaa siis siihen, että kivat perinteet ja mukavat tapahtumat jätetään pois päiväjärjestyksestä, koska aina on joku, joka voi loukkaantua tai tuntea olonsa ulkopuoliseksi.

5. Pakko-sosiaalisuus
Ruotsalaiset itse vitsailevat olevansa Pohjolan hiljainen kansa. Saattaa pitää paikkansa, jos vertailukohtana on amerikkalaiset tai… ei nyt itseasiassa tule oikein mieleen muita stereotyyppisesti suupaltteja kansoja. Vaikka olenkin tamperelaisen mittakaavan mukaan lähes rasittavuuteen asti ekstrovertti suupaltti, käy ruotsalainen sosiaalisuusnormi välillä hermoille. Enkö voisi vaan viedä roskat roskiin, ilman että pitää kelata koko suvun kuulumiset jokaikisen naapurin kanssa? Ja miksi ihmeessä ei ole ookoo lukea lehteä samalla, kun syö lounasta? Edes joskus?

Bisquitsin postaukseen tulikin jo mahoton määrä omia kokemuksia, mutta olisi hauska kuulla niitä lisää! Ja varsinkin, jos on makoisia kokemuksia ruotsalaisten kanssa elämisestä. Vertaistukea… 🙂

Lokakuun alussa syksykin on vasta alussa ja ajatuskin pimeästä, kylmästä, harmaasta ja toivottoman pitkästä vuodenajasta tuntuu lähestulkoon lamaannuttavalta. Jostain syystä marraskuu ei tunnu ollenkaan niin masentavalta, vaikka oikeasti juuri silloin on pimeintä ja potentiaalisesti karsea keli taukoamatta. Ehkä lähestyvä joulun aika ja mukavat talvisuunnitelmat pehmentävät fiiliksiä. Ja tietty se, että lokakuun aikana on ehtinyt tottua ajatukseen syksystä. Pimeys, sade, tuuli ja muut syysherkut eivät enää yllätä.

Mintun marraskuussa on paljon kaikkea, mikä tuottaa iloa ja valoa. Esimerkiksi:

1. Kynttilät
Olen lämpökynttilöiden suurkuluttaja. Verannan pöydällä on pimeään vuodenaikaan toistakymmentä tuikkua, joissa poltan kynttilöitä melkein joka ilta. Verannalta vilkkuva valo luo juuri sopivasti tunnelmaa olohuoneeseen. Ikean lämpökynttilöiden paloaika on kaiken lisäksi aivan optimaalinen. Illansuussa sytytetyt kynttilät sammuvat passelisti, kun on aika käydä nukkumaan. Onneksi lähin Ikea edullisine lämpökynttiläpakkauksineen on ihan kulman takana…

2. Barcelona
Loppukuussa on kauan odotettu reissumme Barcelonaan! Tuollaiset lyhetkin, vain muutaman päivän reissut auttavat kummasti lataamaan akkuja ja uudessa ympäristössä olo on heti kuin lomalaisella. Matkaoppaiden selailu ja suunnitelmien tekeminen on takuuvarma piristys, jos syysharmaus uhkaa valloittaa mielen. Tosin reissussa harvemmin noudatamme tehtyjä suunnitelmia, sillä meillä molemmilla on tapana innostua spontaanisti siitä, mitä eteen sattuu tulemaan. Muutamia koordinaatteja on tietty hyvä olla valmiina, ettei lyhyt loma hukkaannu ihmettelyyn. Hyvää ruokaa, vähän nähtävyyksiä, ripaus shoppailua…. Mmmm, tuskin maltan odottaa!!

3. Inkivääritee
Olen oikeastaan kahvinjuoja eikä tee kuulu normaalisti ruokavaliooni. Syksy ei kuitenkaan ole mielestäni “normaalisti”. Jostain syystä makoisa höyryävä teekuppi eksyy eteeni heti, kun syysmyrsky alkaa piiskata ikkunoita.

Bloggarireissulla pistäydyimme fikalla yhdessä Söderin kahviloista ja otin tuoreesta inkivääristä ja sitruunasta tehtyä teetä Höstte-nimeltään. Juoma oli ihan hillittömän hyvää ja kuulemma terveellistäkin. Tietenkään en tajunnut ottaa kuvaa siitä, vaikka muuten huseerasin taukoamatta kamera kuvausvalmiina.

Pitäisikin muistaa hankkia kotiin tuoretta inkivääriä.

4. H&M:n Comme des Garçons -mallisto
Olen tykännyt oikeastaan kaikista H&M:n designer-yhteistyömallistoista. En tietenkään aina kaikista vaatteista – joskus en oikeastaan mistään vaatteesta. Kokonaisuus, idea, toteutus ja koko häppening on sen sijaan mielestäni hoidettu aina nautinnollisella huolellisuudella ja yksityiskohtien hallinta saa kiitettävän arvosanan. Tehdyt kompromissit työn ja materiaalien laadussa eivät ole kertaakaan peittäneet alleen suunnittelijan tunnistettavaa signatuurityyliä ja hinnoittelukin on mielestäni ollut vähintäänkin kohtuullinen, jos ei nyt suorastaan edullinen.

Comme des Garçons -mallistossa on muutamakin vaate, joka täydentäisi erinomaisesti garderobiani… Terävimmät kyynärpäät varaan todennäköisesti haaremihousujen kahmimiseen.

5. LOVE

Juuri niin. Marraskuu – ja ihan erityisesti tämän vuoden marraskuu – on omistettu rakkaudelle.

It’s real löööv baby!

Lokakuun ensimmäinen päivä! Miten tämä on mahdollista?? Juurihan sitä kopsuteltiin uimarantahiekkaa pois sandaaleista…

Syksy ei varsinaisesti ole lempivuodenaikani. Varsinkin myöhäissyksyn harmaanmustat päivät saavat helposti mielen ihan yhtä harmaaksi. Vielä onneksi riittää valoa ja värikkäitä lehtiä puissa. Itselleni muistutukseksi keräsin tsemppilistan syksyn varalle. Kivoja juttuja lokakuussa:

1. Pipakausi alkaa
Vallitsevista muotitrendeistä huolimatta en ole löytänyt sisäistä hattuihmistäni. Kaikki reteet herrainhatut, veikeät hienorouvahatut, dekadentit harsohärpäkkeet, katupoikalippikset ja boho-chickit hippireuhkat ihastuttavat kyllä muiden päässä, muttei omassani. Lisäksi eri katumuotisivustojen kuvia selatessa käy harvinaisen selväksi, että harkittu päähine voi tehdä tavanomaisesta tusina-asusta juuri sen, joka leviää suuresti ihailtuna kautta blogosfäärin. Kaikesta tästä huolimatta en ole löytänyt hattua, joka ei näyttäisi vähintäänkin idioottimaiselta päässäni. Tiedän kyllä, että hattu pitää osata kantaa. Ehkä otan sen seuraavaksi projektiksi nyt, kun 12 cm korkokengillä reippailu ei aiheuta muuta kuin lievää tuskaa päkiöissä.

Tervehdin siis ilolla lokakuuta ja viileämpiä ilmoja! Pipa nimittäin on ainoa pääasia, joka istahtaa kutreilleni vaivatta. Pääsenpähän pohtimasta hattukysymystä hetkeksi.

2. Syksyn värit

Syksyn kauniin ruskan ja luonnon ihastuttavan väriloiston ihailu on niin klisee, että koko ilmiö on ihan pakko nimittää klassikoksi. Hah! Revin toisin sanoen lapsellista riemua keltaisista, punaisista, oransseista ja kaikista muista mahti-ihanista luonnon väreistä. Meidän pihan viiniköynnös (tai mikälie, ei ole Mintussa hortonomin vikaa…) muuttuu ihan käsittämättömän upean väriseksi. Ihan kuin loistava punainen valaisisi koko pienen pihan. Käytän tilaisuuden hyödyksi ja nappaan itselleni syysluonnon inspiroimia sävyjä!

3. Villahameet ja paksut takit

Hyvin vuoritettu villakangashame on mukavan ja jotenkin sivistyneemmän tuntuinen päällä kuin kesän huitulaiset puuvillahamoset. Mitä luksusta, kun ei tarvitse miettiä näkyykö hameesta läpi tai hilaantuuko se kävellessä kainaloihin!

Lokakuussa voi myös kaivaa esiin villakangastakit ja elegantit (teko)turkikset. Pukeutumispulmat hälvenevät kummasti, kun voi käärityä pehmeään ja turvalliseen luottotakkiin. Satakoon vaikka pieniä kiviä – kyllä täällä pärjätään!!

Kuvan kaunokainen turkki aiheuttaa vakavia cravingsejä… Pitää varmaan käynnistää jälleen henkilökohtainen moraalikeskustelu aiheesta tekoturkki/second hand turkki.

4. Syysloma

Syysloma katkaisee pitkän pitkän syksyn juuri sopivasti. Täällä meilläpäin syyslomaa on koululaisilla koko viikon. Ilmeisesti Suomessa on siirrytty lähes joka paikassa vain parin päivän mittaiseen vapaaseen. Parempi lyhytkin loma kuin ei ollenkaan, mutta toisaalta viikko tuntuu oikein kivalta. Aika monet matkustavat jonnekin, mutta meille on yleensä riittänyt ohjelmaksi kaupungilla järjestettävät monet hauskat häppeningit ja tunnelmointi kotona.

5. Bootsit
Bootsien kanssa sääret näyttävät heti tosi paljon coolimmilta! Efekti on samaa luokkaa kuin aurinkolasien kanssa valoisaan vuodenaikaan. Lasit päähän ja -vips- viileyskerroin kilahti huippuunsa. Ei tarvitse olla huippumalliripakinttu, kun verhoaa koipensa tyylikkäisiin saappaisiin, linjakkuus on taattu joka tapauksessa. Lokakuussa bootsit voi huoletta kiskoa jalkaan ilman pelkoa kuljen-kesät-talvet-saappaissa-koska-olen-wanna-be-rock-star -efektiä…

Erinomaista lokakuuta juuri sinulle!

Lontoon muotiviikko on käynnissä jo toista päivää, joten on korkea aika listata New Yorkin viimeviikkoisen kavalkadin parhaimmisto. Yleisesti NY:n näytökset tarjoavat varsin käytännönläheistä, arkiseenkin käyttöön soveltuvaa muotia. Sporttinen reippaus on stereotyyppisesti amerikkailaisen designin tunnusmerkki, vahvuus ja heikkous. Minttuun sporttireferenssit iskevät, joten monestakin mallistosta löytyi inspiroivia kokonaisuuksia. New Yorkin SS 2009 mallistojen TOP 5 -listalle pääsevät 3.1 Phillip Lim, Alexander Wang, Marc Jacobs, Proenza Shouler ja Yigal Azrouël.

3.1 Phillip Lim
Raikas ja selkeälinjainen 3.1 Phillip Lim on ollut jo pitkään suosikkejani. Valkoisen, nuden ja beigen hallitsemaa väriskaalaa terävöittää mm. musta ja kuuma punainen. Chanelmaiset mittasuhteet tekevät silhuetista klassisen tyylikkään ja yllättävät yksityiskohdat, graafiset trimmaukset, hapsut ja kerrokselliset röyhelöt tuovat tyylin 2000-luvun loppuun.

Alexander Wang

Vaikka Alexander Wangin mallisto tarjosikin kasarihenkisiä hedelmäkarkkivärejä, miellyttää silmää eniten kuitenkin vanhat tutut perusvärit. Haaremityyliset leikkaukset housuissa, nahkapillit, väljät yläosat ja pikkumekot mustina, valkoisina, harmaina maustettuna pisaralla denimiä. Toimii mainiosti myös muilla kuin nuoreen hollywood-celebrity-eliittiin kuuluvilla.

Marc Jacobs
Mitä enemmän mietin Marc Jacobsin SS 2009 -mallistoa sitä enemmän pidän siitä. Kimonotunikat, huivimainen vyötäröhärpäke, pantterikuosiset laukut, terävät olkapäät jakuissa, kerrostetut kietaisuhameet – kaikki tuntuvat tunkeutuva voimalla unelmiini. Satiinivartiset espadrillos-bootsit eivät varmasti ikinä päädy jalkaani, mutta onhan ne aivan mahtavan upean kreisit! Kaasolle voisi sopia epäsymmetrinen leikkaus puvun yläosaan…

Proenza Schouler
Yksi jenkkilän julkkisten perusvaatettajista, Proenza Schouler, ilahdutti mallistolla, joka on selvästi suunnattu itsenäiselle, vahvalle aikuiselle naiselle. Kasarimaisen graafiset olkapäät, runsaasti volyymiä sisältävät leikkaukset ja toiselle puolelle päätä kammatut hiukset vaativat tilaa ja huomiota. Mallistossa tuntuvat lisäksi hyvin selvästi sportti-vaikutteet, mikä osaltaan alleviiva kokonaisuuden female superhero -viboja.

Yigal Azrouël

Rentoa ja mutkatonta tunnelmaa henkivä Yigal Azrouëlin mallisto päätyi TOP 5 -listalle vähän yllätyksenä itsellenikin. Helpot ja kivat asukokonaisuudet voi ongelmitta kuvitella keväisille kaduille. Ja jotenkin hellyyttävältä tuntuu nähdä catwalkilla jokaikisen etelänmatkan virheostos nro 1 – pareo. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Yiga Azrouël on onnistunut tekemään käyttökelpoisen ja mukavan malliston, jonka linjat ja sävyt tuntuvat kotoisasti tutuilta, mutta kuitenkin riittävän tuoreilta.

Näiden viiden lisäksi oli New Yorkissa toki monta muutakin hyvää mallistoa. Tykkäsin mm. Calvin Klein Collectionin hyytävän jäisistä arkkitehtoonisista mekoista. Ihan toista ääripäätä edustavat folklorehenkinen Anna Sui ja hippiäitimäinen Diane von Furstenberg, joiden iloisesti hymyilevät mallit toivat vaihtelua yleensä kovin mutrusuiseen näytöstunnelmaan.

Yksi keskeisimmistä ja vaikeimmista häävalmistelujen osa-alueista saatiin eilen päätökseen, kun löysimme morsiamelle täydellisen hääpuvun! Koska edellinen postaukseni aiheeseen liittyen aiheutti lievää hämmästystä niin tarkennuksen vuoksi: morsian on hyvä ystäväni – Minttu on ollut naimisissa jo vaikka miten kauan… Ilokseni sain suuren kunnian toimia kaasona!

Nyt, kun se tärkein mekko on valittu, voikin alkaa pohtia kaason pukeutumista. Alustavien suunnitelmien mukaan väriksi tulisi tummanpunainen. Pidän tummanpunaisesta ja pukeudun siihen oikein mielelläni. Ensimmäisten nettiharavointien jälkeen tosin kyseistä sävyä on aika huonosti saatavilla. Yllättävää.
Forever21:n mekko on aika kivan ja klassisen mallinen. Väri on kyllä enemmän tumma vadelma tai puolukka kuin syvä hehkuva tummanpunainen. Ja ehkä haluaisin hiukan peittävämmän yläosan ja aikuismaisemman mallin…

TopShopin mekko on ihan violetti – eli värinä ei sinnepäinkään, mitä haetaan – mutta yläosan malli on mielestäni parempi kuin edellisessä. Helmakin näyttää kuvassa vähemmän pikkutyttämäiseltä kuin Forever21:n mekossa, vaikka periaatteessa ne ovat aika samanlaiset.
Asos.comin mekko on puolestaan kirkkaanpunainen… Malli on mielestäni edestä erittäin kaunis – tosin takaa sama mekko on niin avonainen, että ei kyllä oikeasti tulisi kysymykseen, vaikka väri toimisikin. Joku tuollainen kaulussysteemi ja olkapäät paljaaksi jättävä malli voisi olla tosi kiva. Juhlava ja avoin, muttei paljasteleva.
Net-a-porterista löytyi sävyltään ja malliltaan upea mekko. Lela Rosen kapealinjainen kokonaisuus saa ilmettä yläosan kauniista laskoksista ja kaulushärpäkkeestä. En edes vaivautunut ottamaan hintaa ylös, niin paljon se ylitti teoreettisen budjettini.
Tämäkin kirkkaanpunainen suloisuus löytyi Net-a-porterista. Oikeastaan se on makuuni ihan liian avoin, mutta yläosan laskosliehukkeet ovat niin kauniit, että voisin kyllä muuttaa mieleni. Vakavin ongelma tämän Aquascutumin mekon kanssa on sama kuin edellisenkin, joten mahdollisten puutteiden pohtimisella on lähinnä teoreettista merkitystä.

Todennäköisesti lähestyvä joulujuhlakausi lisää tummanpunaisten mekkojen tarjontaa ihan riittävästi, mutta mikäli sopivaa ei löydy, alan itse ompeluhommiin. Malli voisi muistuttaa esim. tätä Oasiksen kaunista kotelomekkoa. Toisaalta vesiputousmaisesti drapeerattu kokonaisuus olisi ajankohtaisempi, esim. Warehouselta löytyy kivan mallinen tulppaanimekko.

Pitääkin alkaa selata kaavalehtiä…

Old stuff