Eilisiltaiset näyttelyn avajaiset olivat erittäin onnistunut häppeningi. Rennoniloista väkeä oli paikalla juuri sopivasti ja tunnelma sen mukainen.
Enpäs nyt hokannut kysyä, miten kauan näyttely on pystyssä, mutta pelkkä kahvilakin on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Aguéli Cafe & Galleri tarjoilee joka päivä erinomaista lounasta ja tunnelma on sitä aitoa Södermalmia… Paikka löytyy ihan Mariatorgetin läheltä osoitteesta Blecktornsgränd 9.“Ainoa todiste siitä, että osaa säilyä hengissä, on se, että näyttää vanhalta”. Ehe ehe.

Eilisistä päivänasukuvista puuttui kokokuva, joten päätin olla näppärä ja räpsäistä sellaisen gallerian vessassa. Selventää varmaan tosi paljon outfitin rakennetta, mutta kuvaaminen peilin kautta alkaa pikkuhiljaa sujua vähän luonnikkaammin. Tärkeää. ;D

Kuvittele lisäksi leppoisaa musiikkia ja miellyttävällä tasolla kupliva puheensorina. Tällaiset onnelliset ja tasapainoiset hetket pitää tallentaa muistoihin pahan päivän varalle.
Tanskasta asti tullut näyttelyvieras oli bongannut lähes käyttämättömät harmaanlilat ylipolvensaapikkaat samana päivänä Söderin Emmauksesta. Toisilla käy ihan uskomaton tsägä!
Minttu tilittää gallerian omistajalle Liisalle jotain toooosi tärkeää.
Sarjakuvaoriginaaleja. Jotenkin koko sarjakuvapiirtämisen työprosessi muuttui paljon kokreettisemmaksi originaaleja katsellessa. Mieletön työ saada yksi albumi valmiiksi. Jutun idean ja kärjen keksiminen on vasta ihanihan pieni osa. Sitten pitää vielä piirtää ja kirjoittaa ja sovittaa yhteen ja ja.. Respect.
Tunnelmaa…

Kivasti järjestetty show eilen illalla Göta Källaressa antoi uskoa siihen, että lahjakkaita suunnittelijoita ja intoa pyrkiä alalle riittää vielä tulevaisuudessakin. Tillskärarakademin oppilasnäytös esitteli syksyn aikana valmistuneita luomuksia.

Selkein ero tavallisiin näytöksiin on mallistoajattelun puuttuminen, sillä oppilaat valmistavat asut yksitellen opetussuunnitelman mukaisesti. Takkijaksolla kaikki suunnittelevat ja ompelevat päällystakin, alushamejaksolla tulee toteuttaa asu, jossa käyvät ilmi jaksolla opitut asiat alushameen rakenteesta ja niin edelleen.
Näytöksen pituudesta ja ymmärrettävästä hajanaisuudesta huolimatta tapahtuma oli oikein mukava ja piristävä. Se mikä ammattimaisuudessa menetetään, otetaan takaisin innostuksessa, tunteen paloa ja upeaa amatööritsemppausta unohtamatta!





Tyylikästä näytösyleisöä.

Pikkuisen tuli kyllä nostagiset fiilikset ja mieleen tulvi muistoja omasta oppilasnäytöksestä silloin joskus ziljoona vuotta sitten. Mahtaisinkohan löytää jostain tapahtumasta otetut kuvat… Voisi olla naurussa pitelemistä! ;DD

Vintage ja 2nd hand on kuumintahottia! Johtuneeko sitten haasteellisesta taloudellisesta yleistilanteesta vai mistä, mutta viimeistään tänä syksynä vintage on lakannut olemasta pienen asialle vihkiytyneen porukan yksityisoikeus eikä kirppiksien penkominenkaan jää vain innokkaiden bloggarityttöjen riemuksi.

Missasin pari viikkoa sitten Helsingissä järjestetyn Ofelia-tapahtuman, mutta niin taisi käydä muutamalle paikanpäällä olleellekin. Harmi sekä myyjien että ostajien kannalta, mikäli ryysis on niin mahoton, että tavaroihin tutustuminen käy mahdottomaksi. Toisaalta kuitenkin hienoa, että aihe kiinnostaa niin paljon!

Helmikuussa järjestettävä Helsinki Vintage -tapahtuma toimii toivottavasti jo paljon paremmin. Ainakin kotisivujen perusteella on odotettavissa todella herkullinen tapahtuma!!
Helsinki Vintagella on myös oma Facebook-ryhmä, johon on liittynyt uskomattomat yli 1200 jäsentä. Liity sinäkin!!

Kyllä on kuulkaa mahtavaa, että on toi internetz!! Täällä katselen presidentin linnan kättelyitä ihan tuosta vaan ylen nettilähetyksen avulla!

Naisten pukujen yleisilme on aika suomalainen. Suhteellisen pelkistettyjä, yksivärisiä pukuja, jotka ovat parhaimmillaan kauniita ja linjakkaita. Täyttävät hyvin tehtävänsä siis, mutta kovin suuria yllätyksiä ei – ainakaan vielä – ole nähty.

Mitäköhän iltapäivälehtien pukuarvostelijat mahtaisivat sanoa, jos joku rynnistäisi paikalle Alexander McQueenin kuninkaalisen etnisessä puvussa?
Ehkä päähine/hiuslaite olisi vähän too much, mutta muten puku olisi ihan täydellisen upea. Sopisi myös sellaiselle juhlavieraalle, joka on unohtanut vatsalihasliikkeiden tekemisen…

Vähän perinteisempiä, mutta upeita pukuja löytyy esim. Donna Karanilta
Tummemman punaisen puvun selkä on aivan tajuttoman hieno. Sensuelli, olematta pisaraakaan tyrkky.

Erityisesti ns. aikuiset naiset tuntuvat lisäävän mielellään jonkun ihme huivin huitulan tahi shaalin allejaan peittämään. Valitettavasti se näyttää yleensä tosi hankalalta ja teennäiseltä, täysin ylimääräiseltä lisältä muuten ihan ookoossa kokonaisuudessa. (no, nyt oli just kättelyvuorossa se joku kiroileva siili-sarjakuvataiteilija ja hänen neonvihreä shaali oli kyllä poikkeus… Pikavilaukselta näytti tosi hyvältä!)

Goldie Hawn ja Susan Sarandon ovat mainioita esimerkkejä siitä, että iltapuvussa säteily ei ole vain pari-kolmikymppisten oikeus.
Goldie Hawnin Gianfranco Ferrén puvussa alli-kysymys on ratkaistu vähintäänkin elegantisti. Muutenkin Goldien puku on ihan täys kymppi. (ah, nyt meni just Voutilainen… Yleensä vältän negatiivisten tuomioiden antamista, mutta haloooo… What was she thinking!?!). Susan Sarandonin Donna Karan -puku sopii kantajalleen ihan täydellisesti, mutta laukun olisin kyllä vaihtanut vähän sirompaan…

Punaiseen pukeutumisesta olikin jo vähän juttua… Kuvan tummanpunaiseen Christian Diorin pukuun voisin sujahtaa mielihyvin, mikäli linnan kutsu joskus eksyy postilaatikkooni.
Tarkemmin ajateltuna löytäisin kyllä aika monta pukua, joissa edustaminen sujuisi mitä mainioimmin…
Balmainin puku olisi varma tie lehtien kuvagallerioihin. Ehkä halkio pysyisi ihan hyvin kurissa, jos ei kovasti levittelisi. Just Cavallin puvussa on ehkä hiukan rantamekko-viboja, mutta mikäli materiaali olisi sileänkiiltävää himmeästi hohtavaa silkkiä, toisi se mukavasti vähän kuosia linnaan. Vihreä Dolce & Gabbana vaatisi melkein platinablondit hiukset kantajaltaan, tai sitten tumman brunetin. Mutta hiusten värjäys ei olisi mikään ongelma, mikäli puku ilmestyisi – juhlakutsun kera – garderobiini.

Moderådet järjesti taannoin muotiväen mingelin prameassa Café Operassa. Pikku cocktail-palleroitten ja samppanjan siivittämänä networkingi sujuikin ihan noileasti. Tapahtuma oli automerkki KIAn sponsoroima, mikä tuntui vähintäänkin poikkitaiteelliselta. Siis ihan mainiota, että rahakkaan autoyhtiön sponssilla saadaan muoti-ihmisille kiva tapahtuma, mutta jotenkin tuntui kuitenkin hassulta, että paikalle kärrätyt autot saivat tilan näyttämään näyttelyhallilta…
Autot on rajattu strategisesti pois kuvasta, mutta “turvaköysi” vilahtaa etualalla. Ihan ilmiselvänä ei ilmeisesti Moderådetkaan näin päällekäyvää yhteistyötä pitänyt, sillä iso osa vieraista pääsi ystävälliseen pikahaastatteluun, jossa mitattiin autojen läsnäolon haittavaikutuksia.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos joku haluaa sponssata, niin siitä vaan. Mikäli autoyhtiöitten rahoilla voidaa edistää ja parantaa etenkin nuorten suunnittelijoiden kuoppaista alkutaivalta erilaisten palkintojen ja stipendien avulla, niin aina parempi. Kaikkien etuna on tietty, että sponsori ja sponsoroitava ovat jotenkin samalla aaltoviivalla. Automerkit ovat jo pidempään heilastelleet muotimaailman kanssa. Tavoitteena on varmaankin saavuttaa vaikeat mutta lupaavat feminiinimarkkinat sekä tartuttaa autoihin muotimaailman glamouria. Esimerkkinä vaikkapa New Yorkin muotiviikot, jotka ovat nykyisin viralliselta nimeltään Mercedes-Benz Fashion Week.
Café Operassa oli esillä muutaman ruotsalaisen muotitalon erityisesti KIAlle suunnittelemat mallit. Ei ihan auennut oliko asujen tarkoitus sopia autoilemiseen… Siinä tapauksessa Lars Wallinin iltapukuviritys ei ehkä ole ihan yhtä passeli kuin Dagmarin kauniit villasta pliseeratut tuubimekot.
Minttu edusti Ida Sjöstedtin merinovillaisessa boleromaisessa paidassa ja Oasiksen harmaassa poolossa, hameena itse tehty musta villahame, jossa on napit edessä. Designgymnasietissa ja Tillskärarakademissa muotisuunnittelua opettava kaverini Camilla esitteli ylpeänä henkan CdG-malliston prätkatakkityylistä jakkua.
Hyvässä seurassa… H&M:n luova neuvonantaja legendaarinen Margareta van den Bosch ystävänsä kanssa.