… ja muutkin muodin ammattilaiset – mutta vain, jos se on mustaa!

Tukholman muotiviikolla oli muutakin antia kuin itse näytökset ja näyttelyt. Näytösten eturivissä istui ainakin näin pohjoismaalaisittain erittäin vaikutusvaltaista muotibisnesporukkaa, pukeutuneena parhaimpiinsa. Eturivin väkeä tarkkaillessa saattoi hyvin tehdä havaintoja siitä, miten muodin ammattilaiset soveltavat käytäntöön juuri tämän hetken kuumimpia trendejä.

Kuva: Mustat Marc Jacobs -sandaalit, jättikokoinen musta kiiltonahkalaukku ja mustat high-water housut. Kuvattu näytösalueen pihamaalla.

Musta, värinä, missä muodossa (kiiltävä, matta, nahka, trikoo, mokka – you name it…) tahansa dominoi muotiväen pukeutumista. Mekkoja, sekä trikoosta että paitamekkoja näkyi jonkin verran. Varsin suosittu oli jättit-paita -tyylinen mekko yhdistettynä joko paljaisiin sääriin tai trikoisiin. Eniten näkyi kuitenkin mustia kapeita puolihameita yhdistettynä väljään valuvaan paitaan sekä jonkin verran housuja.

Kuva: Mustia asuja piristämässä valkoiset tennarit, harmaa laukku, valkoinen paita… Eli ei mitään hurjaa väri-ilotulitusta suorastaan.

Kengät olivat myös useimmiten mustat ja monet näyttivät kaivaneen kaapista huikeimmat korkonsa Bernsin käytävillä ja puistikossa käpsyttelyä varten. Toki ballerinoja ja matalia löpsyvartisia saapikkaitakin näkyi jonkin verran.

Kuva: Musta taipuu kyllä moneksi: tyylikkääksi, boheemiksi, moderniksi nuorekkaaksi..

Kovin montaa huikean persoonallisesti pukeutunutta henkilöä ei ainakaan Mintun linssiin tarttunut, mutta joitakin sentään. Esimerkiksi Ruotsissa varsin suositun laulajan Marit Bergmanin asu, jossa hän yhdisti 60-lukuhenkisen tunikamekon, jossa vaalealla pohjalla on näyttäviä sinapin ja oliivin värisiä kuvioita, hopeisiin puukenkiin, oli erinomaisen onnistunut ja viehättävä.

Näyttävä oli myös muotiviikkojen näytösten vakivieras multitaiteilija, muotibloggari ja +46 juryn jäsen Diane Pernet huikeassa mustassa asussaan, korkeassa tukkalaitteessaan ja kissamaisissa aurinkolaseissaan, jotka pysyivät päällä myös näytösten ajan.

Kuva: Diane Pernet oli varmasti yksi muotiviikkojen kuvatuimmista ja haastatelluimmista henkilöistä.

Jonkin verran kuhinaa aiheutti jokaikisessä näytöksessä eturivissä istunut ikääntyneen Indiana Jonesin hopeoitu versio, josta kukaan ei aluksi tuntunut tietävän, mitä hän teki muotiviikoilla. Paitsi talutteli itseään reilusti yli puolta nuorempia blondeja mallineitosia käsipuolessaan. Lopulta selvisi, että hän on kanadalainen multimiljonääri ja muotifani Jim/James Goldstein.

Ex-tamperelaista lämmitti nähdä tällainenkin tyylitaituri:

Kaverille oli kuulemma jo moneen kertaan kerrottu, mistä hänen kirpparilta ostettussa takissa oikeasti on kyse. Se ei kuitenkaan estänyt Minttua tilittämästä vielä kertaalleen sitä, miten tärkeää jääkiekko Suomessa on (no, onhan se sitä tavallaan Ruotsissakin..) ja kuinka jokainen tamperelainen oppii viimeistään peruskoulun välituntihelvetissä, että on tärkeää olla joko Ilveksen tai Tapparan puolella, vaikkei varsinainen jääkiekkofani olisikaan (Mintun joukkue on Ilves). Hän hymyili lempeästi ja ymmärtäväisesti…

Alkaa jo pikkuhiljaa riittää tätä yksin kotona olemista. Ei voi olla näin hiljasta!! Täksi illaksi/yöksi on vielä luvattu kovaa ukkosta… not nice!

Pääsin sentään tänään vähän juttelemaan (ekan kerran kolmeen päivään!!), kun kävin oikein cityssä lounaalla kaverin kanssa. Voin muuten suositella Kulturhusetin katolla olevaa terassiravintolaa (ei siis sitä, minkä nimi on Panorama, vaikka kai sekin ihan okei on) – mukava keidas keskellä kaupunkia, kerrassaan muikeat näköalat ja kelvollista lounasta.

Tai tulihan sitä eilenkin pari sanaa vaihdettua, kun kävin Pumpissa. “Hej Hej”, kun tulin ja “Hej Då”, kun läksin sekä vielä ohjaajalle “Hej”. Kesti muuten hetken tottua siihen, että nämä täällä sanovat “hej hej”, kun tavataan. Niinhän kuuluu sanoa silloin, kun erotaan – haloo!

Onnistuin oikein suurmuotishoppaamaankin tänään: 2 metriä valkoista puuvillanyöriä Åhlénsin kangasosastolta á 19 kruunua/metri! Tarkoitus olisi väsätä siitä Whyred-tyylinen nyörivyö johonkin niistä ihanista American Apparel -mekoista, jotka saapuvat huomenna kotiin. Tai siis hirvee väsääminen… solmut vain narun päihin ja sitten vyö on valmis! Ihan paras DIY vinkki!

Mutta tosiaan, huomenna kuvia ameriikan tuliaisista. Vähän jo jännittää…

Kuvat: elle.se ja Minttu

NK ei ole mikään ihan tavallinen tavaratalo. Ennemminkin se on instituutio ja ruotsalaisen yläluokkaisen hyvinvoinnin vertauskuva. Nykyään tosin kaikki ovat yhtä tervetulleita asiakkaiksi – toisin kuin tavaratalon alkuaikoina 1900-luvun alussa. Luksusta ei silti ole unohdettu – siitä pitävät monet high fashion merkit ja muut ei-ihan-pikkurahan-kamat huolen. Muitakin viehättäviä yksityiskohtia löytyy. Vai mitä sanoisitte lasillisesta shamppanjaa NK:n jalokivisalongin omassa shamppanjabaarissa?

NK:n alennusmyyntien alku on vähän enemmän se juttu kuin minkään muun putiikin ale. Niille onnellisille, joilla on NK:n kanta-asiakaskortti (nyckelkundkort), ovet aukesivat tänään jo klo 8.30. Muu rahvas päästettiin hiplaamaan ihanuuksia vasta kymmeneltä.

Ryysis oli ihan kohtuullinen, mutta ale oli hyvä. Valtaosa kaikista esillä olevista tavaroista oli 30% – 70% alessa – eli sitä yleistä meininkiä, että yksi löytöloota on – 30% alessa ja loput normaalilla hinnalla, ei tosiaankaan ollut.

Mintun shoppailubudjetti oli 900,- (lahjakortti, jota on säästelty alen alkuun…) ja Zaran kengistä saadut 800,-. Ostoslista:

• Juhlavat/juhlavahkot sandaalit paikkaamaan Zaran sandaalien jättämää aukkoa kenkävalikoimissa.
• Musta/tummanruskea clutch, joka olisi kooltaan vähän isompi kuin edellinen hankinta, mihin ei mahdu edes Mintun retro-kännykkä.
• Joku kiva paita, joka kävisi “edustustilaisuuksiin” muttei olisi liian juhlava.

Hankinnat:

Löysin tosi mahtavan ihanan pehmeästä hyvästä nahasta tehdyn Hugo Bossin clutchin! Hinta alennuksen jälkeen oli vain 600,- kruunua, joten tunnen tehneeni todella erinomaisen löydön. Hiplasin kyllä yhtä Mulberryn ruskeaa clutchia (tai oikeastaan isoa “valuuttalompakkoa”), mutta se oli kyllä vähän liian pieni… Tai oikeastaan se olisi varmaan ollut ihan hyvä kooltaan, mutta hinta, melkein 3000,- alennuksen jälkeen, ei ihan. Näin tarkemmin ajateltuna.

Kenkiä löytyi monetkin aivan ihanat. Yksiin Marc Jacobsin palikkakorkoisiin patinoidun kullan värisiin pistokkaisiin ehdin melkein ihastua, mutta kaikissa (kivoissa) sandaaleissa oli sama ongelma – alennusprosentit olisi pitänyt tuplata, että Mintulla olisi ollut edes jotain mahiksia…

Koska kivaa paitaakaan ei löytynyt sopivalla budjetilla, päätin turvautua luovaan ongelmanratkaisuun ja ostin Helyn suositteleman Kreativa Kvinnor -lehden. Siinä oli ainakin yksi tosi kiva paidan kaava… Laitan tänne kyllä raporttia kunhan pääsen tekemisen makuun!

Elikkä vinkiksi siis kaikille, jotka osuvat Hamngatanin kulmille lähiaikoina: NK:ssa on hyvä ale, mutta kantsii olla väleissä säästöpossun kanssa, jos aikoo tehdä hankintoja!

Muotiblogi-ilmiö on täällä Ruotsissa hiukan vanhempi kuin Suomessa. Tuskin edes suosituimmat suomalaiset muotiblogit pääsee lähelle 50 000 – 60 000 (!!!) uniikkia viikkokävijämäärää niinkuin täkäläiset top-muotiblogit. Ainakaan vielä… En ole myöskään havainnut samaa ilmiötä, että muotibloggareille syydettäisiin ilmaisia tuotteita ja kutsuja erilaisiin pr-tapahtumiin ja muotinäytöksiin, kuten ruotsalaisille “kollegoillemme”.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi, voisi Uppsalan yliopistosta valmistunut gradu “Mode är på modet – en kvalitativ studie av fenomenet modebloggar” olla kiinnostava. (en ole aikaisemmin linkannut pdf-tiedostoja… toivottavasti linkki toimii!) Ainakin gradun perusteella muotiblogien merkitys ostopäätöksiin vaikuttavana mediana on merkittävä – ja mitä ilmeisimmin myös kasvussa.

Edit: Linkki ei kommenteista päätellen toimi, niinkuin vähän epäilinkin… Lähetän kuitenkin tosi mielelläni gradun kaikille kiinnostuneille meilillä – ilmoita vain osoitteesi go4itvol2@gmail.com -osoitteeseen!

Euroviisuissa on tänä vuonna kunnon maaotteluhenkeä. Tuntuu ihan mahtavalta, kun Suomikin voi varmaan ensimmäistä kertaa uhota menestyksestä ihan pokkana. Tosin ensikuulemalta Hanna Pakarisen viisu kuullosti juuri niin pateettiselta ja mahtipontisen synkältä hoilotukselta, jonka kaltaisilla suomalaisilla on ollut tapana jäädä nollille. Tosin kuulin biisin sitten uudestaan jossain täkäläisessä esi-viisu ohjelmassa ja video oli live-esitykseen verrattuna rokimpi ja särmikkäämpi – joten toivoa on, mikäli kisaesitys menee putkeen.

Musiikki on kuitenkin Euroviisuissa sivuseikka (eikö??) ja tärkeintä on päästä arvostelemaan esiintyjien asuja. Tuskin maltan odottaa millaisia öljyttyjä puolialastomia (tai 95 % alastomia…) pornoriekaleisiin puettuja teiniprinsessoja entiset itäblokin maat tänä vuonna lähettävät kisoihin lavalle kiemurtelemaan!

Herkullisimmasta päästä on varmasti ruotsalaisten ihanan The Arkin asut. The Ark on kuuluisa siitä, että se päätyy järjestään sekä parhaiten että huonoiten pukeutuvien listoille. Muistaakseni vuonna 2002 bändi valittiin Elle galassa ”Årets bäst klädda grupp” eli vuoden parhaiten pukeutuvaksi bändiksi.

Kuva: The Ark på Finlandsfärja!

Meidät on kutsuttu yhden kaverin luokse jännäämään kisoja lauantaina. Kisakatsomossa on myös paikallisia, mikä onkin tosi hauskaa, koska ruotsalaisilla on huomattavasti vakavampi ja intohimoisempi suhtautuminen koko schlagerfestivalen -ilmiöön. Illan tunnelma on takuuvarmasti erittäin maaotteluhenkinen ja luonnollisesti Minttu kannustaa peukut pystyssä Hannaa. Rahat taidan kuitenkin sijoittaa The Arkin voittoon…

Kuvat: tv4.se, wikipedia.org