Tag: Pukeutuminen

Perjantaina 30. toukokuuta oli Kauppalehdessä Jenny Jännärin kirjoittama mielenkiintoinen juttu, jossa vertailtiin vuoden 1945 ilmestynyttä tyyliopasta Löydä oma tyylisi ja uunituoretta Mitä jokaisen naisen tulee tietää tyylistä -kirjaa ja niiden antamia ohjeita. Minttu pääsi mukaan jutun kulmaan kertomaan viisaita mielipiteitään… (klikkaa isommaksi, jos haluat lukea. Kyllä skanneri on kätevä!!)

Lukion päättymistä juhlitaan Ruotsissa perusteellisesti ihan niinkuin Suomessakin. Periaatteessa meininki on monella tapaa sama – ihmiset saavat todistukset ja lakit ja sitten skoolataan kuohuvaa suvun ja kavereitten kanssa. Kaikenlaisia pieniä eroavaisuuksiakin kuitenkin löytyy. Asiantuntijana tässä jutussa on ollut lukion tokaluokkalainen Karkki.

Kaikki saavat lakin

Kaikki lukion läpäisseet – eli kursseista on hyväksytty 95 % saavat lakin. Erityisiä ”kirjoituksia” ei ole vaan ilmaisu ta studenten tarkoittaa suunnilleen samaa kuin lukion päästötodistus Suomessa. Lisäksi jonkun muinoisen älynväläyksen vuoksi lähestulkoon kaikki peruskoulun jälkeiset oppilaitokset ovat täällä lukioita, joten lakin saavat niin kampaajat ja automekaanikot kuin korkeakouluopintoihin valmistavan linjan käyneet. Se se on tasa-arvoa!

Lakki on aika saman näköinen kuin Suomessakin paitsi, että lyyran tilalla on sini-keltainen nappi ja valkoinen myssyosuus on vähän pöyheämpi. Lakin mustaan samettinauhaan on joillakin kouluilla tapana kirjailla linja, miltä on valmistuttu, koulu ja päivämäärä kultaisella langalla.

Lakkiaispäivä
Koulut määrittelevät itse, milloin on kolmosten utspring eli varsinainen juhlapäivä. Yleensä ajankohta on toukokuun viimeisellä tai kesäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Juhlapäivään kuuluu koulun tarjoama tavallista hienompi lounas tai joskus samppanja-aamiainen. Koulun virallisen osuuden jälkeen ylioppilaat juoksevat ulos koulusta pihamaalla odottavien sukulaisten ja ystävien luo

Se Tärkeä Puku
Lakkiaismekon hankkiminen on vähintään yhtä suuren tuskan, neuroosien ja vaivan takana täällä kuin Suomessakin. Puvun hankkimisen ongelmallisuutta lisää se, että perinteen mukaisesti lakkiaisasu on valkoinen. Toki muitakin värejä näkee ja monet matsaavat kokonaisuuteen pisaran lakin samettinauhan mustaa. Ehdoton enemmistö pukeutuu kuitenkin pääasiassa valkoiseen.

Näyteikkunat pursuilevat valkoisia mekkoja ja lehdissä jaellaan unelmien lakkiaisasu -vinkkejä.
Kuva: Aftonbladet.se
Outoja tapoja
Koulusta pihalle viimeisen kerran kirmanneiden kaulaan ripustetaan sini-keltaisissa nauhoissa roikkuvia onnentoivotuksia, ruusuja, pehmoja ja muuta krääsää. Don’t ask me why. Lisäksi lakkiaislapsesta on tapana askarrella plakaati, jossa on kuva hänestä pikkulapsena, onnentoivotuksia ja lakkiaispäivämäärä. Varmaan symboloi jotenkin elämän kiertokulkua tyyliin kattokaa ny, kun tästäkin pikku pallerosta/karseesta räkänokasta on tullut oikein ylioppilas!


Joku sensuuri varmaan iski, kun alla olevaa kuvaa ei nyt sitten yhtäkkiä saakaan klikattua isommaksi. Jessican kuvassa olisi kyllä lapsiviranomaisella ihmettelemistä…Lakkiaisajelut
Kun utspring kaikkine onnittelumuodollisuuksineen on hoidettu, lähtevät useimmat penkkariajelua muistuttavalle reissulle pitkin kylän raittia. Ajeluporukka voi olla oma luokka, saksan lukijoiden ryhmä, kaveriporukka tms. Lavalla ei aina myöskään ole pelkkiä ylioppilaita, vaan joskus mukana on kavereita ja sukulaisiakin. Kerran näin, kun rollaattorin avulla liikkuvaa mummoa hilattiin auton lavalle sidottuun nojatuoliin.

Ajeluautot koristellaan koivuilla melko juhannusmaiseen tyyliin sekä sini-keltaisin ilmapalloin ja serpentiinein. On melkein huvittavaa, että ruotsin kansallisvärit, sininen ja keltainen, joiden käyttäminen muuten on käytännössä sosiaalisesti hyväksyttävää vain urheilutapahtumien yhteydessä, on niin selkeästi lakkiaisjuhliin liittyvä väritys.

Tässä kuvassa on ihana prinsessa Madeleine lakkiaispäivänään. Kuva ei ole Mintun ottama, mutta en kyllä muista mistä tämän olen joskus napannut…



Juhlitaan
Ajelujen jälkeen siirrytään kotiin juhlimaan lakkiaisia suvun ja ystävien kanssa. Aika monilla on tapana pitää myöhään iltaan kestävät juhlat tai illalliset ainakin täällä Tukholman seudulla. Ehkä tavat ovat muuttuneet Suomessakin, mutta silloin kun Minttu kirjoitti, oli tapana pitää open house –tyylinen kahvittelu ja kuohuviinin kilistelypäivä, jolloin vieraat tulivat ja menivät. Täällä siis on ennemminkin tapana mennä lakkiaisiin kuin juhliin, joihin mennään, kun on kutsuttu ja viivytään koko ilta.

Studentskiva
Koko juttua monimutkaistaa vielä pitkin kevättä vietettävät studentskivat eli oppilaiden itse koulun päättymisen kunniaksi järjestämät juhlat. Studentskiva voi olla jonkun kaveriporukan, luokan tms. järjestämä tapahtuma, johon myydään illalliskortteja perheelle ja ystäville. Karkin koulussa kaikki kolmoset järjestävät yhden yhteisen studentskivan. Periaatteessa studentskiva ei ole sen kummempi kuin koulun loppumisen kunniaksi järkätyt bileet, mutta perinteestä on muodostunut niin vakiintunut, että oppilaat suorastaan kilpailevat kenen bileet ovat suosituimmat, kuka on keksinyt nerokkaimman teeman juhlille jne. Jotkut osallistuvat omien juhlien lisäksi vielä kavereittensa studenskivoihin, jolloin pukeutumisongelmia riittää helposti koko keväälle…

Käsitteistöön kuuluu vielä mösspåtagning – eli lakin päähän laitto, mutta meidän yhteenlaskettu tietämys ei riittänyt selvittämään sen taustoja. Kyseinen myssypäivä on kuitenkin aikaisemmin kuin varsinainen juhlapäivä ja utspring. Jos joku osaa valaista tässä tai muissa yksityiskohdissa, niin mielihyvin otetaan kaikki tieto vastaan. Ensi vuonna meilläkin juhlitaan lakkiaisia!!

Tänään iltapäivällä meillä on ohjelmassa kaavojen ja mahdollisesti jo kankaankin etsiminen Peetun rippijuhlamekkoa varten. Kevään aikana on vähitellen muotoutunut käsitys, minkä tyylinen unelmien asun tulisi olla. Kaikkein tärkeintä on tietenkin, että Peetu itse on tyytyväinen ja tuntee olonsa hienoksi ja upeaksi mekossaan. Toisaalta perhejuhlissa on monia kirjoittamattomia sääntöjä ja tapoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä ei luonnollisestikaan ole pakko noudattaa, mutta jos rikkoo sääntöjä, on mukavampi olo, kun sen on tehnyt tietoisesti eikä vahingossa.

Kutsukorttien koodikieli

Viime vuosikymmenen hääbuumi perusteellisine valmisteluineen ja tarkoin ohjattuine koreografioineen on varmasti yksi syy, miksi virallisten pukukoodien ilmoittaminen kutsukorteissa on lisääntynyt valtavasti. Perusteellista tietoa pukukoodien merkityksestä ja miten niitä tulisi tulkita löytyy esimerkiksi:

Wikipedian pukeutumisohje

Rippijuhlat

Rippijuhlat ovat kirkollinen juhla ja vanhan perinteen mukaisesti nuoren ensimmäinen virallinen askel matkalla aikuisuuteen. Esim. Peetun mummun ikäiset saivat alkaa käydä tansseissa vasta riparin jälkeen.

Aikoinaan oli tapana, että rippilapset pukeutuivat valkoisiin asuihin ja yhä tuntuu valkoinen tai vaaleat sävyt olevan monen ykkösvalinta. Sinänsä juhla-asuun ei liity suuria vaatimuksia, sillä kirkossa puku on valkoisen kaavun, alban, alla. Asun tulisi olla juhlava ja suhteellisen hillitty eli ei liian lyhyt, läpinäkyvä tai avonainen. Vaaleat sävyt sopivat tapahtuman luonteeseen sekä tytöille että pojille. Festariasut ovat eri juttu.

Kenkien tulee olla siistit ja juhlavat, sillä ne näkyvät alban alta. Ei lenkkareita eikä liian korkeita korkoja. Rippijuhlavieraiden asu saa olla kesäinen arkijuhlapuku.

Ylioppilasjuhlat

Ylioppilaat pukeutuvat useimmiten oman koulunsa perinteiden mukaisesti enemmän tai vähemmän juhlavasti. Monilla on muunneltava asu, jonka voi vastaanotolle pukea vähän hillitymmäksi ja iltamenoihin räväkämmäksi. Vieraat pukeutuvat samaan tapaan kuin rippijuhliinkin eli kesäiseen arkijuhlapukuun – paitsi jos kutsussa mainitaan jotain muuta.

Ruotsalaiset lakkiaisperinteet poikkeavat jonkin verran suomalaisista. Silmiinpistävin eroavaisuus on, että tyttöjen virallinen asun väri on valkoinen, johon lähes kaikki ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pukeutuvat. Tästä tulossa ihan oman juttu lähiaikoina!

Häät

Morsiamen pukeutuminen ja koko häähulina on nykyään suurta taidetta, joten tässä vain muutama myytti vieraiden pukeutumissäännöistä for your interest.

Punainen puku kuulemma kertoo, että sinulla on ollut suhde sulhasen kanssa… Jotkut tiukkapipot ovat sitä mieltä, että kirkas punainen on ylipäätään liian syntinen väri kirkkohäihin.

Musta puku tuottaa epäonnea. No, vielä ei-niin-kovin-kauan-sitten suomalainen hääpuku oli väriltään musta. Joten se siitä…

Valkoinen puku on sallittu vain morsiamella. Tavallaan järkevä sääntö, joka juontaa siitä, että jopa sulhasen puolen kaukaisempienkin sukulaisten on helppo tunnistaa kuka on morsian. Tosin harva morsian enää nykyään pukeutuu puhtaanvalkoiseen, joten päivitetty versio tästä säännöstä á la Minttu: pukeutuminen valkoiseen ja kaikkiin sen sukuisiin väreihin on ookoo, kunhan kenellekään ei tule epäselvä olo siitä, kuka on morsian.

Hautajaiset

Siisti hillitty asu – ei välttämättä musta. Omaisten toivomuksia on syytä noudattaa!

Ei stressiä…
Juhlapukeutumisen tärkein viesti on, että arvostat tapahtumaa ja juhlien järjestäjää sekä kanssajuhlijoita niin paljon, että haluat pukeutua kauniisti. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja on turha masentua, jos kaukaisen sukulaisen mielestä upea hippimekkosi on liian biitsihenkinen serkkutytön lakkiaisiin. Kirkossa on hyvä pitää olkapäät ja syvään uurrettu pääntie peitettynä kohteliaisuussyistä, vaikka mikään virallinen etiketti ei näillä leveysasteilla paljasta pintaa kielläkään. Terve maalaisjärki kannattaa olla mukana muutenkin, niin säästyy monelta päänvaivalta.

Mikäli olet epävarma juhlien pukukoodista tai kutsukortissa esitetty asutoive tuntuu epäselvältä, voit aina ottaa yhteyttä juhlien järjestäjään ja kysyä tarkemmin!

Paljon vinkkejä sekä juhlien järjestäjälle että vieraalle löytyy Juhlitaan.net -sivustolta.

Hauskaa juhlakesää kaikille!!

Old stuff