Pukeutuvatko ruotsalaiset paremmin kuin suomalaiset? Ovatko suomalaiset tuulipukukansaa? Kuinka paljon suomalaisten kokemat sota-ajat yhä vaikuttavat pukeutumismentaliteettiin?
Näitä – ja monia muita mielenkiintoisia kysymyksiä pohditaan Ruotsin tv:n toteuttamassa ohjelmassa Det förflutna hälsar på 1908. Ja kyllä – mielipideautomaatti Minttu on mukana viime keväänä kuvatussa ohjelmassa, jonka kiinnostuneet voivat katsella täältä: svt play.

Kiitokset kuvista: Stockholm streetstyle ja hel-looks

Tyyli-ikonitaivaan kestotähdet Madonna ja Sarah Jessica Parker on bongattu männäviikolla väriä lukuunottamatta lähestulkoon identtisissä mekoissa. Vaikka oikeastaan olen tähän asti tykännyt eniten suorista tai tulppaanihelmaisista hamosista, tajusin, että kyseessä on aivan täydellinen mekkomalli!

• Vee-pääntie näyttää juuri sopivan määrän paljasta pintaa. Malli on sensuelli olematta tyrkky. V-muoto antaa myös vaikutelman pitenevästä linjasta, joka on edullinen kaikille lyhyille, lyhytkaulaisille, pyöreäposkisille tai hieman “elämäniloa” ympärilleen keränneille naisille. Oikeastaan vain hyvin pitkäkaulaisten kannattaa miettiä kovin syvän v-pääntien kanssa kahdesti. Tosin silloinkin voi optista vaikutelmaa pilkkoa esim. huivilla tai tuhdilla kaulakorulla.
• Yläosan poimutus antaa illuusion muodoista niille, jotka sitä kaipaavat ja armollista suojaa hyvin varustetuille. Malli on naisellinen ja kaunis, ilman monien “naiselliseksi” mainittujen asujen ärsyttävää (pikku)tyttömäisyyttä.
• Pehmeästi vyötäröä korostava leikkaus merkkaa nätisti vartalon kapeimman kohdan. Vaikka vyötärö ei ihan oikeasti olisikaan poskettoman kapea, takaavat poimutetut ylä- ja alaosat jälleen sen kuuluisan optisen harhan.
• Hillitysti laajeneva helma on useimmiten pukevampi kuin fiftarityylinen runsaasti poimutettu pönkkähame – ainakin, jos tavoitteena on sulava siluetti. Asian harrastajat ovat tietty oma lukunsa. Helman kätköihin piiloutuu helposti pieni pömppämasukin, vaikka siihen näillä leideillä ei tosiaankaan ole tarvetta!
• Maltillisesti poimutetut hihat on ehdottomasti tyylikkäämpi ja varmempi vaihtoehto nyt niin ajankohtaisille lampaanlapa-hihoille. Etenkin SJP:n valkoisen mekon hihan malli on taivaan lahja meille suht. harteikkaille, joilla allitkin ovat alkaneet inkarnoitua, mutta jotka kuitenkin mieluusti testailisivat tätäkin poimuhihatrendiä.
• Laskeutuva materiaali on a ja o, että malli näyttää hyvältä!

Pitäisköhän sitä taas alkaa suunnitella uusia projekteja ompelimon puolelle? Entisetkin ovat kyllä vähän – köh – puolitekoisessa vaiheessa… 🙂

Kummitytön rippijuhlia vietetään reilun viikon päästä ja jostain käsittämättömästä syystä iski jälleen tuttu tunne – mitä ihmettä laittaisin päälleni! Etsin pitkästä aikaa inspiraatiota celebrity-sivuilta ja vanha suosikki Cameron Diaz ei pettänyt tälläkään kertaa.
Valkoinen pitsimekko punaisin asustein näyttää ihanan raikkaalta sporttisen Cameronin päällä. Ihan valkoista en ehkä rippijuhliin haluaisi laittaa, mutta kesäisen vaivaton ja raikas, mutta silti huoliteltu tyyli viehättää. Varsinkin mekon yläosan urheilutoppimainen leikkaus tekee terää kokonaisuudelle. Ilman sitä vaikutelma olisi aivan liian mummon pöytäliina/yltiöromanttinen hörhö.
Tykkään ihan hurjasti kuvan musteensinisen mekon leikkauksesta!! Tuollaisen kanssa voisi hyvin mennä rippijuhliin ja moneen muuhunkin vähän hillitympää pukeutumista vaativaan tilaisuuteen. Tunnistaako kukaan, mistä mekko on peräisin? Tuskin budjetistani löytyy siihen varoja, mutta joskus, joskus tiedän Cameronin käyttävän myös TopShopia ja vastaavaa normilompakollekin sopivaa…

Aurinkorannoille suuntaavien charter-turistien luonnonlakeja uhmaavan käsittämätön pukeutuminen on jo ihan klisee. Keväisellä Italian reissullani aloin ihmetellä, miksi myös kaupunkilomalle suuntaavat turistit hämmästyttävän usein kiskovat päällensä helposti tunnistettavan univormun. (Suomalaisen) turistin tunnistaa jo kilometrien päähän!

Kaupunkituristin virkapuku, miehet:

• Puoleen reiteen ylettyvät shortsit mieluiten maastonvihreää puuvillakangasta. Reilut taskut ja yleensä myös kunnon reisitaskut tungetaan täyteen kamaa – lompakko, kännykkä, kartta… you name it.
• Urheilullinen t-paita/Nokian tai jonkun muun yrityksen (yleensä kuitenkin varsin diskreetti) mainospaita. Extremeimmillään jopa treeniin tarkoitettu hyperfunktionaalisesta materiaalista valmistettu paita.
• Lenkkarit. Sen verran kaupunkituristi ilmeisesti eroaa rantalomailijasta, että ainoatakaan sandaalit + tennissukat -yhdistelmää ei osunut silmiini. Lenkkarit onkin tosi kätsyt.
• Selässä reilu päiväreppu, mieluiten jotain urheilullista, jopa retkeilyhenkistä mallia. Vyötärö- ja muut remelit pitävät tarpeeseen ylimitoitetun repun tukevasti massun päällä tungoksessakin.

Kaupunkituristin virkapuku, naiset:

• Käytänöllisen pituinen, nippanappa polven yläpuolelle ylettyvä farkkuhame (ei missään tapauksessa liian lyhyt, sexy tai kapea!!). Nuoremmilla naisilla joskus jopa shortsit.
• Hihaton toppi ysärityylisellä kivalla kultapainatuksella tai viileämmällä kelillä intianpuuvillainen kauluspaita (niin käytännöllistä toi intianpuuvilla, kun se ei mee ollenkaan ryppyyn!)
• Tukevat urheilulliset jalkineet, harvemmin kuitenkaan puhtaasti lenkkarit, mistä pisteet. Sen sijaan voi olla aivan varma, että jos näkee turistinaisen, jonka jalassa on sporttisandaalit (*sigh!*), hän puhuu satavarmasti suomea…
• Tukeva ja käytännöllinen, mieluiten kanvas-kankainen laukku, jonka leveä hihna on vedetty turvallisesti ristiin olkapään yli. (Viisas varoo kato varkaita – niitä on suurkaupungit pullollaan!)

Enkä nyt yritä väittää, että olisi jotenkin pahasta pukeutua järkevästi ja käytännöllisesti kaupunkilomallakin. Onhan päivän seikkailut urbaanissa viidakossa helposti verrattavissa vaellukseen Alpeilla. Kunhan nyt vain totean, että (suomalainen) turisti kyllä erottuu katukuvasta.

No mistä sitten erottaa (suomalaisen) muotibloggarituristin?
Kaupunkituristin virkapuku, muotibloggari:

• Pukeutuu kiireestä kantapäähän mustaan, vaikka ilmasto-olosuhteet houkuttelevat pistämään ylle heleitä värejä.
• Hame on poikkeuksetta liian lyhyt, liian kapea tai muuten vaan epäkäytännöllinen turistikohteissa vierailemisen vaatimiin ponnistuksiin.
• Olkapäällä keikkuu ylihintainen, liian painava design-laukku. Mitä siitä, että hartiat jumittuvat – tyyli on tärkeintä.
• Epäkäytännölliset jalkineet. Parhaimmillaan kuumassa hiostavat matalat ballerinat, mutta täydellisen käsittämättömät korotkaan eivät ole harvinaisuus.

Yhteistä kaikille ryhmille on taukoamaton digikameran räpsyminen. 🙂

Pääsiäisreissulla Italiassa ehdin havaita selvästi, että sikäläinen tyyli poikkeaa linjoiltaan ja yksityiskohdiltaan suomalaisesta ja ruotsalaisesta, vaikka pukeutumispalapelin perusosat ovatkin sitä samaa eli farkkuja, jakkuja, t-paitoja jne. Erojen osoittaminen sormella on silti hankalaa, koska kyseessä on enemmänkin asenne pukeutumiseen kuin totaalisesti erilainen tyylimaailma. Stereotypiat eri kultturien välisistä tyylieroista perustuvat johonkin, vaikka kultalameeseen pukeutuneita yliseksikkäitä italialaisdonnia ei kyllä kohdalleni osunut ainoatakaan.

Päätin tutkailla asiaa hiukan tarkemmin ja haastatella paria paikallista muodista kiinnostunutta nuorta neitoa ja antaa heidän kertoa mielipiteensä. Ensimmäisenä vuorossa 17 vuotiaan Jonian ajatuksia.

• farkut, Gina Tricot
• ballerinat, Armani
• jakku, H&M
• t-paita, pikkuputiikista Reggiosta
• satiinikauluspaita, samasta pikkuputiikista

Jonia on puoliksi suomalainen ja puoliksi italialainen. Monet reissut vanhaan kotikaupunkiin Tampereelle ovat vakuuttaneet, että Reggion nuoret arvostavat pukeutumisessa enemmän yksityiskohtia ja koristeellisuutta, kun taas Suomessa pukeudutaan pelkistetymmin. Rokkityyliä ei tytöillä Italiassa juuri näy – ainakaan kokonaisena outfitina – vaikka joitakin rouheampia yksityiskohtia, kuten rannekoruja, bootsit tai nahkatakki saattaakin olla käytössä.
Omaa tyyliänsä Jonia kuvailee tyttömäiseksi farkkutyyliksi. Farkut ja t-paita yhdistelmä pehmentyy helmenvalkoisten ballerinojen ja suloisesti leikatun jakun avulla juuri sopivasti. Hiukset ovat aina huolellisesti laitetut ja muutenkin kokonaisuus laukkua, kenkiä ja koruja myöten mietitty.
Italialaisille ovat Jonian mukaan kalliit merkkivaatteet ja asusteet tärkeämpiä kuin suomalaisille. Tosin Gina Tricot ja H&M, joita kumpaakaan ei löydy Reggiosta, ovat ihan suosikkeja juuri siksi, että “kaikilla” ei ole mahdollisuutta käydä niissä shoppailemassa.
Italialainen high end farkkumerkki Liu Jo on Jonian suuri suosikki – ja kuulemma juuri se vaatemerkki, jota monet hänen ystävänsäkin himoavat.
Merkkiasusteita näkyi Reggiossa jo ihan pienilläkin tytöillä ja pojilla. Jonia kertoo, että monet toivovat esimerkiksi kalliin vyön tai aurinkolasit synttärilahjaksi ja sitten koko kaveriporukka yhdessä kerää rahaa ja ostaa toivotun lahjan. Toisaalta ihan mainio tapa saada juuri sellainen lahja, minkä haluaa, mutta toisaalta kyllä tuntuu, että hurjat ovat paineet saada statussymboleita, kun tuollainen käytäntö on muuttunut ihan normiksi.

Onko sinulla kokemuksia eri kulttuurien välisistä pukeutumiseroista?
Ovatko tyylistereotypiat ihan huuhaata vai voiko eri maissa mielestäsi olla yhtenäisesti tunnistettavia piirteitä pukeutumisessa, jotka eroavat esim. täkäläisestä tyylistä?