Kello on ainakin ziljoona ja huomenna pitää herätä aikaisin aikaisin Helsingin koneeseen, mutta kun ihme on tapahtunut ja ehdin väsätä nahkahameen valmiiksi niin pitäähän tuo päästä esittelemään:



Kello on ainakin ziljoona ja huomenna pitää herätä aikaisin aikaisin Helsingin koneeseen, mutta kun ihme on tapahtunut ja ehdin väsätä nahkahameen valmiiksi niin pitäähän tuo päästä esittelemään:
Iski älytön paniikki ja pukeutumisstressi, kun tänään tajusin, että Finnish Catwalk -tapahtuma on jo ensi lauantaina. Eikä mulla ole mitään päällepantavaa!! Kutsussa ilmoitettu pukeutumiskoodikin on onneksi tosi himmeä eli chic. Mitähän se sitten olisi? Juhlavaa, mutta ei liian, persoonallista ja bilehenkistä, mutta perusfarkut ja kiva toppi tuntuisi tosiaan under statementiltä…
Päätin sitten elvyttää jo alkusyksystä aloittamani nahkahameen ompeluprojektin (on sitä ennenkin ommeltu viimetipassa vaatteita ennen juhlia…).Dekkarit ja opintoihin liittyvät kirjat saivat toimittaa kaavapainojen virkaa. Hameen pohjana käytin nappihameen kaavaa, mutta tein siihen pieniä muutoksia. Itseasiassahan nappihameen ompelun tarkoituksena oli juuri testata kaavaa. Siispä lyhensin hametta muutaman sentin, mutta toivoakseni se on edelleen chic eikä groteski. Nappihame on aavistuksen kapeneva, mutta nahkahameesta halusin suoran eli lisäsin sentin verran helmaan sivuissa.
Vielä pitäisi käydä ostamassa nahkaneula koneeseen, mutta teflonpaininjalan hankkimisen päätin unohtaa. Suoran simppelin hameen muutamat lyhyet saumat ompelee vaikka silkkipaperin avulla.
Millaiseen asuun sinä pukeutuisit, jos kutsukortin dress code on CHIC?
Sain vihdoin valmiiksi jokin aika sitten aloittamani nappihameen ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen! Kaava toimi ihan mainiosti – vaikka eihän kapean hameen kaavottaminen olekaan ihan avaruustiedettä.
Aikani miettityäni päädyin lopulta aika isoihin nappeihin, jotka tuovat hameelle hauskaa ilmettä. Taskuista muokkasin pikkuisen pussittavat vastalaskostaskut, jonka tapaisiin olen törmännyt jossain “oikeissa” design-vaatteissa. Lyhensin hametta myös aika paljon – melkein 10 senttiä. Nyt pituus on sopivasti polven yläpuolelle/puolireiteen.
Tässä vielä yksityiskohtakuva napeista ja taskusta. Napit ovat peräisin pienen ikivanhan lyhyttavaraliikkeen tyhjennysmyynnistä ja arviolta 50- ja 60-lukujen vaihteesta.
Hameprojektin seuraava vaihe onkin sitten muokata kaavasta nahkahameeseen sopiva versio. Jonkin verran olen jo hankkinut varusteita nahan ompelua varten mm. nahkaneulan ompelukoneeseeni. Kaikkein vaikeinta taitaa olla nahkasaumojen liimaamisen tarkoitetun maitoliiman löytäminen tästä valmisvaatteiden luvatusta kaupungista. Hävytön Panduro Hobbyn myyjä alkoi nauraa, kun tiedustelin kyseistä liimaa… Ehkä pitää taas lähteä Tampereelle ostoksille!
Löysin yllättäen Pressbyrån lehtihyllystä ruotsinkielisen Burdan. Lehti oli pussitettu niin, että sitä ei päässyt selaamaan ennen ostamista (mikä on muuten aivan rikollista – kaavalehti ostetaan nimenomaan mallien takia ja niihin pitää päästä tutustumaan!), mutta noin 3 euron tutustumishinta tuntui niin edulliselta, että päätin ottaa riskin.
Ensisilmäyksellä mallit vaikuttavat vähän pohjoismaisen simppelimmiltä kuin emo-Burdan joskus vähän turhankin saksalais-krumeluuriset asut. Useampikin malli vaikutti lupaavalta. Ensimmäisenä päätin testata edestä napitettavan puolihameen kaavan. Tarkoituksena on toteuttaa hame varastoistani löytyvästä hyvälaatuisesta, mutta paksuhkosta mustasta villakankaasta. Mikäli kaava tuntuu hyvältä ja toimivalta teen mustan nahkahameen samalla kaavalla.
En ole vielä ihan päättänyt laittaisinko hameeseen eteen näkyvän metallivetoketjun nappien sijaan. Toisaalta vetoketjut on just nyt vielä in, mutta toisaalta trendi on osoittanut jo haalenemisen merkkejä. Lisäksi nappien ansiosta villakangashame olisi hillitympi ja enemmän business like. Nahkahameesta on sitten tarkoitus tulla se vähän reteempi versio… Taskuja aion muokata jokatapauksessa hiukan ja nahkahameesta jätän taskut kokonaan pois.
Ihan ensimmäiseksi lämpimät kiitokset kaikille, jotka ystävällisesti auttoivat valitsemaan sopivat napit silkkipaitaani! Päädyin asiaa aikani pohdittuani niihin simpukkanappeihin… Edelweiss-napit olisivat olleet tosi hyvät muuten, mutta en tiedä mistä ihmeen umpiraudasta ne on valmistettu, koska ovat niin painavat. Silkkipaita on puolestaan sen verran ohut, että Edelweiss-napit vetivät kangasta rumasti.
Kommenteissa monet mainitsivat, että lenksumallinen kiinnitys vaatii kantanapin, joten sovittelin pariakin eri vaihtoehtoa (kuvassa). Periaatteessa ne olivatkin ihan hyvät, mutta vaikutelma oli liiaksi lyhensit-sitten-puseron-hääpuvustasi… Kevyemmät metallinapit olivat puolestaan väärän sävyiset. Alumiinimaisen sinertävä metallisävy ei valitettavasti matsannut lainkaan silkin kermanvalkoisuuteen.
Lenksukiinnitys vaatii, että napilla on kanta, joten sellainen piti simpukkanapeillekin hoitaa:
Lopuksi vielä esittelyssä valmis paita!
Ihan valtoimenaan paita on hiukan tunikamainen muodoiltaan. Minttu ei ole ollut tällaisen liuhun tunikamallin suuri ystävä, joten näin tulen tuskin paitaa pitämään. Sen sijaan Karkki ja Peetu, jotka molemmat sovittelivat sitä päällensä, aikovat pitää paitaa juuri näin, yhdistettynä pillifarkkuihin.
Vyöllä kuristettuna paita on tosi hypernaisellinen! Helma poimuttuu kauniisti ja antaa varsin juhlavan yleisilmeen.
Korkeavyötäröisen (tai normaalivyötäröisen) hameen alle tungettuna lopputulos on ehkä kaikkein arkisin ja samalla monikäyttöisin. Voisin kuvitella, että korkeavyötäröisten farkkujen kanssa tämä olisi ihan täydellinen vaihtoehto.
Tässä vielä kuva takaa (ompelija on näköjään jättänyt silittämättä pääntiekaitaleen takaa…).