Tag: Ompeluseura

Stailasin uutukaisesta jakustani kolme erityyppistä asukokonaisuutta. Aika moneen tyyliin se tuntuu taipuvan, joten eiköhän sille tule ihan mukavasti käyttöä…

Business Casual:

Valkoisen H&M:n kauluspaidan ja tummanruskeiden Avenuen villakangashousujen kanssa jakku on just hyvä työpäiviin, jotka vaativat puolimuodollista pukeutumista.

Ladylike:

2nd hand “nimmarihameen”, Mary Jane -popojen ja Filippa K:n huivin kanssa jakku on hyvin leidimäinen. Ehkä vähän liiankin ollakseen täpöillä Mintun makuun… (Keskimmäinen nappi on unohtunut näköjään auki. Tosi ladylike… haha!)

Rock Chick:
Printtipaidan ja nahkahameen kanssa jakku käy rennompaankin menoon. Me likes!
Mikä outfiteistä on paras sinun mielestäsi?

Miksi ihmeessä ompeluhommiin menee aina vähintään nelinkertainen määrä siihen verrattuna, mitä on suunnitellut? Nojoo… tiedän kyllä – ei tarvitse vastata. Siksi koska olen ylioptimistinen ajan suhteen ja ompelen niin harvoin nykyään, että arviot menee ihan metsään. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä pikkujakkunen. Suora laatikkojakku vain, vuoritettu tosin, mutta silti jotenkin nopeassa huiskauksessa valmistuvan oloinen.

Vihdoin se nyt sitten kuitenkin valmistui. Esittelyssä ihanan sumeat ja rakeiset kuvat, mutta pakko laittaa ne näytille, kun jakku vihdoin valmistui. Huomenna sitten kunnollisia kuvia eri tyyppisten stailausten kera!

Ja suurkiitos kaikille, jotka auttoivat nappikysymyksessä. Päädyin mustiin isoihin puunappeihin eli vaihtoehto ykköseen. Ne ovat selkeästi persoonallisimmat ja niinkuin muutamat kommenteissa sanoivatkin, muut vaihtoehdot tekevät helposti mummomaisen vaikutelman. Tällä hetkellä nappeja on kolme, mutta voipi olla, että lisään vielä yhden…
Jakkuprojekti on jo hyvällä mallilla. Aikaa tosin siihen on mennyt enemmän kuin etukäteen arvioin – tosi yllättävää… ha ha! Nyt painiskelen saman ongelman kanssa kuin yleensäkin, kun on kysymys ompeluhommistani. Eli mitkä napit valitsisin??

Syynä siihen, että sopivien nappien valinta aiheuttaa päänvaivaa jokaikinen kerta, kun jotain ompelen on, että satun omistamaan miljoonalaatikon (sellainen rautakaupan mutteri-ja-ruuvi -laatikosto, jossa on ziljoona pientä laatikkoa) täynnä hienoja nappeja. Tuntuu tyhmältä ostaa uusia nappeja, kun varastossa on niin paljon valinnanvaraa ja kauniita nappeja, joita olisi kiva käyttää. Toisaalta taas on hiukan ongelmallista, kun napit eivät ole hankittu juuri kyseistä tarvetta varten ja siksi mikään vaihtoehto ei oikein tunnu 100 %:lta…

Siispä kaipailen neuvoja jälleen kerran… Mikä näistä vaihtoehdoista olisi paras – vai pitäisikö harkita jotain ihan muuta??

Vaihtoehto 1:

Isot mustat puiset napit 60-luvulta. Testailin näitä ihan huvikseni jakkuun ja yllätyin, kuinka hauskalta ne näyttävät. Toisaalta mustat isot napit saattaisivat rajoittaa jakun yhdistelymahdollisuuksia aika paljon…

Vaihtoehto 2:

Tosi kauniit grafiitinharmaat 50-luvulta peräisin olevat napit. Nämä napit olivat mielessäni ykkösvaihtoehtona, kun suunnittelin jakkua – nyt en tosin ole enää yhtä varma siitä, ovatko ne paras vaihtoehto…

Vaihtoehto 3:Tummanruskeat elävän väriset napit, joissa on himmeän kullan värinen metallikeskusta. Tykkään tosi paljon näistä napeista, mutta jotenkin ne ehkä ei sitten kuitenkaan ole parhaimmillaan tässä…

Vaihtoehto 4:

Vaaleanruskeat “kilpikonnanluu”napit, joissa on pieni metallikeskusta. Oikeastaan aika kiva ja melko huomaamaton vaihtoehto.

Vaihtoehto 5:

Nämä ovat ehkä vähän turhankin huomaamattomat ja ilmeettömät.. värikin on vähän liian beessi. Vai?

Löysin kaapistani ihan mahtavan ihanan tumman kitin värisen kankaan hyvälaatuista italialaista 100% villaa. (Kyllä, omistan hävettävän paljon upeita kankaita, joista on joskus pitänyt tulla jotain, mutta ei sitten tullutkaan…). Pääsiäisen ohjelmaa hallitsee aika vahvasti se iso G, mutta pienet taukohetket ajattelin hyödyntää ompelemalla. Tarkoitus olisi saada villakankaasta aikaiseksi 3/4 hihainen lyhyt kaulukseton jakku.

Kaavana ajattelin käyttää Burdasta (ensimmäinen ruotsinkielinen Burda nro 11/2007) löytämääni pikkujakun kaavaa, tosin ilman tekoturkiskaulusta ja -somisteita hihansuissa. Hetken ajattelin, että laitan nappien sijasta vetoketjun, mutta todennäköisesti päädyn kuitenkin nappeihin.

Lehdessä samalla kaavalla on toteutettu juhlajakku sini-kultaisesta brokadista, mutta uskoisin, että malli toimii ihan mainiosti myös villakankaassa. Oma kankaani ei tosin ole ihan älyttömän ryhdikästä, mikä saattaa aiheuttaa hiukan hankaluuksia.

Lupaan raportoida tämänkinkertaisen ompeluprojektin etenemisestä. Blogi on kyllä erinomainen asia, sillä keskeneräiseksi jääneiden töiden osuus on pudonnut nollaan sen jälkeen, kun aloin raportoida ompeluksistani täällä! 🙂

Aamuinen talven haikailuni hävisi samaa tahtia, kun ihana kevätaurinko alkoi paistaa ikkunoista sisään. Päätin tehdä pienen retken Tukholman kangaskauppoihin tavoitteena hankkia kangas sesongin “pakollista” kukkamekkoa varten. Pieni aavistus on nimittäin hiipinyt tajuntaani jo loppusyksyn pressiviikolla, että kaupoissa normaalibudjetin rajoissa tarjottavat kukkakuosit ovat helposti vähän liian sieviä ja romanttisia Mintun makuun..

Valitettavasti en ole oikein löytänyt Tukholmasta mieleistäni kangaskauppaa. (Lompakkoni ja ylitsepursuavat kangasvarastot huomioiden se ehkä onkin vain hyvä). Ohlssons tyger on ihan ookoo. Heillä on suhteellisen laaja valikoima ja ihan siedettävät hinnat, mutta jotenkin rasittaa sekaiset hyllyt, valmiskankaiden (valmiit verhot, kapat, vessan matot… you name it!) hallitseva rooli ja tilkkujen penkominen. Ohlssons tyger on ketju, eli putiikkeja on useita Tukholman alueella, mutta putiikkien määrä on vähentynyt viimeaikoina huomattavasti.

Kuva: Keskustan isoin Olssons tyger sijaitsee Sveavägenillä vähän Konserthusetista eteenpäin (mutta toisella puolella katua) eli poispäin Sergelin torilta.

Toinen keskustan varsinaisista kangaskaupoista on Sidencarlson. Putiikki on perustettu jo 1800-luvulla ja osa myyjistä taitaa olla ollut töissä siellä since then… No eivais, mutta kun arvokkaasti ikääntyneet myyjät katsovat jopa Minttua (joka nyt sentään on ohittanut teini-iän jo hetki sitten) sillä silmällä, että äläpäs nyt tytönhupakko sotke meidän kalliita silkkikankaita likaisilla sormillasi, niin tajuatte varmasti, mitä tarkoitan.

Sidencarlson on kallis ja eksklusiivinen. Takuuvarmasti kaikkien kaupungin jäljelläolevien ateljé-ompelijoiden suosikkimesta. Ja mikä ettei – valikoimassa on varmasti kaikki upeimmat hääpukusilkit, tyyriit tekoturkikset, uskomattomat kirjaillut cocktai-pukukankaat jne. Reipashenkistä kukkamekkokangasta sieltä on kyllä melko turha haeskella. Bongasin tosin ihan mielettömän ihanan nougatin värisen silkkisatiinikankaan, jossa oli kermanvalkoisia palloja. Mitähän (pientä) ihanaa siitä voisi tehdä?

Esikaupunkialuella on kuulopuheiden mukaan monipuolisia ja hyviä kangaskauppoja, mutta keskustaan niitä ei ole kotiutunut. Asiantuntevat tahot (terkkuja vaan Tiinalle!!) tiesivät kertoa että Hammarby Sjöstadissa on kangaskauppa, joka vetää vertoja jopa muinaiselle Palahallille! Valitettavasti tuo on niiin kaukana Mintun varsinaisilta reiteiltä, että pitäisi tehdä ihan päiväretki sinne. Ehkä vielä teenkin.

Päivän saalis pitää tietenkin vielä esitellä:

Mielestäni aivan täydellisen upea kukkakangas!! Pikkuisen pastellitekniikkameininkiä ja ihan mahtavat violettiin, vihreään, khakiin ja oliiviin taittavat värit. Kuvassa on myös 50-lukuhenkisen mallin kuva, jonka kaavalla ajattelin mekon toteuttaa, tosin ilman tyllialushametta. Ostopaikka oli Olssons tyger.

Old stuff