Katsokaa, mitä ihanaa sain (joskus muinoin vaatetusalalla työskenneeltä) anopiltani:

Mielettömän ihanat pitsiset kaulukset!! Very Prada – vai mitä sanotte? Nyt pitäisi vaan äkkiä keksiä minkälaisen paidan/jakun/topin nämä tarvitsisivat kaverikseen. Ehdotuksia?

Peetun rippijuhlamekko valmistuu pikkuhiljaa… Itseasiassa iski pieni paniikki, kun tajusin, että tyttö lähtee huomenna Tampereelle ja seuraavan kerran tapaamme vain muutamaa päivää ennen juhlia. Hipitivii siis kaavoja ja kangasta leikkaamaan…

Mekon yläosaan tulee aikamoinen hässäkkä pikkupaloja. Hetken olin jo melkein epätoivoinen, kun en tajunnut yhden kaavapalasen funktiota. No pienen tutkimisen jälkeen tajusin rutistaneeni roskiin yhden puuttuvan osan ja sen jälkeen kaikki loputkin osat tuntuivat löytävän oman paikkansa.
Kuvasta puuttuu kaavaosa 2. Se löytyi onneksi ruttuisena, mutta vahingoittumattomana paperinkeräyspussista. 🙂 Ensimmäinen sovitus. Mekko alkaa hahmottua ja kaikki asianosaiset huokaavat helpotuksesta. Kyllä tästä vielä hieno tulee…
Ziljoona nuppineulaa… Ihmettelen vaan, miksi yläosan ja vyötäröosan sivusaumat täsmäsivät, mutta yläosassa oli noin 5 cm turhaa takana keskellä. Leikkasin sen pois – tuskin sitä kaivataan. (kuuluisia viimeisiä sanoja…)
Kakkossovitus. Yläosa istuu jo tosi nätisti. Vyötäröosuutta kavennetaan hiukan, ettei mene kasalle kuten kuvassa.
Peetu halusi mekkoon pallohelman. Minttu vähän vastusteli aluksi, mutta tosi kivaltahan tuo oikeastaan näyttää… Olkaimet puuttuvat tästä kuvasta. Mekko pysyy mainiosti päällä ilman olkaimiakin, mutta jotenkin ne kyllä sopivat kokonaisuuteen. Sitäpaitsi olkaimeton rippijuhlamekko tuntuisi liian iltapukumaiselta.

Peetun unelmien rippijuhlamekko alkaa vähitellen hahmottua. Perusteellisen kaavanmetsästyksen lopputuloksena löytyi täydellisyyttä hipova malli:

Kesäisestä ryhdikkäästä puuvillakankaasta valmistettuna mekosta tulee (toivottavasti) oikein suloinen ja peetumainen juhlamekko. Kysestä kaavamerkkiä en ole aikaisemmin testannut, mutta eiköhän tuon kanssa pärjätä.

Seuraava haaste onkin sitten sopivan kankaan löytäminen. Tukholma ei ole mikään taivas kotiompelijalle. Kangaskauppoja ei ole kovin paljon ja valikoima niissä muutamissa on aika rajallinen. Kaupungin ulkopuolella – varsin hankalien matkojen päässä – on kuulemma parikin isompaa kauppaa, mutta niihin ei nyt ainakaan vielä eksytty.

Laura Ashleyllä oli yllättävän vähän puuvillakankaita valikoimissa, mutta muutama vaihtoehto päätyi harkintaan asti. Peetu on ilmeisen tyytyväinen valitsemaansa Laura Ashleyn tapettiin, sillä sama kiinnitti ensimmäiseksi huomion myös kankaana. Se ei kuitenkaan päätynyt harkintalistalle, kuten nämä:

NK:lla on pääasiassa sisustuskantaita, mutta tämä raikas oliivikuvioinen voisi olla hauska valinta:Åhlénsin kangasosasto pienenee joka remontissa ja sielläkin on enää jäljellä lähinnä sisustuskankaita. Harmaa-valkoinen puuvillakangas tuo etäisesti mieleen mukulakivetyksen…Yksi näistä kangasvaihtoehdoista on nousemassa Peetun suosikiksi. Arvaatko mikä? Mikä sinun mielestäsi sopisi parhaiten malliin?

Kaappien kätköistä löytyi edellisen – tai taisi olla jo sitä edellisen – kirpparisiivouksen yhteydessä jättikokoinen kammotusnahkaliivi suoraan ysärin alusta. Edes uutena kyseinen vaatekappale ei ole ollut tyylikäs. Syy siihen, miksi se ylipäätään on varastoihimme päätynyt on, että miehen jossain messutyyppisessä tapahtumassa kaikilla oli samanlainen virallinen olen-täällä-töissä -liivi.

Lupasin jo aikapäiviä sitten kertoa muutaman vinkin, jolla nahkan (nahan? mitenkäs työ sen taivuttasitte??) ompelu onnistuu ihan tavallisella kotikoneella ja melko kokemattomaltakin ompelijalta.

Sopivan nahan hankkiminen

Kotikoneella ommeltavan nahka saisi olla melko ohutta ja pehmeää. Lampaannahka on yleensä varmimmin sopivaa, mutta lehmännahastakin voi saada käsittelemällä kyllä aika mukavan pehmeää ja ohutta. Eksoottisemmat laadut, kuten hirvennahkan, jättäisin väliin, mikäli käytössä ei ole nahan ompeluun tarkoitettua konetta.

Nahka myydään vuotina ja vuodan koko ilmoitetaan jalkoina. Suoran minihameen ompeluun menee kaksi pienehköä/keskikokoista vuotaa. Vuodan malli ja laatu vaikuttavat tietty menekkiin. Jos olet epävarma, kannattaa ottaa kaavat mukaan nahkaostoksille, niin et osta turhaan ylimääräistä.

Erinomainen valikoima ja ystävällinen palvelu on ainakin tamperelaisessa Muraja-nimisessä nahkatukkuliikkeessä, joka myy mielellään pienempiäkin eriä.

Mallin valinta

Jos käytössä on vain tavallinen kotikone, kannattaa valita ommeltavaksi mahdollisimman simppeli malli ilman taskuja, kaitaleita tai muita härpäkkeitä. Jokainen yksityiskohta kun lisää ommeltavien nahkakerrosten määrää ja jo parinkin kerroksen ompelu voi olla peruskoneelle haastava tehtävä. Mintun nahkahameesta tuli tästä syystä suora, taskuton ja ilman vyötärökaitaletta toteutettu. Mielikuvituksen ja hyvän suunnittelun avulla on toki mahdollista toteuttaa monimutkaisempiakin malleja, mutta koko ajan tulisi pitää mielessä, että saumoista ei saisi tulla liian paksuja.

Kaavat ja leikkaus

Toisin kuin kangasta leikattaessa nahkaa ei voi/kannata leikata kaksinkerroin. Tästä syystä on kaavoista parasta tehdä kopiot jokaista kappaletta varten erikseen. Kaavat on suositeltavinta asetella vuodan oikealle puolelle, koska silloin on helpompi suunnitella mihin kohtaan vaatetta luonnolliset epätasaisuudet sijoittuvat. Langansuunnasta ei tarvitse välittää, mutta nahka saattaa venyä eri suuntiin eri tavalla, mikä kannattaa ottaa huomioon leikkaussuunnitelmaa tehdessä. Jos olet ompelemassa mokkanahkaa, kannattaa olla vähän niuhompi sen suhteen, että kaavat olisivat suhteellisen samaan suuntaan aseteltu. Mokka saattaa nimittäin “siftata” valossa ja vaatteen osat näyttää eri värisiltä, jos leikkaat palaset ihan eri suuntiin.

Kannattaa myös kurkistaa vuodan nurjalle puolelle ennen leikkuuta, ettei siellä ole mitään ohuita kohtia ja virheitä, jotka eivät näy selvästi etupuolelle, mutta saattavat haitata myöhemmin. Vuodan reunoilla nahka on ohuinta ja helposti venyvää, mikä hankaloittaa ompelemista. Koska nuppineulojen käyttö ei ole suositeltavaa, voi kaavanosat joko kiinnittää pienillä maalarinteipin paloilla tai käyttää kaavapainoja (kirjat toimivat erinomaisesti “kaavapainoina”).
Kuva: Mintulta jäi tarkistamatta vuodan nurja puoli ja tietysti nahkahameen vasemman etukappaleen reunassa on melkein läpi menevä ohut parkitsemisveitsen viilto. Virhe ei näy päällepäin ja on onneksi sellaisessa kohdassa, mikä ei joudu koetukselle. Vastaava virhe persmuksen kohdalla olisi jo varmasti aiheuttanut reiän… Pitäisikin laittaa siihen kiinni silitettävää tukikangasta ennenkuin nahan pinta menee rikki.

Ompeluvaiheessa huomioitavaa

Nahan ompelussa kannattaa käyttää hyvälaatuista ydinlankaa (ydin polyesteriä päällinen puuvillaa), sillä nahkavaate on potentiaalisesti pitkäikäinen ja materiaali “syö” helposti huonolaatuisen puuvillalangan poikki.

Olen kuullut teflonpaininjalasta ja paininjalan alle liimattavasta teflonteipistä, jotka helpottavat nahan ompelua kotikoneella. Mintun nahkahameprojekti oli kaatua siihen, että moisia ei löytynyt, mutta rohkaisevan blogikommentin jälkeen päätin testata ompelua ihan au naturel. (vähän ameriikkaa tänne väliin, kun tulee niin pitkä ja puiseva juttu…;D) Legendan mukaan myös silkkipaperia voi käyttää apuna, jos paininjalka ei tahdo luistaa.

Saumojen aloituskohdassa on syytä olla tarkkana ja auttaa käsillä sekä langanpäistä vetämällä, ettei neula jää takomaan paikoilleen ja hajota nahan pintaa. Muuten ompelu sujuu samaan malliin kuin muutenkin. Hiukan erityishuomiota kannattaa suoda pitkissä (ja vähän lyhyemmissäkin) saumoissa päällimmäiselle kappaleelle, ettei se veny kovasti. Mikäli koneessasi on sellainen hienous, että pystyt säätämään paininjalan puristusta, kannattaa sitä keventää jonkin verran. Kuva: Mintun nahkahameen takasauma kaartuu lyyrisesti vähän sivulle, koska vasen takakappale on venähtänyt ompeluvaiheessa. 🙂

Viimeistely

Nahka ei rispaannu, joten siksakkaaminen tai saumurin käyttö on turhaa. Saumat huolitellaan liimaamalla, mikä tuntuu aluksi hiukan hassun askartelumaiselta, mutta on tosi helppoa ja hauskaa puuhaa. Parasta saumojen liimaamiseen on maitoliiman nimellä (ainakin ennenvanhaan) kulkenut purukumimaisen joustavaksi kuivuva liima. Tavallinen tekstiililiimakin käy (kiitos vaan vinkistä Adelheidille!!), mutta maitoliiman levittäminen on hiukan helpompaa, koska sen koostumus ei ole ihan niin tönkköä ja se ei kuivu yhtä nopeasti. Tai kai tekstiililiimoissakin on eroja, mutta Mintulla nahkahameen ompelussa käytössä ollut aiheutti lievää pulssin kohoamista sähäkän kuivumisen vuoksi.
Kuva: Unohda vaivalloinen hameenhelman käsinompelu. Liimaputkilon avulla homma hoituu hujauksessa!

Yhteenvetona voi siis sanoa, että nahan ompelu on jopa helpompaa kuin kankaan, kunhan vain ottaa materiaalin muutamat erityispiirteet huomioon!