Löysin varastoistani anopilta aikoinaan saadun skottiruutuisen hameen. Väritys on mielestäni varsin kaunis ja muutenkin klassisen oloinen kiltti-malli miellyttää silmääni. Niinkuin vähän jo ounastelinkin, alkaa skottiruutukammoni kääntyä pikkuhiljaa pakko-saada-pakkomielteeksi. Helpoin tapa päästä vaivasta olisi tietenkin oman garderobin sisältöön turvautuminen. Ainoa probleemi on, että hameen pituus on noin puoleen sääreen – pituus, jota en vain voi sietää…

Olen siis varsinaisen pähkinän edessä. Hame on ollut anopin aarre ja ilmeisesti suhteellisen tyyris hankintahetkellä. Materiaali tosin ei ole mitään over-the-top (70% polyesteriä ja vain 30% villaa), mutta valmistusmaaksi on ilmoitettu Made in Scotland. Voinko ottaa ja lyhentää sellaisen hameen?
Hjälp! Onko täydellinen pyhäinhäväistys lyhentää hame ja antaa sille käyttöä? Anopille en tosin uskaltaisi hiiskua asiasta… Peetukin haluaisi varmasti pitää hametta lyhennettynä versiona. Vai pitäisikö mokoma säästää ja toivoa, että joku joskus ehkä mahdollisesti haluaisi sitä käyttää?

Problemz, I haz them…

Olin kyllä kuullut jo joskus kauan aikaa sitten, että netistä pystyy lataamaan Burdan kaavoja ilmaiseksi. Vasta nyt eksyin kuitenkin sivustolle tutkailemaan, miten homma toimii. Ennakko-odotukseni oli, että kaavat on saatavilla miniformaatissa, joita sitten voi mittanauhan ja hyvien hermojen kera suurennella ken jaksaa. Toisin kävi. Kaavat tulostuu ihan normaalikokoisena ja kokoamiseen riittää ihan normihuonot hermot ja liimapötkylä.

Päätin testata palvelua tulostamalla erittäin simppelin tulppaanihameen kaavan. A-nelosia kertyi vain yhdeksän kappaletta.
Yhdellä sivulla on kuva, missä järjestyksessä palaset kuuluu liimata toisiinsa. Ainakaan näin yksinkertaisen mallin ollessa kyseessä, ei haastavuusaste ylittänyt ala-asteen askartelutunteja. Tilanne on varmasti aivan toinen, kun kysymyksessä on vähänkään monimutkainen tai paljon kaavanosia sisältävä tekele.
I’m working on it…
Palaset ovat koossa ja yhdennäköisyys mallipiirroksen kanssa on riittävä!
Mukana on myös varmistusruutu. Ensimmäisenä kannattaa tsekata, että varmistusruudun sivut ovat tasan 10 cm. Näin voi luottaa siihen, ettei kaavan lataus- tai tulostusvaiheessa ole tullut mitään heittoa mittakaavaan.Päätin silpoa Tampereen reissulta ostamani Marimekon kankaan tulppaanihameeksi. Alunperin tästä oli tarkoitus ommella mekko, mutta sitten alkoi tuntua, että siitä tulee vähän liiaksikin kuvisope-viboja…
Suunnittelin tosi tarkasti mitkä osat väriraidoista haluan asettuvan vyötärölle jne. Paitsi kun sen enempää harkitsematta leikkasin ensin takakappaleen asettui etukappaleen keskelle kaikkein vaalein sininen kohta. Eli juuri se, joka olisi saanut jäädä vaikka kokonaan pois. Jotenkin tyypillistä – ensin sitä suunnittelee ja suunnittelee mutta kaikki menee vähän miten sattuu kumminkin… Äh, hameesta tulee varmasti tosi makea jokatapauksessa. We will see…

Ilmaisia Burda-kaavoja löytyy täältä: Burda Fashion ja Burda Style

Tulppaanihameen kaavan voi ladata täältä: Marie skirt

HipHei! Kukkamekko on nyt valmis! Malliltaan se on varsin avonainen ja cocktail-pukuhenkinen, joten voipi olla, että käyttö syyskeleillä jää lopulta vähäiseksi. Toivottavasti syksyn aikana pääsee vielä pienelle visiitille lämpimämmille leveysasteille. Melkein kyllä pitäisi, kun on mekko ja kaikki…

Malli on stailattu kuvausta varten 8 km reippaalla juoksulenkillä. Suihkunraikkaana, ilman meikkiä kuvatuista otoksista on jätetty viralliset virnistysversiot pois. Maailma on parempi paikka näin.

Vähän tuntuu nurinkuriselta ommella kukkamekkoa nyt, kun kesä ja pahin kukkahysteria ovat enää kaihoisia muistoja. Hyvissä ajoin maaliskuussa ostettu kukkakangas ehti valitettavasti vanheta niin kauan, että koko kukkamekkotrendi alkoi pahasti puuduttaa. Joskus touko- kesäkuussa leikkasin mielestäni edelleenkin oikein kauniin värisestä puuvillakankaasta valitsemani 50-lukuisen mallin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo niin kyllästynyt kaikenmaailman kukkahärpäkeisiin, että ompelukoneen kaivaminen esiin ei mitenkään erityisesti houkuttanut.

Peetu kuitenkin painosti aikansa ja tuumasin, että parempihan tuo on ommella läjään, kun on kerta leikattukin. Jo kaavojentekovaiheessa ihmettelin erikoista hiharatkaisua, jossa kimonomainen hiha muodostetaan kulmikkaan kainalokaitaleen avulla.
Miehustassa on sekä etu- että takakappaleen puolella lokonen, johon kainalokaitale olisi tarkoitus upottaa.
Aikani käänneltyäni ja väänneltyäni palasia, tulin mielestäni varsin fiksuun ja kätsyyn ratkaisuun. Kaikki monitahokkaan sivut jopa matsasivat miehustan lokosiin. Valitettavasti sovitusvaiheessa tajusin ommelleeni pikkuiset pykäset, jotka törröttivät ulos kainalon molemmin puolin.
Vahvistin itseäni suurella kupillisella mustaa kahvia, mutta lopulta oli pakko turvautua luovaan ongelmanratkaisuun. Eli oikomiseen. Kainalokaitaleen kulmat saivat kyytiä, koska edes lehden kuvaa katsomalla en pystynyt hahmottamaan, miten läpyskä olisi ollut tarkoitus ommella. Joku 50-luvun kaavoihin perehtynyt saa mielellään valaista aiheessa!
Ehkä olisin voinut lukea lehden ompeluohjeetkin oikein. Mutta en lukenut. En ole koskaan ennenkään lukenut…
Ihan siististi hiha istahti paikalleen oikomisen jälkeen. Kuvasta ei saa kovin hyvin selvää, mutta kimonohiha muodostuu miehustasta ja kainalokaitaleesta ihan kätevästi.
Melkein valmis! Hihan suut on kääntämättä ja pääntien kaitale kiinnittämättä, vuorikin on kiinni vain neuloilla ja muuta pientä säätöä, mutta eiköhän tästä vielä mekko tule. Ja eikös nuo värit ole ihan syksyiset?