Tag: Mintun vetimet

Aika jännää tämä blogi-elämä! Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun tapasin ekaa kertaa IRL Tukholmaan muuttaneen bloggailututun, Helyn, pikaisen lounaan merkeissä. Kumpikin meistä oli pukeutunut blogissa esittelemään asuun, jotta toisen olisi helpompi tunnistaa. 😀

Tänään illalla on sovittu tapaaminen Silverin kanssa Richeen. Jännää! Silver taitaa laukata parhaillaan Tukholman putiikkeja ja tuskin roikkuu netissä blogeja lukemassa, mutta tässä kuitenkin kuva Mintun illan asusta tunnistusta helpottamaan:

– Mekko/tunika, American Apparel
– Farkut, Cheap Monday
– Mary Janet, ostettu Italiasta
– Hopearaitaiset sukat, TopShop
– Prätkärotsi lainattu/ostettu kaverilta (takkibisnekset taisivat jäädä aikoinaan vähän kesken… jos kaipailet takkiasi, ota yhteys!! :))
– ranteessa Hello Kitty kello, itse tuunattu ketjurannekoru ja äiskältä saatu hopeakoru
– kynsissä Essie A-List

Ihan ensimmäiseksi lämpimät kiitokset kaikille, jotka ystävällisesti auttoivat valitsemaan sopivat napit silkkipaitaani! Päädyin asiaa aikani pohdittuani niihin simpukkanappeihin… Edelweiss-napit olisivat olleet tosi hyvät muuten, mutta en tiedä mistä ihmeen umpiraudasta ne on valmistettu, koska ovat niin painavat. Silkkipaita on puolestaan sen verran ohut, että Edelweiss-napit vetivät kangasta rumasti.

Muita vaihtoehtoja olivat:

Kommenteissa monet mainitsivat, että lenksumallinen kiinnitys vaatii kantanapin, joten sovittelin pariakin eri vaihtoehtoa (kuvassa). Periaatteessa ne olivatkin ihan hyvät, mutta vaikutelma oli liiaksi lyhensit-sitten-puseron-hääpuvustasi… Kevyemmät metallinapit olivat puolestaan väärän sävyiset. Alumiinimaisen sinertävä metallisävy ei valitettavasti matsannut lainkaan silkin kermanvalkoisuuteen.

Simpukkanapit taltuttavat mielestäni mukavasti paidan juhlavuutta, vaikka ei siitä ihan arkipaidaksi taida olla…

Lenksukiinnitys vaatii, että napilla on kanta, joten sellainen piti simpukkanapeillekin hoitaa:
Lopuksi vielä esittelyssä valmis paita!
Ihan valtoimenaan paita on hiukan tunikamainen muodoiltaan. Minttu ei ole ollut tällaisen liuhun tunikamallin suuri ystävä, joten näin tulen tuskin paitaa pitämään. Sen sijaan Karkki ja Peetu, jotka molemmat sovittelivat sitä päällensä, aikovat pitää paitaa juuri näin, yhdistettynä pillifarkkuihin.
Vyöllä kuristettuna paita on tosi hypernaisellinen! Helma poimuttuu kauniisti ja antaa varsin juhlavan yleisilmeen.
Korkeavyötäröisen (tai normaalivyötäröisen) hameen alle tungettuna lopputulos on ehkä kaikkein arkisin ja samalla monikäyttöisin. Voisin kuvitella, että korkeavyötäröisten farkkujen kanssa tämä olisi ihan täydellinen vaihtoehto.
Tässä vielä kuva takaa (ompelija on näköjään jättänyt silittämättä pääntiekaitaleen takaa…).

Kuvassa näkyy myös: meleerattu harmaa hame/Vero Moda, harmaat paksut pitsisukkikset/H&M ja vanha musta kiiltonahkavyö (Peetun).
Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja uskon (ja toivon), että tekele ei jää vaatekaappiin käyttämättömänä roikkumaan. Kaava toimi ihan ok, vaikka pieniä justeerauksia teinkin työn edetessä. En voi vieläkään uskoa, että suosittelivat 17 cm rannekeita – omat 23 cm rannekkeetkin ovat nippanappa hyvät. Samoin jotkut poimutus- ja olkamerkinnät olivat vähän oudoissa paikoissa, mutta se voi kyllä johtua siitäkin, että joku homssantuu on kopioinut kaavat. 🙂
Koska haluaisin, että paidalle on paljon käyttöä, otan erittäin mielelläni vastaan ideoita, miten tuon saisi stailattua myös arkikäyttöön sopivaksi!

Mintullekin kolahti blogosfääriä kiertävä vaatemeemi. Tässä ohjeet:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Ensimmäisen haasteen antoi Tuhlaus Tyyliä metsästämässä -blogista. Kello sattui olemaan noin ziljoona, kun vielä ennen nukkumaanmenoa päätin tsekata onko tullut kommentteja… Ja olihan siellä – tämä haaste! Ehdin jo luvata, että en esittele asujani kuvin – tapanani kun ei yleensä ole julkaista päivänasuja, mutta meemin kunniaksi päätinkin muuttaa tapani. Siispä oikein kuvien kera Mintun virallinen kotityöasu:

Täytyy ihan itsekin sanoa, että kylläpä asuni henkii sellaista mannermaista eteeristä etten sanoisi feminiinistä tyyliä!

– valkoinen huppari Casall
– harmaanturkoosit verkkarit H&M
– tennissukat Adidas
– musta t-paita saatu anopilta

T-paidassa on muuten Jukka Rintalan väkerrys, joka ansaitsee oikein lähikuvan:
Toisen kerran haaste lävähti kommenttiboksista tänään päivällä, kun kävin yliopistolla lounastunnilla äkkiä koneella. Haasteen esittäjänä Bisquits Buttermilk Bisquits -blogista.

Asu on onneksi hiukan edellistä esittelykelpoisempi, vaikka shokki-kiire aamuna en paljon yksityiskohtia ehtinyt miettiä:

– harmaa kashmir-villatakki Zara
– harmaa printti t-paita H&M
– musta tulppaanin mallinen hame Mexx
– mustat kiiltävät sukkikset H&M
– mustat kiiltonahkamaiset nauhakengät Pertti Palmroth (vanhat!!)
– ranteessa Casion juntti-digitaalirannekello

– kaulassa Pilgrimin maapallo (sopiipas koru kuvan perusteella tosi huonosti kokonaisuuteen…)
– kynsissä Dependin oranssi lakka

Takin virkaa toimitti äidin neuloma luonnonvaalea jättivillatakki ja laukkuna palveli Carin Westerin räsymattopainokuvioinen kangaskassi. Aikamoinen sillisalaatti tosin sanoen.. 😀

Haastan mukaan:

Mari-Johannan
S I L V E Rin
Helyn
Amoenan
ja Desthean

(toivottavasti ette ole saaneet haastetta kovin montaa kertaa…)

Ennen viime lauantain kirpparikeikkaa käänsin kaikki kaapit ja varastot ympäri etsiessäni myytäväksi joutavaa kamaa. Paljon sitä löytyikin, mutta lisäksi muutama unohdettu – hyljeksittykin – ihanuus, jotka pääsevät takaisin täysipäiväiseen palvelukseen!

Palmrothin nauhakengät. Sopivat erinmaisesti syksyn garcon-lookiin suorien housujen tai kapean hameen kanssa. Minttu tykkää myös tosi paljon kiiltonahkatyyppisestä liskokuvioidusta materiaalista (joka on siis sitä Palmrothien “joka sään nahkaa”). Aikanaan saatu lahjaksi äidiltä.

Uniikit hopeiset pallokorvakorut, jotka on valmistanut kultaseppä Franco Caterini. Franco teki pienen valikoiman hopeakoruja Go 4 it -putiikkiini. Näihin rakastuin aikoinaan ensi silmäyksellä huolimatta pienistä joulupallo-viboista (tai ehkä juuri siksi!)! Ovat yksi harvoista asioista, mitä on Mintulla on jäljellä putiikinpitoajoista… Onneksi isot korvikset ovat tekemässä come backiä, niin saan taas testailla korvalehtieni kestävyyttä näiden kanssa.
Äidiltä saatu ihana hopeinen rannekoru. Tätä käytin aikoinaan niin paljon, että se oli kasvaa kiinni ranteeseeni… Nyt se saa tehdä paluun aktiivikäyttöön 10 vuoden tauon jälkeen.

Äiskän neuloma ihana muhkea pitkä neuletakki 100% villaa. Täydellinen syystakki ennenkuin todella kylmät kelit saapuvat. On vuosien saatossa palvellut niin torkkupeittona kuin kotitakkinakin…
Tässä vielä yksityiskohta villatakkia peittävistä erilaisista palmikoista ja pompuloista.

Tässä vielä illan asuvaihtoehdot… Jokatapauksessa aion laittaa selästä avoimen tummansinisen American Apparel -mekkoni.

Vaihtoehto 1:

Mekon kaverina mustat Gina Tricot:n leggarit ja Bronxin valkoiset ballerinat sekä naruvyö. Alkoi kuitenkin tuntua siltä, että asu on liiankin myötäilevä ja lounaaksi nautitut herneet pömpöttävät masussa… siispä päädyn todennäköisesti vähän puetumpaan vaihtoehtoon.

Vaihtoehto 2:
Mekko paitana runsashelmaisen korkeavyötäröisen “nimmarihameen” kanssa. Hame on anoppini kätköistä, 80-luvun “juppivaatemerkin” Estaten tuotantoa. Jalassa Italiasta ostetut Mary Janet sentin platformilla ja valkoiset nilkkasukat. Päätin myös kaivaa vanhan prätkärotsini käyttöön, vaikka vielä pari viikkoa sitten luulin, että se saa levätä rauhassa kaapissa vielä muutaman sesongin…

EDIT: Bloggeri ei suostunut yhteistyöhön ja asukuvat jäivät eilen postittamatta… Tässä nämä kuitenkin ovat. Päädyin vaihtoehtoon 2, mutta rotsi oli ihan liian kuuma, sillä lämpöä täällä oli pitkästi yli 20 astetta, vaikka olikin sateista. Takin virkaa teki harmaa huppari ja kaulaan ripustin Pilgrimin perhoskaulakorun.

Old stuff