Aamun auringonpaiste ehti sitten vaihtua varsin päättäväisen oloiseksi kesäsateeksi. Tosin Peetu ja Dun lupasivat, että pilvistä loppuu kohta pisarat ja keli muuttuu vähän vähemmän perinteiseksi festarisääksi – eli kuivaksi ja suht kauniiksi.
No vanhan festarikonkarin ja partiolaisen perusmantra on, että huonoja ilmoja ei olekaan. Päivän teema on siis kerrospukeutuminen. Where the Action is – I’m READY!!
Alimmainen kerros käsittää orgaanisesta puuvillasta valmistetun Stewart & Little -merkkisen t-paidan, Acnen mysbyxa-löysiksi muuttuneet farkut (malli HEX) ja viimeisiään vetelevät Puman tennarit. Uutukaisia Kedsejä en sinne potentiaaliseen kuraan vie tuhoutumaan.
Itseasiassa tuo t-paita on oikeasti ihan reilusti mekko-pituinen – eli jos sellainen ihme tapahtuu, että yhtäkkiä pukkaa älytön paiste ja helle, voin kiskaista farkut jalasta ja hillua teepparimekolla. Ei kovin todennäköinen skenaario tosin… On mulla aurinkolasitkin mukana! 😀
Ensimmäinen lämpökerros on ArelaLizzan aivan ehdoton kashmir-neule. Menee pieneen tilaan, on lämmin kuin mikä ja vielä säteilee jotain alleviivaamatonta tyylikkyyttä. Mikä on tietty turhanaikaista festareilla, mutta mistä tällainen -köh- “kokeneempi” festarivieras on vain tyytyväinen.
Toinen lämpökerros: joskus ziljoona vuotta sitten hankittu pashmina. Samat kriteerit kuin kashmir-paidallakin.
Kolmas lämpökerros: Acnen nahkarotsi. Tulee yhdistettyä takuulla jo ekaan asuvaihtoehtoon.
Ja sit se pakollinen:
Sadeviitta, Granit. Saatu lahjaksi Carin Westerin ulkona Berzelii Parkissa pidetyssä muotinäytöksessä.
Ai hitsi, nyt mun täytyy lähtee kiitään hipitivii!! Ihana Miss Li aloittaa soittamisen ihan justiinsa. Päivän soundtrack tän päivän odotetuimman esiintyjän kunniaksi (okei – ei Neil Young ole ihan bad sekään!):
Vihdoinkin paistaa taas aurinko!
Iltapäivän ohjelmassa ensin joogaa ja sitten huomenna alkavan Where the Action Is -festarin pre-party. Kaikkien viimeaikojen värikylläisten asujen jälkeen rehellinen mustavalkoinen tuntuu oikeastaan tosi hyvältä. Kynnet sentään hehkuvat…
Päivän soundtrack:
En sitten ehtinyt aamulla ennen kasia roikkumaan ovenkahvaan odottamaan Dagmarin ystiksen aukeamista. Parhaimmat (neuletakki)herkut oli kuulemma viety käsistä saman tien – kuten aina, mutta monenlaista kivaa sieltä kuitenkin vielä iltapäivälläkin löytyi. Ankaran pohdinnan jälkeen jätin sinne holkkihihaisen selästä napitettavan mustan silkkisatiinipaidan, samanlaisen paidan mustan, oliivinvihreän ja tomaatinpunaisen sävyissä, törkeän upean tomaatinpunaisen lepakkohihaisen silkkimekon ja ekopuuvillasta valmistetun kauniin kauniin reikäneuleisen mekon.
Kassalle asti kiikutin smaragdinvihreän puuvillaisen kietaisupaidan ja tunnusomaisesti Dagmar-raitaisen tuubineulemekon.
Vähän ryppyinen tuo kaunis kietaisutoppi, mutta oli muka niin kiire kuvaamaan…Malli on ovelasti vinoon leikattu, minkä ansiosta topin kietaisupuoliskot asettuvat nätisti eivätkä yritä esitellä rinnuksia liian avomielisesti, mikä on monesti kietaisumallien ongelma.
Olkapään laskostelu antaa kivaa väljyyttä. Tykkään myös kovasti huolittelemattomasta reunasta, jonka ansiosta yleisilme on vähän vähemmän vakavamielinen.
Itsellenikin yllätyksenä tullut värien himoaminen ei näköjään jäänyt Singaporen aurinkoon. Supervihreän topin lisäksi uutukainen neulemekko on harvinaisen värikylläinen hankinta aikaisemmin varsin musta-harmaa-valkoinen -linjalla kulkevaan garderobiini…
Mekko ei siis ole ihan täysin pötkötuubi vaan helmaosuus vaikuttaa joustinneuleen ansiosta melkein pliseeratulta.
Tykkään ihan hulluna mekon värisävyistä, koralli hallitsee, mutta musta, luonnonvalkoinen ja harmaa raamittavat ja antavat ryhtiä.
Harmaankalsea keskiviikko alkoi nyppiä sen verran lujaa, että päätin piristää itseäni lakkaamalla kynnet häpeilemättömän mehukkaiksi.
Pikkuisen oranssilla taitettu punainen sopii fiilikseen täydellisesti. Ja se sopii sitäpaitsi uusiin Dagmar-hankintoihini ja todistetusti antaa hehkua mustiin jumitusasuihinkin. Upea sävy tulee Essieltä ja sillä on tulevaisuuden uskoa kohottava nimi: Fifth Avenue!