Piti kirjoitella ensimmäiset kommentit käynnissä olevalta New Yorkin muotiviikolta, mutta jumituinkin inspiroitumaan Sartorialiksen ikuistamia katutyylejä Nykistä.

Jotenkin olen aina kuvitellut, että haaremihousujen kanssa on ihan totaalisen pakko olla korkeat korot. Omat kokeiluni ballerinojen kanssa eivät ole olleet mitenkään tajuttoman onnistuneita, mutta tämän kuvan inspiroimana voisin kyllä yrittää udelleen prätkäsaappaitteni kanssa. Ja mustan kauluspaidan – sitäkään ei ole tullut käytettyä pitkään aikaan.
Taas biker-bootsit… Ja todiste siitä, että ihanihan lyhytkin hame voi näyttää raikkaalta ja toimivalta! Tsekka myös olkatoppaukset, alkaahan ne näyttää jo tosissaan hyvältä. 🙂
Puhumattakaa 2010-luvun power suit -pukeutumisesta. Power and self-confidence! Sopiva tunnussävel keväälle 2009 – eikö?

En yleensä tunne oloani kotoisaksi pukeutuneena pastelliväreihein eikä jokakeväinen pastellisten vaatteiden invaasio aiheuta minkäänlaisia ostohaluja. Stella McCartneyn kevätkampiksessa haikeat kevätsävyt ovat paikallaan juuri niinkuin pitääkin – eli yhdistettynä salaperäiseen harmaaseen ja kivenkovaan kallioon.
Valkoinen smokkijakku ja vajaamittaiset prässihousut pääsivät aivan saman tien pakko saada -listalle! Onnistuisikohan tuollaisen ompeleminen itse? Nyt kun olen ollut niin ahkera ompelimon puolella muutenkin (hee hee)..

Huikaisevaa pastellitunnelmaa tarjoilee lahjakkaan Sofia Coppolan Miss Dior Chérie -tuoksulle ohjaama mainos:

Pariisi… I say no more!

Spontaani mielikuva Donna Karanin farkkumerkistä DKNY Jeans -tuotemerkistä on aika tunkkainen. Mielleyhtymät vievät lähinnä ysärin wanna-be designer farkkuihin ja logojen ryöstöviljelyyn.

Katumuotisivustojen kunkku The Sartorialist on palkattu kuvaamaan DKNY Jeansin kampanja ja täytyy sanoa, että autenttisuus toimii tässä yhteydessä ihan mainiosti. The Sartorialistmaiset taustat, värikkäät roskalavat ja tiiliseinät, tekevät parhaansa tuodakseen tarvittavaa katu-uskottavuutta.


Tosin en ehkä vielä ole niin myyty, että ryntäisin farkkuostoksille.

BTW… The Sartorialist on jälleen täällä kuvaamassa Tukholman muotiviikkojen aikaan – eli ensi viikolla 26.1. – 29.1. Kannattaa siis pyörähtää Bernsin kulmilla hampaisiin asti asustettuna, mikäli mieli tekee kansainvälistä katumuotisivustoa koristamaan.

Tykkään uuden vuoden fiiliksestä. Uusi kalenteri, puhtaat sivut, Minttu täynnä pyhiä päätöksiä ja aukottomia suunnitelmia. Vähän niinkuin maanantai potenssiin ziljoona. Joka vuosi teen liudan lupauksia, joista osa pitää, osa ei. Rikotutkin lupaukset tuovat yleensä jotain hyvää tullessaan. Ainakin tietoisuuden siitä, mihin suuntaan olemistaan haluaisi kehittää.

Jonain vuosina olen tehnyt vain yhden lupauksen, toisinaan hyvistä päätöksistä voisi kirjoittaa kirjan. Aina ei ole ollut tarvetta mahottoman syvällisille päätöksille – tai no, kyllähän korkokengillä kävelemisen opettelu vaikuttaa elämisen laatuun ihan olennaisesti. Tänä vuonna lupauksia kertyi muutama.
(Urpokuvausta tunnelbanassa matkalla eilisiin juhliin…)

Ensimmäinen lupaus:
Aion vihdoinkin opetella käymään kirppiksillä ja tekemään 2nd hand hankintoja! Tahdon löytämisen riemua ja kehittyvää metsästysvaistoa, shoppailua budjettiystävällisesti ja ekologisesti. 2nd hand spesialisti Karkin saa toivottavasti ylipuhuttua oppaaksi.
(Uuden vuoden illallisen ensimmäinen alkupala, avokado-keittoa mädin kera)

Toinen lupaus:
Lupaan todellisen ryhtiliikkeen ompelimon puolelle! On suorastaan rikollista antaa kaikkien ihanien kankaideni lojua kaapissa. Ompelusuunnitelmien listat vaan pitenee ja pitenee, mutta valmista tulee koko ajan vähemmän. Eihän sellainen peli vetele. Ensimmäisenä toteutuslistalla muutama hyvä käyttöhame.
(Toinen alkupala, pilgrim-simpukoita ja marinoituja kasviksia appelsiinikastikkeella. Mmmmm)

Kolmas lupaus:
Tämän suuntaisia ajatuksia tuntuu löytyvän jokatoisen bloggarin lupauslistalta – niin myös täältä – eli vaatevaraston perusteellinen setviminen asap. Kierrätykseen lentävät kaikki vähänkään kyseenalaiset, väärän kokoiset, hankalan väriset tai muuten vain käyttämättä jääneet vetimet. Kirppikselle on siis tulossa täytettä ja reilusti!
Neljäs lupaus:
Otan itseäni niskasta kiinni ja väsään vihdoinkin graduni valmiiksi! Tarkoittanee sitä, että bloggaustahtiin täytyy laittaa pientä rajaa – niin vaikealta kuin se tuntuukin. Toisaalta valmistuminen aiheuttaa myös pieniä paineita. Pitäisikö sitä tosiaan pikkuhiljaa keksiä, mikä musta tulee isona?!
(Vuoden vaihtuessa Observatorion mäellä Vasastanissa)

Millaisia lupauksia sinun listaltasi löytyy? Vai onko vuoden vaihteen lupailu mielestäsi ihan turhanaikaista puuhaa?

Aatonaaton jouluvalmisteluja. Peetu sormet suklaassa väsäämässä herkkunameja.
Ohje on tosi yksinkertainen: sulata levy suklaata, sekoita joukkoon riisimuroja ja rusinoita. Tee massasta kökkeröitä konvehtivuokiin ja laita hetkeksi kylmään kovettumaan. Nam!!
Meidän kuusi on perinteisesti kunnon sekahässäkkä vailla turhanaikaista tyylitajua. Vuosien aikana kertyneet rakkaat muistot pitää saada roikkumaan ja muutenkin enempi on parempi tässä kohtaa!
Kuumaa ekologista glögiä. Mantelit ovat kuulemma huipputerveellisiä. Ihan kuin sillä nyt näin jouluna olisi hirveästi väliä.
Peetun paketista paljastui suoristusrauta. Tässä ensimmäinen taidonnäyte… Hyvältä näyttää, vaikka itse sanonkin!!
Peace, love and understanding.

(Enää päivä siihen, kun kizut tulevat!!! JEIJJ!)