Syfestivalen -käsityömessuilla kaikenlaiseen käsityöhön tai askarteluun hurahtanut menettää helposti suhteellisuuden tajunsa ja loputkin rahansa. Varsinkin, jos sattuu olemaan tällainen yleisnäpertelijä niinkuin Minttu, joka ompelee aina silloin tällöin, väsää koruja ja valokuva-albumeita scrap booking -tyyliin, huovutustakin on tullut testattua (kivaa oli, lisää pitäisi ehtiä tekemään…) ja neulomisharrastuskin on ollut elpymisvaiheessa vuosikausien tauon jälkeen. Messuilla oli tarjolla materiaaleja, välineitä ja inspiraatiota laidasta laitaan.
Olin etukäteen päättänyt, että mitään uusia projekteja messuilta ei sitten mukaan haalita. Tavoite oli löytää nipsukiinnitysmekanismi Tampereelta ostetuista nahoista tehtävään pikkuiseen pussukkalaukkuun, nahkaliimaa ja teflonpaininjalka koneeseen. No, aamun kiireessä unohtui ottaa oman koneen paininjalka mukaan malliksi, enkä uskaltanut tehdä hankintaa ilman sitä. Sen sijaan oli vähällä, ettei mukaan lähtenyt kokonaan uusi ompelukone… (Brotherilta olisi saanut messuhintaan sellaisen brodeeraavan tekniikan ihmeen!)
Upeita erilaisia helmiä myyviä osastoja oli lukuisia. Erityisesti helmiosastoilla kävi mahoton kuhina – taitaa olla omien korujen väsääminen nyt in.
Myös scrap booking -osastoilla riitti tungosta. Pelkästään kartonkivaihtoehtoja oli tarjolla niin paljon, että niihin olisi saanut upotettua pienen omaisuuden. Puhumattakaan niiteistä, nauhoista, leimoista, kirjaimista ja kaikesta muusta täysin välttämättömästä sälästä.
Tilkkutyöt sinänsä ei ole Mintun juttu, mutta suloiset kauniisti esillä olevat tilkkutyökankaat yrittivät silti kovasti hypätä ostoskassiin. Olisihan niistä tullut ihan mahtavan ihquja vuorikankaita pikkulaukkuihin tai tyynynpäällisiä tai…
Swarovskin kristalleja myyvällä osastolla olin pimahtaa ihan täysin (harakka mikä harakka). Käsissäni oli jo monta pikku pussukkaa silitettäviä kristalleja, mutta onneksi tajusin, että ensin kannattaisi olla käyttötarkoitus tiedossa. Kuvan kännykkä oli myyjän oma ja itse kristalleilla koristelema. Ihanasti bling bling!
Ihastuin tähän vihreästä mohair-langasta kudottuun kaulukseen. Mustaa sileää mekkoa vasten konstrasti on ehkä vähän liian raju, mutta muuten tykkään tosi paljon. En tosin tiedä tulisiko itseni tuollaista kuitenkaan ikinä käytettyä.
Päivän ostossaalis oli lopulta aika säädyllinen, kun jäi se ompelukone messutarjouksesta huolimatta hankkimatta:
Klipsukiinnitystä en löytänyt kuin tällaisen pienen kukkarolle sopivan. Jos joku tietää mistä saisi vähän isompia niin otan ilomielin vastaan vinkkejä!
Hauskat lohenpunaiset helmiäishohtoiset puikot ja vähän scrap-booking juttuja. Ajatuksissa olisi saada tyttöjen päikkäaikojen kuvat yksiin kansiin – lojuvat nyt laatikossa – ja siihen tarkoitukseen nuo pinkit yksityiskohdat ja kristallikehyvkset sopivat hyvin. Tiedä sitten milloin sitäkin projektia ehtii aloittamaan… 🙂 (kuva on jotenkin kummasti vinksallaan – vai tuntuuko se vain siltä??)
80-luvun kaavoja en voinut vastustaa. Hintakin oli vain euron paketti. Hih!
3 Comments
Vähänkö olen kade! Juuri tuollaiseen tapahtumaan haluaisin itsekin päästä hypistelemään. Etenkin nuo kaavat vaikuttavat täydelliseltä löydöltä.
Heh täälläkin on yksi harakka joka pimahtaa milloin mistäkin kiiltävästä ja säihkyvästä.
Yh mulla on kamala trauma noista 80-luvun kaavoista koska rakas mummoni joka oli siis ompelija, halusi ihan välttämättä pienenä tehdä vaatteita minulle. Oli kuulema ihan kamalaa tuhlausta ostaa uusia ajanmukaisia kaavoja niin sitten käytettiin niitä vanhoja..kiva lapsuus.. 🙂
Anonymous: Oli siellä vähän sellainen samanlainen olo kuin lapsena lelukaupassa! Onneksi väkeä oli aika sopivasti – paljon, mutta ei niin, että olisi tarvinnut tungeksia.
Lily: Voi sua parkaa! En tiedä tuleeko mun oikeasti käytettyä noita kaavoja – ainakaan kaikkia – mutta kansien kuvat oli jotenkin niin herttaisia, että en voinut vastustaa… 🙂