Sisustusfilosofiani on aika mutkaton: en sisusta… Pidän yli kaiken kauniista asioista, mutta haluan kodin olevan ensisijaisesti viihtyisä ja kodikas. Keittiön pöydän ääreen pitää mahtua koko sortin sakki ystävineen syömään päivällistä. Ja kaikki ovat tervetulleita viettämään laiskaa leffailtaa. MEillä ei toisinsanoen graafinen pelkistetty tyyli juhli! 😀
Sisustuslehtiä tulee kuitenkin selailtua aina silloin tällöin. Varmaan se on tuo suloinen kevätaurinko, joka saa kaipaamaan jotain pientä kivaa kotiinkin.
Tänään nautiskelin lounaalla Peetun tekemän mahtavan herkullisen feta-salaatin lisäksi Norjan sisustus-Ellestä.
Peetu tekee muuten maailman parasta feta-salaattia! Siinä on perusjuttujen fetan, tomaatin, kurkun, punasipulin, kalamare-oliivien ja salaatin lisäksi ainakin rukolaa, avokadoa, porkkanaa ja paljon basilikaa. Nom nom. 🙂
Ellestä bongasin eritysesti hauskoja tapoja laittaa tauluja seinille. Jos jotain meille kaipailen, niin se on juuri vähän väriä seinille.
Tässä on mielestäni aivan loistoidea! Pikkuisen takkuisen näköisellä narulla ripustetut taulut edustavat juuri sellaista hurlumhei-sisustamista, josta tykkään kovasti.
Tässä taas taulunkehyksenä toimii vanha kaunis puulaatikko. Ei luulisi olevan edes vaikea toteuttaa. Jos vaan kirppikseltä löytyy sopivia laatikoita.
Aika hassu juttu muuten, että noissa molemmissa sisustusjutuissa on melkein identtinen vaaleanpunainen seinä. Kuvat on siis täysin eri puolilta lehteä olevista artikkeleista. Taitaapi olla trendiväri.. 🙂
Tässä on mielestäni aivan loistava idea! Iso liuta toisiinsa sointuvia kortteja tai valokuvia vaan seinälle ja sopivasta rimasta kehykset ympärille.
Kylläpäs nyt alkoikin syyhyttämään sisustussormia!!
6 Comments
Hyviä ideoita olekin bongannut! Tuo vika olis ihan helposti jopa totetutettavissa. Mä tykkään kovasti erilaisista sisustuslehdistä, vaikka en mikään tyylilyyli sisustuksessa tai pukeutumisessakaan ole:D
Aurinkoisia päiviä<3
Aloin kanssa heti miettiä tuota viimeistä ideaa. Siitähän saisi aika kivan vuodenaikojen mukaan muuttuvan taulun myös. Keväällä ja kesällä voisi olla aurinkoisia ja kukkaisia kuvia ja joulunaikaan vaikka tunnelmallisia kynttilä- etc. kuvia. Nyt pitäisi vain keksiä, miten kuvat saisi (helposti) kiinnitettyä seinään niin, että ne saisi myös kätevästi irti… 🙂
Aurinkoa myös sinne sulle!!
Mutta mutta: eihän “sisustettu” koti ole viihtyisän ja kodikkaan vastakohta (päinvastoin)?! Eikä sisustaminen kyllä myöskään tarkoita “graafista pelkistettyä” tyyliä. Tuntuu ihmeelliseltä että joku edes ajattelee noin, hih?
No juu, ei tietenkään tarkoitakaan… Jostain syystä mulla vaan karvat nousee pystyyn tuon “sisustamisen” kanssa. Tuntuu, että rennommatkin sisustusintoilijat saavat harmaita hiuksia, jos makuuhuoneen kaapin vetimet eivät sovi yhteen kylpyhuoneen saippuan kanssa. Ja on maailmanloppu, jos hyllylle eksyy vääränlainen kahvikuppi… Lähinnä kai vastustelen sellaista tiukkapipoista täydellisyydentavoittelua tässäkin. 🙂
Hei!
Mulla on ihan sama tuon “sisustamisen” kanssa, ei kiinnosta, en osaa enkä ymmärrä. Riittää kn koti on toimiva käyttäjilleen kulloisessakin elämäntilanteessa. Ihan sama onko sohvalla tyynyjen värit ajantasalla, kun ne kuitenki on jossain mytyssä pään alla tai lattiapehmikkeinä.
Kunnes viime syksyn jälkeen iski halu sisustaa: yksi kirjava turkoosi kangas verhoksi, päiväpeitteeksi valkea lakana, turkoosi lakana väripilkuksi ja nyt on jo tosi edullista kangasta hankittu pinkkejä tyynyjä varten! Tässäkin tosin käytin jo olemassa olevia lakanoita, ku eihän se kannata tuhlata rahaa arvokaisiin päiväpeittoihin jos niihin vaikka kyllästyy 😀
Tuo viimeinen kuva näyttää ihan samanlaiselta kuin ystäväni työ seinätaulu erillaisista pilvistä kun hän työskenteli säähavaintoaseman hoitajana.
Kyllä muhunkin aina välillä iskee into uudistaa varsinkin tekstiilejä ja muuta pientä. Jotenkin tuntuu myös toivottoman suurelta “projektilta” alkaa rakentaa jotain hienoa kokonaisuutta kaikista niistä satunnaisista huonekaluista, joita kotiin on elämän varrella kertynyt. Toisaalta olen sitä mieltä, että meillä on kotoisaa ja viihtyisää ja se on mielestäni kuitenkin kaikkein tärkeintä! 🙂