Eilen perjantaina tänne Tukholmaan luvattiin lauantai-aamuksi tämän talven pahinta lumimyräkkää myöhästyneine raitiovaunuineen etc. Jossain vaiheessa eilisiltaa, kun täkäläisessä mittakaavassa massiiviset lumikinokset alkoivat ihan oikeasti muistuttaa jotakin, mitä joskus ennenvanhaan Tampereella kutsuttiin “valleiksi”, päätin, että en todellakaan aio lähteä jonottamaan H&M:n Sonia Rykiel kamppeita aamuvarhaisella. En, vaikka mikä olisi. Vaikka yhteistyö Sonia Rykielin kanssa on mielestäni ehdottomasti kiinnostavin sitten Viktor&Rolfin. En siltikään, vaikka etukäteiskatsastuksessa mallistossa on ihan oikeasti käyttökelpoisia vetimiä, potentiaalisia pitkäaikaisen rakkauden kohteita.
Tuumasin, että elämän kevät ei voi olla yhdestä raitaneuleesta kiinni….
Vasta kello 13.49 avasin H&M:n webshopin sivut (luettuani sitä ennen muutamastakin blogi-feedistä, että sivut on nurin ja tilaaminen ei onnistu…) ihan vaan kurkistaakseni, onko yhtikäsmitään jäljellä. Kas kummaa – suurinta osaa mallistoa vaikutti olevan ihan mainiosti jäljellä. Ainoastaan raitapaita, jota alunperin himoitsin aika kovasti, oli loppuunmyyty.
Lopulta ostoskoriin päätyi:
Sandaalit ovat ihan käsittämättömän mahtavan hienot! Voin kertoa, että ne tulevat näkymään päivän asu -kuvissa vielä Ril’sin mokkanilkkureitakin useammin – ja se on jo tosi paljon! Raitaneuleen klikkasin ostoskoriin aika ex-tempore, kun tosiaan tuo ykkösvaihtoehto oli yksi niistä harvoista lppuunmyydyistä jutuista. Nyt tässä muutaman tunnin asiaa pohdittuani olen kyllä sitä mieltä, että ehkä tuo tilaamani raitaneule ei ole ihan niin Sonia Rykiel, mutta oikeasti tykkään siitä paljon enemmän! Hah!
Tässä myös samalla vastaus sille anonyymille, joka jossain blogissa (sorry en kyllä muista missä! :D) valitti, että bloggarit ostelee vaan jotain juttuja, koska siinä on tietyn suunnittelijan nimi. Ja tietty – juuri niinhän se on!! Jos voi valita keskinkertaisen p-tä suunnittelua ja keskinkertaisen surkeaa laatua markettihintaan tai erinomaisen laadukasta suunnittelua, hyväksyttävissä olevaa työn jälkeä erittäin mukavaan henkkamaukkahintaan, niin mihinköhän päätyisin? Nääs nääs… Väännänkö rautalangasta? Suunnittelijan nimi painaa, kyllä, ja merkitsee kyllä, myös suunnittelijalle itselleen, koska muuten hän ei olisi antanut nimeään näillekään tuotteille. Halvalla ei saa hyvää. Ikinä. Mutta joskus samalla rahalla voi markettikauneuden sijaan saada jotain muuta.
Parempaa suunnittelua, viimeistellympiä kokonaisuuksia ja hämmästyttävän usein myös laadukkaampia materiaaleja ja hillittömästi parempaa työn jälkeä… Häivähdys oikeasta luksuksesta on vähän niinkuin se, että minä – tai sinä – voin tuoksua Chanel 5:lta. Se oli lempparihajuveteni jo lukion viimeisellä luokalla. Silti askel siitä siihen, että ihan oikeasti pukeutuisin Chaneliin, on pitkä.
19 Comments
Pointti on se että nuo Sonian tuotokset eivät NÄYTÄ yhtään sen paremmilta kuin mainitsemasi halvat markettirätit. Siksi minä en osta niitä, vaikka ne olisivat kuinka laadukkaita.
Lina, no kaikkihan ei tosiaankaan voi pitää kaikesta… 🙂
Olen samaa mieltä Linan kanssa siinä, että nuo vaatteet eivät näytä yhtään kummoisilta. En tiedä sitten mikä siinä on sitä laadukasta suunnittelua. En ole kokeillut vaatteita käsissäni, voihan olla että vaatteet on jotenkin parempilaatuisia verraten normi henkkamaukkaan.
Ja mitä tulee siihen että halvalla ei saa hyvää, ikinä. Noh, tuolla perusteella itse en omistaisi mitään hyvää :). Ja omasta mielestäni vaatekaapistani kuitenkin löytyy sekä hienoja, että useita vuosia kestäneitä vaatteita. Kallista en ole ostanut koskaan.
Mii, on tietty suhteellista, mitä kukakin kalliina pitää – ja toisaalta korkea hinta ei yksinään ole valitettavasti mikään laadun tae.
Samaa mieltä edellisten kanssa, ehkä se on omaa amatöörimäisyyttäni mutten myöskään näe noissa mitään kauniimpaa tai uniikimpaa kuin mainituissa markettivaatteissa :D. Makunsa tietysti kullakin, mutta yllättävän moni bloggari tästä kyseisestä mallistosta on vauhkoontunut…
Gr, kaikki eivät tietenkään voi syttyä samoille jutuille. Omasta mielestäni tuo yhteistyömallisto on hyvin Sonia Rykielin tyylinen. Ja se toimii mulle! 🙂
Eilen pällistelin henkkamaukan ikkunassa olevia by sonia rykiel rättejä ja mietiskelin, että josko sitä jaksaisi lähteä huomisin tsekkaamaan tarjonnan. Tänään kuinka ollakaan kävelin henkkamaukan ohi ja kun mieheni päätti samalla sekunnilla tarkastaa saksin hajuvesiosaston, suuntasin minä hennesille.
Tavaraa oli ihan mielettömästi jäjellä ja mikä parasta- mun kokona. Vaikka tuntui, että kaikilla oli kädet täynnä raitamekkoa ja neuletta niin silti ei yhtään jännittäny että jääkö sinne itselle mitään shopattavaa. Neuleet olivat suurimmaksi osaksi malliltaan minulle vääränlaisia (lyhyitä) ja ainoa josta olisin ollut kiinnostunut oli raitatunika ( tai oversize neule, miksi ikinä kutsutaankaan). hinta ja laatu eivät todellakaan kohdanneet, tuntuu et materiaaleina oli käytetty ihan samoja, mitä käytetään myös muihin ketjun tuotteisiin joten omat tuotteeni jäivät sinne. Hypistelin myös pirtsakkaa raitahuivia sekä saman sarjan sukkahousuja ja totesin että tämä ei ole minua varten. säästin siis rahani johonkin sellaiseen, joka oikeasti on luksusta ja joka oikeesti on mua 😉
Sonia, olen ehdottomasti sitä mieltä, että rahat kannattaa ihan aina säästää johonkin sellaiseen, joka oikeasti toimii itsellä!
Moi. Itse kävin muutaman Rykielin neuleen ostamassa eilen. Ja nyt täytyy kyllä ihmetellä, jos jonkun mielestä Rykiel neuleet olivat markettirättitasoa laadultaan. Ainakin omat yksilöni olivat 100% pima puuvillaa, jota pidetään korkealuokkaisimpana puuvillana, se on hyvin kestävä ja imukykyinen. Nimi tulee Pima-intiaamiheimosta, jotka olivat ensimmäisiä puuvillan viljelijöitä. Ja neuleen tuntu käteen oli ihanan pehmeä. Mielestäni siis tuotteet olivat todella hyvälaatusia siihen hintaan. Ja kun nuo Rykielin värit ja rusetit sattuvat vielä omaa silmääni miellyttämään, niin bueno, olisin voinut ostaa vaikka kaiken 🙂
Kii, mun mielestäni yksi parhaimpia puolia näissä henkkamaukan yhteistyöjutuissa on ollut, että materiaalit – ja jopa työn jälki useimmiten – ovat lähes poikkeuksetta korkealaatuisia. Hinta-laatusuhde on ollut erinomainen, niinkuin nyt tälläkin kertaa. Kyllähän suunnittelijoidenkin pitää pikkuisen katsoa, mihin nimensä pistävät. Kaikki ei silti tietenkään kaikesta voi tykätä, mutta mulle olisi kyllä kanssa kelvannut vaikka kaikki tuosta Rykiel-mallistosta!
Jätti raitaneule on tilauksessa, lupaavalta vaikuttaa kun kuvia on nähnyt muuallakin kuin pelkästään h&m:n nettisivuilla, esim style scrapbook -blogissa. 😀 Malliston värit ainakin nappaa ja kovaa!
Ja tosiaan, johan niiltä suunnittelijoilta menis maine jos ne ihan mihin tahansa lähtis mukaan, eli väkisinkin noiden on oltava edes hitusen laadukkaampia kuin perus h&m releet 😀 Edellisistä mallistoista oon ostanut Matthew Williamsonia, ja kyllä niissä vaatteissa on parempia materiaaleja käytetty.. Jimmy Choota olisin muuten ostanut, mutta kengissä ei riittäneet koot eikä vaatteet ja asusteet niin kovasti kolahtaneet.
Nemariel, itse olen ostanut jotain melkein kaikista yhteistyömallistoista ja ne ovat kyllä mielestäni olleet hinta-laatusuhteeltaan vähintäänkin erinomaisia hankintoja!
Minä kyllä myönnän auliisti langenneeni useamman kerran H&M yhteistyömallistoihin. Väliin taisi jäädä vain Matthew Williamson ja Roberto Cavalli, ehkä vähiten oman tyylisiäni (Williamsonin mallistosta olisin jotain voinut ottaa, mutta ihan ryysimiseen asti ei innostanut).
Eikä varsinaisesti kaduta. Sekä Karl Lagerfeldin että Stella McCartneyn silkkimekot ovat olleet juhlavaatteideni suosikkeja. Comme des Garcons – hankinnat ovat olleet aivan huippuja, harmittaa etten ostanut mallistosta enempää. Ainoa käytössä nopeasti muhjaatunut vaate oli Victor & Rolf -malliston neule… …mutta toisaalta saman malliston takki on palvellut jo vuosia.
Minulla on todella harvoin varaa huippusuunnittelijoiden vaatteisiin, edes alennusmyynneistä. Vaikka H&M luomukset tyypillisesti ovat sieltä yksinkertaisemmasta ja ehkä konservatiivisemmasta päästä suunnittelijan tyyliä koen silti, että kaikki ostamani yhteistyövaatteet ovat selkeästi keskiverto ketjutavaraa kiinnostavampaa suunnittelua ja parempaa laatua. Kaikkien suunnittelijoiden tyylistä ei tietenkään voi – eikä tarvitsekaan – tykätä.
Kamicha, onko sulla se Viktor&Rolfin angoraneule? Sitä katselin jo kaupassa vähän epäileväisenä, mutta mulla on samasta mallistosta silkkineuletakki, jota olen pessyt ja pitänyt ahkerasti – eikä se ole mennyt miksikään!
Juurikin se angora-villasekoite. Ainoa hutiostos näistä yhteistyömallistoista.
Kyllä, olen samaa mieltä siitä että onhan se nyt hemmetti soikoon kivempi että joku on ihan oikeesti ajatuksen kanssa nuo vaatteet suunnitellut yms. Ja laatu on toivottavasti myös parempi mitä normihooämkuteissa. Itse laitoin äsken tilaukseen pinkit neuleleggingsit ja pinkin bling-rannerenkaan. Iskä lupasi maksaa noi leggingsit kun selitin sille, että nehän on melkein niinku villahousut :DD
Mette Sofia, ah – ne rannekorut ovat kyllä kanssa tosi ihania!! 🙂
Sonian mallisto tuli H&M:lle vain hieman huonoon aikaan, nyt kun on ah-niin-muodikasta pukeutua mustaan ja harmaaseen värittömyyteen :). Värikäs mallisto ei nyt uppoa kansaan samalla tavalla kuin se jonain toisena aikakautena uppoaisi. Tästä muuten kertoo aika paljon se, että malliston ainoa mustavalkoinen tuote oli se joka loppui ensimmäisenä…
Vaatteissa ei ole mitään vikaa, ne vain eivät ole tällä hetkellä muodikkaita.
Vieras, Sonia Rykielillä on aika vahva ja tunnistettava oma tyyli, jonka ei ole tarkoituskaan seurailla vallalla olevia trendejä kovin voimakkaasti. Kuten sanottu – kaikki ei voi kaikesta tykätä. Itse odotan suurella innolla pinkkiraitaista neulettani saapuvaksi! 🙂