Bisquitsilla oli jokin aika sitten erittäin kiinnostava postaus kulttuurieroista, joihin hän on suomalaisena Hollannissa törmännyt. Aloin heti miettiä, mitä kuuluisi omaan TOP vitoseeni. Sillä suomalaisten ja ruotsalaisten välillä on aika paljon – ja välillä tosi rasittaviakin – kulttuurieroja, vaikka lähekkäin täällä pohjolassa asustelemmekin.
Varsinkin alkuaikoina muuttomme jälkeen sain monesti kuulla suomalaisilta tutuiltani, miten helppoa Ruotsiin muuttaminen on, koska kulttuurimme ja tapamme ovat niin samanlaiset. Se pitää varmasti osittain paikkansa, mutta toisaalta selkeitä kulttuurieroja on ehkä helpompi kohdata ja käsitellä kuin epämääräistä tunnetta sokkona suunnistamisesta, mikä oli päällimmäinen tunteeni Tukholmaan muuton jälkeen. Useimmat asiat, tavat ja sosiaalisen kanssakäymisen koodit ovat melkein samat ja erot pieniä, mutta koodistoa tuntemattomalle varsinaisen hämmennyksen lähde.
Ruotsalaisten ja suomalaisten välisten kulttuurierojen TOP 5 Mintun mukaan:
1. Vänkääminen
Ruotsalainen on kuluttajana ja yhteiskunnan jäsenenä arvonsa ja oikeutensa tunteva olento. Niinpä edes Systembolagetin myyjän sana ei ole laki, vaan kaikesta voi neuvotella. Täynnä olevaan ravintolaan löytyy pöytiä, kaupassa saa alennusta ja tunnelbanan tarkastusmaksua ei tarvitse maksaa, kunhan vain jaksat vängätä. Olennaista on tietenkin, että jokainen ruotsalainen uskoo olevansa oikeassa ja valitettavan monet asiakaspalvelijat eivät tee “kaikkea” asiakkaan eteen, jos palvelua ei osata vaatia. Suomalaisena usko mitä sinulle sanotaan -kasvatuksen saaneena vänkäämissessioiden seuraaminen on jotenkin hävettävää, vaikka samalla tiedostaa, että monet edut jäävät varmasti saamatta, kun ei jaksa pitää puoliaan. Ja hidastaahan se muiden asiakkaiden palvelua, kun joku on aina vaatimassa ersättningiä.
2. Pakollinen yhteisymmärrys
Bisneskulttuurierojen klisee on ruotsalaisten tarve neuvotella ja vatvoa asioita – ihan pikkuriikkisiltäkin tuntuvia asioita – määrättömän pitkän ajan. Yhteisymmärryksen saavuttamiseen käytetään aikaa ja vaivaa. Ymmärrän kyllä, että päätökseen sitoudutaan paljon lujemmin, jos kaikki seisovat sen takana. Välillä kuitenkin jatkuva fikaaminen ja asioiden kääntely tuntuu loputtomalta ja herää epäilys, onko kenelläkään enää käsitystä a) mistä oli kysymys b) halutaanko asiassa ylipäätään päästä sopimukseen.
3. Ei-sanaa ei käytetä
Ruotsalaiset ovat kovin ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä. Toisen tunteita ei haluta missään tapauksessa loukata ja pahan mielen aiheuttaminen on perisynti numero 1. Koska lapsillekaan ei yleensä sanota suoraan ja selvästi ei, harvat aikuisetkaan hallitsevat kyseisen tärkeän pikkusanan käytön. Puhutaan siitä myöhemmin, palataan asiaan toisella kertaa, voisiko tätä miettiä vielä hiukan lisää, ovat käytössä olevia kiertoilmaisuja kieltolauseelle ja tarkoittavat käytännössä ei, unohda koko juttu. Suomalainen käyttää toki samoja lauseita, mutta palataan asiaan toisella kertaa tarkoittaa, että asiaan oikeasti palataan!
4. Tasa-arvon liioittelu
Nykyiset aikuiset ruotsalaiset on kasvatettu aidosti tasa-arvoisiksi. Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki (tai kukaan?) sitä oikeasti käytännössä olisi, mutta kaikki näkyvät teot pyritään tekemään niin tasa-arvoisiksi kuin mahdollista. Periaatteessa siis aivan ihailtava ja tavoiteltava asia, mutta käytännössä se johtaa moniin hullutuksiin. Kouluissa ei vietetä tietenkään täkäläisen perinteen mukaisia joulujuhlia, ettei muiden uskontokuntien edustajat tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Erikoisemmalta sen sijaan tuntuu, että kaikenlaiset joulujuhlien vietot ovat pannassa. Eihän joka puolella maailmaa vietetä joulua – joku voisi pahoittaa mielensä! Pahimmillaan tasa-arvon tavoittelu johtaa siis siihen, että kivat perinteet ja mukavat tapahtumat jätetään pois päiväjärjestyksestä, koska aina on joku, joka voi loukkaantua tai tuntea olonsa ulkopuoliseksi.
5. Pakko-sosiaalisuus
Ruotsalaiset itse vitsailevat olevansa Pohjolan hiljainen kansa. Saattaa pitää paikkansa, jos vertailukohtana on amerikkalaiset tai… ei nyt itseasiassa tule oikein mieleen muita stereotyyppisesti suupaltteja kansoja. Vaikka olenkin tamperelaisen mittakaavan mukaan lähes rasittavuuteen asti ekstrovertti suupaltti, käy ruotsalainen sosiaalisuusnormi välillä hermoille. Enkö voisi vaan viedä roskat roskiin, ilman että pitää kelata koko suvun kuulumiset jokaikisen naapurin kanssa? Ja miksi ihmeessä ei ole ookoo lukea lehteä samalla, kun syö lounasta? Edes joskus?
Bisquitsin postaukseen tulikin jo mahoton määrä omia kokemuksia, mutta olisi hauska kuulla niitä lisää! Ja varsinkin, jos on makoisia kokemuksia ruotsalaisten kanssa elämisestä. Vertaistukea… 🙂
10 Comments
Hyvä postaus :). Itselleni tuli mieleen tuosta tasa-arvon liioittelusta, että aikoinani Ruotsissa ala-asteen ensimmäisiä luokkia käyneenä huomasin samantapaisia juttuja. Ainakaan äitien- tai isänpäiväkortteja tai muita lahjoja ei ikinä tehty, sillä ihan kaikillahan ei äitiä tai isää ole. Suomessa (3. luokalla muutimme Suomeen) taas lahjoja tehtiin, ja isättömille ja äidittömille keksittiin muuta tekemistä.
Ruotsissa asumisestani en juuri muista hirveästi muita eroavaisuuksia, onhan siitä jo aikaa, mutta se oli hauska huomata kuinka ruotsalaiset vitsailivat norjalaisista samaan tapaan kuin me ruotsalaisista. Onkohan jossain Pohjoismaassa tälläisen ilkunnan kohde Suomi? 😀
Oi tää oli jättekul:D tosi mielenkiintonen, hassuja juttuja
…
olen muuten ihan samaa mieltä tuosta raskaudesta. eurooppalainen kulttuuri muutenkin koetaan helpommaksi ja samankaltaisemmaksi.itse sekä saksassa että venäjällä asuneena, oli kulttuurin erilaisuus huomattavasti raskaampaa saksassa. venäjällä pystyi aina vain kohauttamaan olkapäitään ja antaa asian olla, sillä kulttuuri siellä on vain niiiin monessa asiassa täysin erilainen. ja silloin siis on myös helpompi hyväksyä kulttuurierot sellaisenaan sen kummemmin niitä pohtimatta.
itse koen, että juuri nuo mainitsemasi erot eivät välttämättä ole päivänselviä, ajoittain hankalia huomata ja vaikuttavatkin omaan elämään varsinkin alkuvaiheessa, uuteen kulttuurin tulevalle, hyvinkin raskailta. kun se tunnistus ei ole niin päivänselvää. mutta mielenkiintoisia havaintoja! mielellään lukisin samanlaista listaa myös pukeutumisesta ja tyylistä , erojahan löytyy kyllä.
Mä en kamalasti noihin ruotsalaisten tapoihin ole perehtynyt, mutta hassuinta Oslossa asuessa oli ehkä huomata, että norjalaisten suhtautuminen ruotsalaisiin oli jotenkin vieläkin “pahempaa” kuin suomalaisten 😀 ! Se oli sellasta jatkuvaa joka välissä ilveilyä, ja aina ne innostu ihan suunnattomasti kun sai kuulla minun olevan Suomesta – sillonhan minä inhoan myös ruotsalaisia ja sitten pitikin ruotia yhteisen naapurimme kamaluuksia koko ilta :’)
Voi ei… matkustelen usein Ruotsissa ja suurin osa työkavereistani on ruotsalaisia. Kulttuuriero on todellakin huomattava! Itse tunnen hyvin paljon suurempaa hengenheimolaisuutta norjalaisten kanssa, tanskalaiset nyt on… tanskalaisia. Tunnistan niin hyvin kaikki postauksessa luetellut asiat!
Listaisin ehkä vielä sen, että ruotsalaiset ovat toisinaan jopa kuolettavan empaattisia. Välistä se on tietysti mukavaakin, mutta ylilyöntejäkin tapahtuu kuoliaaksiymmärtämiskulttuurin takia. Sellaisia ruotsalaiset mielestäni ovat, kuoliaaksiymmärtäjiä :-). Tämän vuoksi työelämässä mm. tuloksia on hyvin hankalaa vaatia Ruotsissa.
Minea: Luulisi, että suomalaisetkin ovat joidenkin hampaissa. Mitähän mahtavat puhua meistä Virossa? ;D
Anonymous: No juu… Kaikissa esittämissäni asioissa on tietysti se toinen, positiivinenkin, puoli. 🙂
Anonymous: Pukeutumisesta ja muusta voisi tosiaan tehdä vastaavan listan! Ihana kuulla, että sinulla on samantyylisiä kokemuksia kulttuurierojen kohtaamisessa. 🙂
Llaura: Ilmankos mullakin on pari norjalaista kaveria täällä, joiden kanssa tulen oikein hyvin juttuun! 😀
Anonymous: Haha!! Juu tuo kuoliaaksiymmäräminen ja yltiöempaattisuus olisi kyllä ehdottomasti kuulunut listalle! 🙂
Isoveljeni asui kesällä muutaman kuukauden Ruotsissa ja hän kertoi, että rasismi, etenkin tummaihoisia yms kohtaan, on ruotsalaisille ehdoton ei. Siis tietysti erittäin hyvä, että ei olla rasistisia, mutta ruotsalaisilla se meni kuulemma monesti ylikin… Suomalaisia kohtaan sitä meinaan esiintyi, veljenikin sai monesti kuulla naljailua ihan totisessa mielessä, että on suomalainen.
Tuli vähän sekavaa tekstiä, mutta mitä mieltä itse olet? 🙂
Pääpiirteissään vakuutuin taas siitä, että Ruotsissa vaan kaikki on paremmin, ihmiset fiksumpia ja yhteiskunta edistyksellisempi ja suvereenimpi 😀 Joskin esim. uskonnolliseen tasa-arvoon löytyy varmaan jo koto-Suomestakin vaihtoehtoja, jotka eivät loukkaa meitä uskonnottomia, mutta jotka kuitenkin mahdollistavat yhteisen juhlan, puhumattakaan äitienpäiväkorttien tekemisestä, kai nyt useimmilla edes mummu on ;o
allekirjoitan kaikki listan kohdat! Mulla meni Ruotsissa opiskellessa usein hermo varsinkin ylidemokraattisuuteen. Kun on väännetty ryhmätyötä reilut viisi tuntia, ei enää jaksais keskustella siitä että eihän nyt kukaan varmasti loukkaannu, jos käytetään Times New Roman fonttia vai pitäiskö sittenkin olla joku muu…
Anonymous: Olen vähän samoilla linjoilla veljesi kanssa etenkin siinä, että rasismin vältteleminen menee välillä ihan hassuksi. Eli tyyliin, että ei voi pyytää tummaihoista väistymään, vaikka tämä seisoisi tielläsi, ettei vaan kukaan käsittäisi sitä rasismiksi. Siis rasismia tulee mielestäni vastustaa kaikissa mahdollisissa muodoissa, mutta samalla pitää voida kohdella kaikkia ihmisinä. Itse en ole huomannut kyllä mitään suomalaisiin kohdistuvaa rasismia sen paremmin.
Idhren: Kaikki nuo mainitsemani asiat voisi kyllä kirjoittaa positiivisessa sävyssä. Eli saman kolikon toinen puoli onkin ihan eri sävyinen. 🙂
Henriikka: No just niin!! Ja kukaan ei usko, että täällä ihan oikeasti voidaan keskustella ja äänestää ryhmätyön fontista. Ja sama jatkuu työelämässä!