Mediaa ja kanssaihmisiä seuraamalla saa helposti sellaisen kuvan, että ruokavalion keventäminen ja “elämäntaparemontit” tarkoittavat väistämättä myös tyyriiden ravintolisien ja kaikenmaailman laihdutusvalmisteiden ostamista. Ymmärrän kyllä niiden motivaatiota lisäävän merkityksen; sen, että voi oikein konkreettisesti näyttää itselleen ja maailmalle sipsikauden olevan tosiaankin takana.
Pidemmän päälle se käy kuitenkin aika tavalla lompakon päälle, joten tässä muutama vinkki, joiden avulla kevennys sujuu edullisemmin. Oikeastaan tämä tyyppisiä kevennysjuttuja harrastetaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, mutta kyllähän se olisi kiva, jos se uuden vuoden juhliin tarkoitettu mekko ei kinnaisi – ja budjetti venyisi helpommin joulun juhlien viettämiseen!
Ensimmäinen, ja paras vinkkini on kaali. Tavallinen valkokaali on terveellistä, kuitupitoista, edullista ja kaiken lisäksi vielä suhteellisen hyvin säilyvää. Sitä voi laittaa wokkiin, keittoihin ja salaattiin – oikeastaan ihan mihin vain!

Kuidut pitävät nälän loitolla ja vatsan hyvässä kuosissa. Kaikenlaiset pavut ja linssit sisältävät paljon kuitua ja ovat lisäksi erinomaisia proteiinin lähteitä. Edullisimmaksi pavut tulee, kun ostaa kerralla isomman satsin kuivattuja papuja, liottaa ja keittää ne. Valmiit pavut voi laittaa sopiviin annospakkauksiin pakkaseen ja ottaa sieltä käyttöön aina tarvittaessa.
Pakastin on muutenkin edullisen keventelijän paras kaveri. Papujen lisäksi sinne kannattaa varastoida suurpakkauksia vihanneksista, pinaatista, broccolista ja persiljasta. Sieltä niitä on sitten kätevä ottaa ruuanlaittoon ja varsinkin smoothieihin on mukava laittaa ihan jäisiäkin vihanneksia, jotka viilentävät juoman mukavasti.

Leivänpäälliset, juusto ja leikkeleet, ovat kalliita – ja varsinkin Mintun kaltaisten juustohiirien tulee helposti kiskottua turhaa energiaa ihan huomaamatta.
Avocadosta saa aivan erinomaisen, hyviä rasvoja sisältävän levitteen, kun siihen sekoittaa tilkan puristettua sitruunan mehua, suolaa ja mustapippuria. Vaihtelun vuoksi sekaan voi lisätä myös raejuustoa. Levite ei säily kuin pari päivää, joten kannattaa miettiä etukäteen, missä välissä sen valmistaa.
Toinen mahtava, proteiini- ja kuitupitoinen leivänpäällinen, on hummus. Kun sen tekee itse liotetuista ja keitetyistä kik-herneistä, lopputuloksena on ihanan herkullinen – ja todella edullinen levite. Yritin etsiä Peetun vanhasta blogista neidon käyttämää huippuhyvää ohjetta, mutta näköjään sitä ei siellä ole. Täytyykin pyytää resepti ja laittaa tänne teillekin.

Lounaskäyttäytyminen vaihtelee monilla työpaikoilla, mutta jos tuntuu, että arkilounas ensinnäkin haukkaa ison loven budjettiin ja toisekseen tuo hankalasti arvioitavan määrän energiaa, kannattaa harkita lounaslaatikon mukaan ottamista. Tässäkin pakastin on ystävä. Viikonloppuna kun tehtailee jättikattilallisen hyvää keittoa ja toisen linssipataa ja laittaa ne sitten annospakkauksissa pakastimeen, niin arkielämä helpottuu kummasti!
Lihaa laitan itse todella harvoin (= en koskaan), mutta kanaa aina silloin tällöin. Kokonainen kana on poikkeuksetta paljon edullisempi kuin fileet. Plussana kokonaisena paistetussa kanassa on vielä se, että sen kun perkaa huolellisesti, saa vielä hyvät lisukkeet omelettiin tai salaattiin.

 
Aamiainen, välipalat ja iltapala ovat helposti varsinaisia sokeriansoja. Ja sokeriansaksi luen myös kaikki makeutusaineet, joita välttelen vielä tarmokkaammin kuin sitä varsinaista. Luonnonjugurtti, maustamaton rahka, sokeroimattomat marjat, kaurahiutaleet (tai sokeriton mysli), mantelit, jyvät ja pähkinät ovat hyviä ja varmoja valintoja. Niistä saa myös paljon hyviä kuituja, hivenaineita, hyviä rasvoja, antioksidantteja ja proteiinia.
Yksi suuri rahareikä ja salakavalien kalorien lähde on juomat. Itse en ole juuri limsoista tai mehuista niin kiinnostunut, mutta kivennäisvettä menisi kyllä litrakaupalla päivässä. Nyt yritän totutella siihen, että ihan kraanavesikin on hyvää ja kuplavesi vain harvoin herkkua. En myöskään osta kovinkaan usein take-away-kahvia, mutta olin aivan ällikällä päähän lyöty, kun työkaverini kertoi laskeneensa paljonko hänellä menee kuussa mukaan ostettuun kahviin – ja miten paljon energiaa yksi iso tavalliseen maitoon tehty latte sisältää.
Ja siis tarkoitushan ei ole elää mitään kaiken kieltävää ja kurinalaisuuteen keskittyvää elämää – ei ainakaan minulla. Tarkoitus on se, että kun hurvitellaan, se tehdään tietoisesti – syödään ravintolassa ja ostetaan herkkuja jonkin asian kunniaksi kotiin. Ei niin, että talousbudjetti häviää jonnekin keskinkertaisiin lounasruokalakäynteihin ja kiireessä Ärrältä ostettuihin välipaloihin.