Gudrun Sjödénin uudistuneen putiikin avajaiskutsussa luki Välkommen till stans grönaste butik – eli tervetuloa kaupungin vihreimpään putiikkiin. Tiedä sitten onko tuo Götgatanilla sijaitseva concept store oikeasti Tukholman vihrein tai ekologisin, mutta monenlaisia pieniä ja vähän suurempiakin tekoja ympäristön hyväksi olivat tehneet sekä putiikin uudistustyössä että mallistojen suunnittelussa ja toteutuksessa.
En esimerkiksi ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten suuri energiasäästö tulee, kun myymälätiloihin vaihdetaan energiansäästölamput. Kotona meillä on sellaiset kaikissa mahdollisissa valopisteissä, mutta itse Gudrun Sjödén kertoi, että heillä on myös ilmastoinnin käyttötarve vähentynyt 30%, koska uudet lamput eivät kuumenna myymälän ilmaa lähimainkaan yhtä paljon.
Tärkeitä yksityiskohtia. Ihanan virkistävä jäätee tarjoiltiin romanttisista mummonkupeista, jotka olivat suloisesti keskenään erilaisia.
Putiikissa pidetyn muotinäytöksen musiikista vastasi elävä orkesteri.
Gudrun Sjödénillä pyritään heidän omien sanojensa mukaan kaikissa ratkaisuissa ottamaan huomioon myös ympäristövaikutukset. Kaikki tuotteet eivät kuitenkaan ole raaka-aineita ja työmenetelmiä myöten ympäristösertifioituja. Kuluttajien valintaa helpottamaan he ovat kehittäneet 1-3 vihreän lehden koodijärjestelmän, jossa 3 lehteä saa heidän eco concept -linjansa. Eco concept -tuotteet ovat siis sekä raaka-aineiltaan, tuotantomenetelmiltään että kuljetustavoiltaan (junarahdit) mahdillisimman ekologisia.
Kaikki avajaisvieraat saivat lahjaksi laatikollisen ekologisesti tuotettuja vihanneksia ja ihanan vihreän sävyisen eco concept raitapaidan.
Yksi ihan pikkuriikkinen ostoskin tuli tehtyä, mutta se on tuliainen ensi viikon Tampereen reissulle, joten voin paljastaa vain söötin kangaspussukan, johon ostokset pakattiin muovikassin sijasta.
8 Comments
Hei asiasta kukkaruukkuun ekaks, eli susta oli kiva juttu Ilonassa. Muutenkin blogiasi tulee seurattua melkein päivittäin.
Gudrunilla on tosiaan kivoja vaatteita, osa tiet. liiankin 2luomuja”. Mutta joskus siletä on tilattu tänne Helsinkiin asti mm. kenkiä. Eikös Götgatan ollut Söderissä? Siellä tais olla aika pieni liike. Vanhassa kaupungissa oli vissiin vähän enemmän valikoimaa?
-nonnuli
Mua ärsyttää tuossa Gudrunissa sen maailman ääriin suuntautuvat kuvausmatkat! Gudrun voisi hetkisen miettiä mitä tekemistä niillä on ekologisuuden kanssa. En tykkää tuosta kuvisopettajatyylistä muutenkaan, mutta en varsinkaan halua tukea rahoillani yritystä, joka on muka-vihreä. Vaatteita kuitenkin teetetään esim Latviassa ja Intiassa eli halvan työvoiman maissa, ja samalla lennellään pallon toiselle puolelle – asiakkaathan nekin kuvausmatkat maksavat ostoksillaan.
Kyllähän Gudrunin kuvioissa vaikuttaa osin olevan kyse lähinnä vihreästä imagosta eikä kovin ankarasra ekoilusta, mutta tekevät sentään jotain, luomupuuvillatuotteitakin on vuosi vuodelta enemmän. Ken tyylistä pitää (tai tyyleistä, niitähän on oikeastaan monenlaisia), saa ajattomia ja yleensä hyvälaatuisia ja siten pitkäikäisiä kledjuja, koska mallistot eivät todellakaan ratsasta pintamuodin aallonharjalla.
Mikäs se ruotsalainen ulkoilu-/sporttivaatemerkki oli, jonka liikkeeseen täytyy viedä kaksi vanhaa vaatetta kierrätettäväksi, jotta saa ostaa yhden uuden? Luin äskettäin siitä eräästä Aamulehden kolumnista.
Pitääpä hankkia nyt se Ilona käsiin!
Gudrun on ollut edelläkävijä monella tapaa.
“Muka-vihreydestä” en osaa sanoa mitään, mutta ainakin Gudrun on myynyt luomupuuvillaisia vaatteita ja puhunut reilun tuotannon puolesta jo kauan ennen kuin useimmat niitä vaativat olivat vielä edes syntyneet.
Vaatteet eivät tietenkään kaikkia miellytä, mutta uskokaa tai älkää nekin ovat joskus olleet statement sen puolesta, että nainen saa pukeutua juuri niin kuin itse lystää… Ja iloiset värit, kuosit ja kirjailut eivät kuulu vain nuorille.
Nonnuli: Kyllä tuo Götgatanin – eli Söderissä – sijaitseva putiikki taitaa olla heidän pienin. Keskustassakin on yksi isompi, jossa on enemmän esim. sisustusjuttuja jne.
Kirsi: Kaikkihan eivät voi tuosta tyylistä pitää – eikä tietenkään tarvitsekaan. Kaukomaille suuntautuvat kuvausmatkat eivät tietenkään ole kovin vihreitä, mutta mielestäni on erinomaista, että tehdään ekologisuuden eteen edes jotain. Jotenkin tuntuu masentavalta sellainenkin ajattelu, että ei sitten tehdä mitään, kun ei voida/haluta tehdä ihan kaikkea. Parempihan se olisi, jos kaikki yritykset tekisivät näitä pieniä ja vähän suurempia tekoja, vaikka totaali-vihreyteen ei pystyttäisikään.
Tuike: Gudrun selosti avajaisissa juuri tätä, että yksi osa heidän ekologista ajatteluaan on, että mallistot kestävät sesongista toiseen, jolloin uusien hankintojen tarve pienenee. Älyttömän hyviä peruskamppeita, neuleita yms. sieltä löytyy, vaikka osa onkin vähän turhan silmiinpistävän “gudruneita”…
Amerikkalainen Patagonia on yksi näistä kierrätykseen satsaavista urheiluvaatemerkeistä. En kyllä tiedä mistään ruotsalaisesta merkistä… Olisiko ollut vain jokin kampanja, joka on mennyt multa ihan sivu korvien.
Lizajane: Arvostan kovasti heidän tpaansa tehdä ekologisia valintoja etenkin tuotantoprosessin aikana. Esim. kenkien nahkat on käsitelty ympäristöä säästävin menetelmin ja ainein, vaikka se on paljon kalliimpaa ja hitaampaa. Samoin ekopuuvillaiset vaatteet ovat ihanan pehmeitä ja hyvälaatuisen tuntuisia.
Mainitsemani kierrätysvaatefirma on nimeltään Houdini Sportswear, josta kertoi Jaakko Tapaninen täällä: http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_kolumnit/jaakkotapaninen/7689293.shtml.
Tuike: Ok – kiitti linkistä! Aika vähän tuosta on ollut täällä juttua. Hmh…