Vähän tuntuu nurinkuriselta ommella kukkamekkoa nyt, kun kesä ja pahin kukkahysteria ovat enää kaihoisia muistoja. Hyvissä ajoin maaliskuussa ostettu kukkakangas ehti valitettavasti vanheta niin kauan, että koko kukkamekkotrendi alkoi pahasti puuduttaa. Joskus touko- kesäkuussa leikkasin mielestäni edelleenkin oikein kauniin värisestä puuvillakankaasta valitsemani 50-lukuisen mallin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo niin kyllästynyt kaikenmaailman kukkahärpäkeisiin, että ompelukoneen kaivaminen esiin ei mitenkään erityisesti houkuttanut.
Peetu kuitenkin painosti aikansa ja tuumasin, että parempihan tuo on ommella läjään, kun on kerta leikattukin. Jo kaavojentekovaiheessa ihmettelin erikoista hiharatkaisua, jossa kimonomainen hiha muodostetaan kulmikkaan kainalokaitaleen avulla.
Miehustassa on sekä etu- että takakappaleen puolella lokonen, johon kainalokaitale olisi tarkoitus upottaa.
Aikani käänneltyäni ja väänneltyäni palasia, tulin mielestäni varsin fiksuun ja kätsyyn ratkaisuun. Kaikki monitahokkaan sivut jopa matsasivat miehustan lokosiin. Valitettavasti sovitusvaiheessa tajusin ommelleeni pikkuiset pykäset, jotka törröttivät ulos kainalon molemmin puolin.
Vahvistin itseäni suurella kupillisella mustaa kahvia, mutta lopulta oli pakko turvautua luovaan ongelmanratkaisuun. Eli oikomiseen. Kainalokaitaleen kulmat saivat kyytiä, koska edes lehden kuvaa katsomalla en pystynyt hahmottamaan, miten läpyskä olisi ollut tarkoitus ommella. Joku 50-luvun kaavoihin perehtynyt saa mielellään valaista aiheessa!
Ehkä olisin voinut lukea lehden ompeluohjeetkin oikein. Mutta en lukenut. En ole koskaan ennenkään lukenut…
Ihan siististi hiha istahti paikalleen oikomisen jälkeen. Kuvasta ei saa kovin hyvin selvää, mutta kimonohiha muodostuu miehustasta ja kainalokaitaleesta ihan kätevästi.
Melkein valmis! Hihan suut on kääntämättä ja pääntien kaitale kiinnittämättä, vuorikin on kiinni vain neuloilla ja muuta pientä säätöä, mutta eiköhän tästä vielä mekko tule. Ja eikös nuo värit ole ihan syksyiset?
7 Comments
aivan mahdottoman suloinen! tulee mieleen entisajan ihanat kukkamekot, joita kaikki piti..:)
Oi tosi suloinen mekko! Kangas on kiva, selkeämpi kuin kukkamekoissa yleensä. Ja kuka niitä ompeluohjeita muka tarvii.. aina voi purkaa 😉
Oi, tosi nätin mallinen mekko! Kuosikin on suloinen, sopii väriensä puolesta minun mielestäni syksyynkin. 🙂
Todella hieno kukkakangas! Sopii syksyyn! Ja hyvin onnistuit ompelussa 🙂
Ihanan mekot oot muuten tehny! Varmasti käy niin syksyyn kuin ensi kevääseen/kesään!!
Kaunis mekko, sopii syksyyn(-kin) ja jotenkin ajattoman henkinen muutenkin!
Anonymous: Voi kiitos! Tarkoitus olikin saada aikaiseksi sellaista entisajan fiilinkiä. 🙂
Nelliina: Kiitti hurjasti!! Alan olla jo aika mestari purkamisessa… ;D
Sara: Kiva kuulla, että sunkaan mielestäsi tuo ei ole liian kesäinen!
Anonymous: Kiitos kiitos! Pääntie vielä vähän hörpöttää… Ehkä se siitä asettuu. 😉
Miukku: Voi kiitti! Eiköhän tuolle vielä käyttöä tosiaan tule…
Tuiike: No kyllä tuolle varmasti tulee käyttöä. Vähän harmittaa, että myin kirppiksellä vaaleanvihreän Jackpotin neuletakin (ehkä muistat??) – se olisi sopinut väriensä puolesta ihan timantisti tuon mekon kaveriksi.