Filippa K:n lippulaivaputiikki Grev Turegatanilla on uusittu ja nykyään sieltä saa vain naisten mallistoa. Viime viikolla oli putiikin “uusavajaiset” ja samalla esiteltiin kevään ensimmäinen, pre-spring, mallisto.

Matalista cocktail-laseista koottu  samppanja-torni toivotti vieraat tervetulleeksi. Tosin näitä laseja ei täytetty niinkuin joissain vanhoissa elokuvissa – eli kaatamalla kuohujuomaa vain ylimpään lasiin, josta se sitten valuu alaspäin ja täyttää muutkin. Uskon, että tämä perinteisempi tapa on hellävaraisempi ihanille samppanjakuplille, mutta olisihan se aika huippua joskus nähdä, onnistuko pyramiditekniikka ihan oikeasti…

Tarjolla oli myös suloistakin suloisempia leivonnaisia! Vaikuttaa vähän siltä, että cup caket ovat menettäneet asemansa trendikkäänä pikkumakeana. Söin tuollaisen harmaan, Filippa K -logolla varustetun herkun. Täytteenä oli créme brulee -vaahtoa ja maku oli aivan taivaallinen!

Mutta siis niitä vaatteitahan siellä oltiin ensisijassa katsomassa…

Karkki ihastui merinovillaiseen perusneuletakkiin. Väri on livenä huomattavasti vähemmän ärtsy, oikeastaan aika pehmoinen lohenpunainen. Neuletakin materiaali on aivan taivaallisen pehmeää ja laadukkaan tuntuista – hyvinkin korkeahkon hintansa väärti. Tosi mainiota, että tuo malli ja materiaali vaikuttaa olevan pysyvä juttu Filippa K:n mallistoissa. Vain värit vaihtelevat sesongin mukaan. Kelpaisi kyllä, vaikka koko sarja.

Silkkisen, haikuisen vaaleanpunaisen paidan jujuna on läpikuultava yläosa ja hihat. En jaksanut alkaa sovitella, mutta tuota täytyy käydä vielä katsastamassa uudelleen. Olisi aivan loistava yksilö projektiini, jonka tarkoituksena on vierottautua ylenpalttisesta t-paitojen käytöstä.

Alkukevään hailakan jäiset pastellisävyt hurmasivat jopa lällyvärien vastustajan. Kauniisti leikattu monikäyttöinen perusjakku olisi tervetullut vaatekaappiini useammankin värisenä. Itseasiassa tajusin, että Filippa K:lta löytyy todella kiitettävän laaja valikoima garderobin peruspilareita ja pukeutumispalapelin luotto-osia.

Kaikki ei kuitenkaan ollut simppeliä laadukasta perus-designia. Karkki löysi aivan huikean ihanan mekon – ja sitähän oli pakko sovittaa.

Vaalean hiekan värinen mekko istuu kauniisti ja edestä katsottuna se antaa vaikutelman rauhallisesta kotelomekosta.

Syvään leikatut kädentiet vihjaavat tulevasta ja paljastavat sensuellisti aavistuksen selkää.

Selkäpuoli on kokonaan hapsutettu! Ihana!

Mitään konkreettista tarvetta kyseiselle mekolle ei ollut, joten varsinaisesti ostopäätös ei tullut edes harkintaan. Mintulle tuo ei sitäpaitsi oikein kävisi – rintsikat kun ei hapsuselkään sovi näkymään. Mutta kaunis on kuin mikä – ja tuota löytyy myös toppina.

Lähestulkoon kassalle päätyi sen sijaan upea kashmir-huppari.

Vilukissa-Karkki rakastui pehmoiseen kashmir-huppariin niin palavasti, että aika suolaisesta hinnasta huolimatta oli kaupat melkein valmiit. Avajaisiltana ei kuitenkaan ollut mitään alennusta voimassa, joten päätöksen kanssa saattoi ihan hyvin vähän makustella. Tuskin tuon hintaista neuletakkia ihan salamana myydään loppuun.

Kaunis yksityiskohta kashmir-hupparin hihoissa.

Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että mielummin sitä investoi ihaniin arkivaatteisiin, jotka tuovat iloa jokaiseen päivään – kuin esimerkiksi juhlamekkoihin, jotka helposti ovat yhden kashmir-hupparin hintaisia. Hämmästyttävän usein tilanne on kuitenkin toisinpäin.

Raitapaita-rabiaatti löysi jotain ihanaa..

Mintun kiikarissa oli Filippa K:n huippuhieno army-vihreä Bomber Jacket. Olin aika shokkaantunut, kun kuulin, että se on jo myyty loppuun. Siis seriously!? Koko Tukholmassa ei ole enää ainuttakaan vihreää takkia ja sinisestäkin löytyy vain koko XL. Ei hyvä.

Mustaa löytyi M-kokoa (mutta ei pienempää), mutta juuri tässä tapauksessa, musta on värivaihtoehto, joka ei oikein tule kysymykseen. Eihän ruusukultaiset yksityiskohdat, vetoketjut sun muut, näytä oikein miltään mustassa takissa.