– the role of dress in the theatre of life is extraordinarily important. (Elisabeth Wilson)
Toisena kirjana Fashion Theory –sarjassa esittelyssä Elisabeth Wilsonin Adorned in Dreams: Fashion and Modernity . Ihan vaikka sen kunniaksi, että hän on tämän viikon täällä Tukholmassa luennoimassa meille muodin teorian opiskelijoille sekä torstai-iltana kaikille muillekin aiheesta kiinnostuneille.
Elisabeth Wilson on arvostettu sosiologi, kulttuurin tutkija ja feministi ynnä emeritus professori London Metropolitan University -yliopistosta. Adorned in Dreams julkaistiin ensimmäisen kerran 1985, mutta Mintulla on käsissään uudempi ja uudistettu painos vuodelta 2003, johon Wilson on lisännyt vuosituhannen loppua käsittelevän osuuden.
Adorned in Dreams voisi helposti käydä siitä kirjasta, joka kannattaa lukea, mikäli aikoo lukea vain yhden ainoan muodin teoriaa käsittelevän kirjan. Wilson esittelee napakasti muodin historian sekä keskeisimmät teoriat nivoen ne yhteiskunnan muutoksiin ja teknologian kehitykseen. Esimerkiksi kuinka tavaratalojen syntyminen teki mahdolliseksi sen, että naiset saattoivat käydä ostoksilla ilman esiliinaa tai miten vasta teollistuminen pani vauhtia muodin demokratisoitumiseen.
Kirjassa tutustutaan muodin mekanismeihin niin Haute Couturen kuin katumuodinkin näkökulmasta, alakulttuureita unohtamatta. Wilson selvittää myös, miten merkittävää rooli muodilla on identiteen rakentamisessa sekä yksilön tasolla että laajemmin yhteiskunnallisella tasolla esim. kuinka naisen yhteiskunnallisen aseman muutos näkyi ja näkyy muodin muutoksissa. Ehkä tässä piileekin kirjan suurin arvo: se selittää perustellusti ja selkeästi, miksi muoti ei ole pinnallista, vähäpätöistä tai turhanaikaista. Ainakaan per definition.
Elisabeth Wilsonin älykästä ja havainnollista tekstiä on miellyttävä lukea. Itselläni Adorned in Dreams on toiminut lähes hakuteoksen veroisena opintojen alusta alkaen. Kirjan lopussa olevan aakkosellisen hakemiston avulla löytyy helposti selvitys niin bloomerseille kuin Beau Brummelillekin tai jos haluaa tietää kuka oli Madeleine Vionnet entä mikä ihmeen zoot-suit.
– dress is socially central, a symbolic system of crucial importance; and that garments as objects, so close to our bodies, also articulate the soul. (Elisabeth Wilson)
5 Comments
Blogissani on sinulle haaste. 🙂
Bisquits: hihi! Vastailen haasteeseen illalla, kun pääsen kotiin yliopistolta!
Pitää pistää kirjan nimi ylös. Muoti ei todellakaan olen vain muotia ja “hömppää” vaan kertoo paljon yhteiskunnasta ja kantajastaan. Kaikki eivät vaan osaa koodistoja ja tietysti eri alakulttuureilla on omat koodistonsa.
Ns. huoliteltu ulkonäkö ei yksin riitä vaan on ymmärrettävä jotain muodista, tyylistä ja tuotemerkeistä.
Oikeastaan vaatteita pukiessani mietin usein kuka minä haluan olla tänään. Samoin ostaessani jotain uutta usein pohdin millaisen kuvan tämä tuotemerkki antaa kantajastaan…
No, eihän tässä romaania ole tarkoitus kirjoittaa. Tällaisia aatoksia.
Sirkku: Muoti ei todellakaan ole vain hömppää! Itseäni on lohduttanut tieto siitä, että valokuvauksella ja elokuvalla ilmaisukeinoina ja yhteiskunnan kuvaajina meni myös aika kauan ennenkuin ne alettiin ottaa vakavasti.
Muoti onkin sekä ilmiönä että ilmaisumuotona samantyyppinen kuin valokuvaus ja elokuvat. Osa on hömppää, huonoa ja jopa roskaa, mutta se ei kuitenkaan vähennä itse ilmiön arvoa. Ehkä jonain päivänä muoti pääsee siihen asemaan, että ensimmäiseksi ei tarvitse puolustella, miksi puuhailee moisen pinnallisen asian kanssa!
Piti vielä lisätä edelliseen, että pukeutuminen on todella kiehtova viestintäväline, sillä kukaan ei voi välttää kommunikoimasta ulkoisella olemuksellaan. Nekin, jotka kertovat välttävänsä muotia ja vähät välittävänsä pukeutumisestaan lähettävät selkeän viestin ympäristölle.