Fantastinen Bea Szenfeld jatkaa omalla omaperäisellä linjallaan. Tuorein mallisto on lievästi sanottuna epäkaupallinen – vai mitä sanotte kartongista valmistetusta uimapuvusta? Sur la Plage -mallisto on valmistettu kokonaisuudessaan (lahjoituksena saadusta) kartongista. Siitä huolimatta jokainen vaate on käyttökelpoinen… tai ainakin siis mahdollista pukea päälle.

Malliston inspiraation lähteenä on virallisen esitteen mukaan ollut meren pinnanalainen elämä, orgaaniset muodot ja mytologia. Vaikka Mintun silmissä monen kokonaisuuden silhuetti on kyllä juuri nyt niin ajankohtaisesti vintage-viiskytlukuinen..

Bea Szenfeldiä ei turhaan kutsuta yhdeksi ruotsalaisen “haute couturen” mestareista (Helena Hörstedt on toinen, mutta virallisesti nimitystä ei saa käyttää kuin luvan kanssa…) – miten siis joku ihan oikeasti jaksaa väsätä tuon kaiken?! Paperista!

Bea Szenfeldin uskomattomat luomukset eivät tietenkään ole mitenkään edukseen vanhalla pokkarikameralla otetuissa kuvissa. Suosittelen erittäin erittäin lämpimästi pistäytymään Designgalleriet-galleriassa osoitteessa Odengatan 21. Kartonkiluomukset ovat ihailtavissa Designgallerietissä koko huhtikuun.

(melkein laitoin tähän tagin “Muodin Legendat” – mutta se olis ehkä ollut vähän overkill… :D)

Käytiin eilen Peetun kanssa leffassa katsomassa Josef Faresin ohjaama leppoisa komedia Farsan. Pääosassa on itseoikeutetusti “farsan” (= “iskä”), reilu viiskymppinen maahanmuuttaja-macho. Pari hänen äijä-kaveriaan ja noin kolmikymppinen poika vaimonsa kanssa tuovat mukaan niin ystävyyden, rakkauden kuin parisuhdeongelmien ikuisia kysymyksiä.

Leffan perussävy on lempeän humoristinen, ihmisen epätäydellisyyttä ymmärtävä ja – hyvin ruotsalainen. Kunnon svenne-tyyliin kenelläkään ei tulisi olla paha mieli, kaveria autetaan ja mieskin itkee. Onneksi mukana on kunnon tujaus mustaa huumoria ja oikeastaan ihan aidolta tuntuvia yhteentörmäyksiä perinteisen Lähi-Idän kulttuurin ja modernin pohjoismaisen meiningin välillä.

Farsan sopii erinomaisesti sellaiseen hetkeen, kun haluaa jotain suht kevyttä viihdettä, joka jättää lämpimän ja hyvän olon jälkeensä. Olematta kuitenkaan aivotonta ja sataan kertaan alleviivattua perusmättöä. Ainakin kaikki, jotka tykkäsivät Josef Faresin Jalla! Jalla! -leffasta, pitävät varmasti myös tästä. Faresin komedioista oma ykköslempparini on Kopps – ja täytyy kyllä sanoa, että johtopaikka ei ole uhattuna…

Mutta tyytyväisenä ja suu täynnä poppareita, en tosiaankaan halua valittaa!

Syy:

Kuka muu on koukussa?

Käytiin viikonloppuna Peetun kanssa katsomassa Hugh Grantin ja Sarah Jessica Parkerin tähdittämä romanttinen komedia Did You Hear About the Morgans?

Tykkään tosi monenlaisista elokuvista – kaupalliset kohellusleffat, spektaakkelit, syvälliset draamat, jännittävät seikkailupätkät ja jopa ennalta-arvattavat romanttiset komediat toimivat. Varsinkin, jos tarinassa, näyttelijäsuorituksissa, dialogissa, kuvaustyylissä tai jossain muussa on jotain uutta tai näppärää. Valitettavasti Did You Hear About the Morgans ei sisältänyt mitään näistä.

Tarina sinänsä on aika hauska. New Yorkissa menestyvää cityelämää viettävillä Morganseilla on paha aviokriisi. Ikävien sattumien vuoksi he joutuvat todistajien suojeluohjelmaan ja heidät sijoitetaan syvälle keskilänteen pikkuriikkiseen kyläpahaseen. Jo ikiaikaisesta “Villi Pohjola” -sarjasta tutut kuviot piintyneiden kaupunkilaisten ongelmista keskellä ei-mitääniä jaksava kieltämättä hauskuuttaa, vaikka Hugh Grantin epäonnistunut halonhakkuu ja SJP:n hankaluudet lypsyllä ovat ehkä vähän liiankin ilmiselviä.

Hugh Grant ja SJP tekevät kyllä parhaansa pitääkseen tempoa yllä. Molemmilla tosin on niin vahvat omat tyylit, että välillä ei oikein muistakaan, mitä elokuvaa sitä olikaan katsomassa. Varsinkin Hugh Grant tuntuu esittävän ihan itseään, lukemattomista vastaavista leffoista tuttua vähän epävarmaa, aavistuksen sarkastista, asioita töksäyttelevää, hurmaavaa hönttiä. Toisaalta juuri sellaisenahan me hänet haluammekin??

Jokin kuitenkin mättää. Henkilöt jäävät kaukaisiksi eikä juoni jaksa liikuttaa. Muutamat hauskat dialoginpätkät saavat toki huulet hymyyn, mutta kokonaisuus on haalea ja keskinkertainen.

Parasta elokuvassa ovat monet mainiot sivuosat. Mad Men sihteerikkö esittää leffassa SJP:n supertehokasta sihteriä antaumuksella. Lisäksi seriffi ja hänen vaimonsa, joiden luokse onnettomat Morganit sijoitetaan turvaan, ovat aivan mainioita, samoin pikkukylän mörkki ravintoloitsija.

Niinkuin niin monissa muissakin keskinkertaisissa leffoissa, myös Did You Hear About the Morgans?:in parhaat palat, sujuvimmat repliikit ja hauskimmat kohtaukset on napsittu vauhdikkaaksi ja suorastaan melkein nautittavaksi traileriksi…

Joulupaketeistani kuoriutui muutama mainio kirja, joista haluan antaa vinkin teillekin!

Robyn Johnson: Oi mikä ihana laukku!

Tosi suloinen pikkukirja on pakattu kauniiseen samettipainettuun käsilaukun malliseen koteloon. Suloiset kuvat, käsilaukun kevyt historia ja muodin legendojen lausahdukset ovat kirjan suola. Vivienne Westwoodin “Jos olet epävarma, niin ylipukeudu” on suosikkini! Lisäksi kirjan mukana tulee 10 laukkuaiheista – kuinkas muutenkaan – korttia kirjekuorineen.

Kaarina Hazard: Kontallaan

Mediakritiikkiä ja teräviä näkemyksiä. En ole vielä ehtinyt lukea koko kirjaa, mutta selailun perusteella se vaikuttaa todella lupaavalta. Kyllähän me tiedämme, että kaikki, mitä esimerkiksi sanomalehdissä kirjoitetaan, ei ole totta. Tai ainakaan se kuuluisa koko totuus. Kuitenkin mielipiteitämme ja ajatuksiamme ohjaillaan hienovaraisin sanavalinnoin. Tiedostavankin lukijan on vaikea säilyttää mediakriittisyytensä, jos ei pidä varaansa!

Elizabeth Gilbert: Lyckan, kärleken och meningen med livet

Oikeastaan tykkään enemmän kirjan alkuperäisestä, englanninkielisestä nimestä Eat, pray, love: One woman’s search for everything across Italy, India and Indonesia. Kirja kertoo kirjailijan omasta välivuodesta, jonka hän vietti keräten itsetuntoaan ja mielenrauhaa etsien avioeronsa ja myttyyn menneen rakkauden jälkeen Italiassa, Intiassa ja Balilla Indonesiassa. En oikein tiedä suosittelisinko tuota vai en. Itse ahmin kirjan muutamassa päivässä jouluna ja jotenkin se kolahti. Että elämä on epätäydellistä ja siksi juuri niin täydellistä…

Umberto Eco (toim.): Kauneuden historia

Kauneuden historia on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet muodin, tyylin, hyvän maun ja siihen liittyvien asioiden kehityksestä viimeistä trendivillitystä ja pakko-saada-hysteriaa syvemmältä. Miten vallitseva yhteiskunta, tekniikan kehitys, taide ja kulttuuri vaikuttavat siihen, mikä meistä on kaunista, kestävää ja tyylikästä.

Tulen takuuvarmasti referoimaan ja viittaamaan Umberto Econ toimittamaan teokseen monet monituiset kerrat täällä blogissa!

Jihuu! Tännekin on vihdoin saatu pikkuisen lunta!! Voi, miten kaikkialla on kaunista! Lumihiutaleet leijuvat kevyesti parin asteen pakkasessa ja yhtäkkiä kaikki tuntuu paljon helpommalta. Paitsi ehkä pukeutuminen…

Kaunista talvipäivää myös just sulle!