Sen lisäksi, että olen tänään pukeutunut oikein kaupunkivaatteisiin, olen:

• juossut noin 50 min lenkin auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa
• kuivannut hiukseni pöyhkeiksi ja kiiltäviksi Karkin föönillä
• lakannut pahasti rispaantuneet kynteni ihanalla punaisella kynsilakalla
• nauranut hassun Harry-kisun tempauksille – ei kai kukaan oikeasti voi pelätä mittanauhaa??
• nauttinut mielenkiintoisesta ja koskettavasta leffasta (siitä lisää huomenna)
• saanut ihanan morsiusneitolahjan, jonka inspiroimana aloin heti suunnitella nilkkapituista hellekesämekkoa…

Todisteet jakoon:

Nahkahame ja pörhöneule toimivat just niin särmästi kontrastina toisilleen kuin ajattelinkin. Neule on tosin sen verran muhkea, että pulleron laukun kantaminen ei vaan oikein toimi. Onneksi on tuo pikkuinen Filippa K. Ihmeen paljon siihen mahtuu kamaa, vaikka on niin pieni…

Silmämeikkiä on hiottu uuteen uskoon Nelliinan erinomaisten ohjeiden perusteella. Näkyykin tosi hyvin, eikö! ;D

Päätin räväyttää oikein kunnolla ja skipata kynsissä koko syyskauden jumittaneen tummanpuhuvan Sole Maten kokonaan. Sen sijaan sudin tassuihini jäänharmaan neuleen kanssa täydellisesti rimmaavaa koleanpunaista Forever Youngia. (Itselaukaisija on tarkentanut tyylikkäästi lasten liukumäkeen… Oh well).

Ja komeuden päälle iskin ziljoonavuotta vanhan silkkihuivin ja vakkarirotsin. Jalusta oli jo pakattu pois, joten päällysvaatekuva on taattua urpo-tekniikkaa!

• neulepaita, Filippa K
• hame, Mintun ompelimosta
• sukkikset, Lindex (Lindexillä on muuten tosi hyviä ei-kiiltäviä mustia sukkiksia)
• bootsit, Vagabond
• pikkulaukku, Filippa K
• rotsi, Acne

8. helmikuuta on Helsingissä ihan mahtavalta kuullostava tapahtuma Helsinki Vintage! Vaikuttaa ihan mielettömältä häppeningiltä – eikä ainakaan ihan pelkästään kauniin vintage-henkisen visuaalisen ilmeensä takia.

Täkäläiseen Bakåt:Framåt -tapahtumaan verrattuna Helsinki Vintage näyttäisi olevan vierailemisen arvoinen myös Mintun kanlaisille vähemmän tottuneille 2nd hand -shoppailijoille. Muutakin ohjelmaa on kiitettävästi pääsymaksun vastineeksi. Sekä burlesque-tähti Sally Vanilla että garagerock-bändi Atomic Blast vaikuttavat tosi hauskoilta, vaikken kyllä kummastakaan ole ikuna kuullutkaan…Hauskaa on myös, että myyjiä on kaikenlaisia ja kaikki varmasti tuovat ne parhaimmat helmensä messuille myytäväksi. Silloin on vähän noviisimmallakin penkojalla mahdollisuus tehdä löytöjä.

Valitettavasti olemme varanneet reissun Åreen jo syksyllä niin, että paluupäivämme on juuri tuo samainen sunnuntai. Reissun siirtäminen ei ole ihan helppoa – enkä tiedä onko se enää edes mahdollistakaan. Sinänsä ihan mahtavaa lähteä Åreen, mutta kun kerrankin Helsigissä olisi jotain, jonka todella haluaisi nähdä ja kokea!

Oletko sinä menossa Helsinki Vintage -tapahtumaan? Käsi ylös!

Kun onnistuu heräämään aamulla niin aikaisin, että ehtii suoristaa hiuksensa ennen kouluun lähtöä.

Tänään on pieni tsäänssi, että jopa Minttu saa revittyä itsensä ylös verkkarisuosta. Iltapäivällä alkaa yrittäjäkurssi ja illalla on leffatreffit kompiksen kaa. Eiköhän siinä ole riittävästi syytä uskaltautua ulos peiton alta…

Ensin kuitenkin päivän Peetu:

• paita, Esprit
• hame, Mintun ompelimosta
• sukkikset, H&M
• nauhakengät, Vagabond
• laukku (Karkin), 2nd hand

Kuinkahan moni lukion toista käyvä suomalaistyttö pähkii tällä hetkellä päänsä puhki vanhojen päivän puvun vuoksi? Varmaan aika moni. Täällä ruotsissa ei vanhojen päiviä vietetä, niinkuin ei ole penkkareita tai lukulomiakaan (eikä ylioppilaskirjoituksia…), joten sellaista merkkipäivää, jolloin tokaluokkalaiset olisivat yhtäkkiä koulun vanhimpia, ei täällä ole.

Missään tapauksessa se ei tarkoita sitä, että selvittäisiin ilman pukuhetsiä. Kolmasluokkalaiset alkavat juhlia koulunkäynnin loppumista perusteellisesti erilaisin skiva-nimityksen saanein enemmän tai vähemmän pitkää pukua vaativin tilaisuuksin jo aikaisin keväällä. Itse lakkiaispäivänä useimmilla on kaksi – ja monilla kuulemma jopa kolme eri pukua. (lue lisää ruotsalaisista lakkiaistavoista).

Sen lisäksi, että Karkki on kunnianarvoisa kolmosluokkalainen ja välittömästi verrattoman juhlapukugarderobin tarpeessa, pitää Peetunkin saada oma mekko ysiluokkalaisten bal-juhlallisuuksia varten.

Siinä mielessä sattui aivan passelisti, että sain pyynnön arvioida amerikkalaisen prom dress -mekkoja kauppaavan nettiputiikin Promgirl.netin.
Jenkeissä pyörii ilmeisesti tositv-sarja, jonka ideana on valita/antaa katsojien valita vuoden Prom Queen. Koko amerikkalainen koulusysteemi ja erityisesti maagisen tärkeältä vaikuttava Prom-perinne on kyllä valitettavasti minulle aika vieras. Tai toki erinäistenkin elokuvien myötä on käynyt erittäin selväksi, että kysymyksessä on Hyvin Tärkeä Tapahtuma. Pikkuisen valaisevaa lisätietoa löytyy täältä. Erityisesti teinien jutut omien vanhempien suhtautumisesta suureen iltaan jaksoivat huvittaa.

Itse nettiputiikissa myytävät puvut ovat hinnaltaan nippanappa alle 300 $ – reilu 500 $ – eli ihan käyvän iltapuvun hinnoissa. Nopean tutkailun perusteella toimittavat kyllä EU:n alueellekin, mutta toimitusaika on vähän pidempi, noin pari-kolme viikkoa ja toimituskulut luonnollisesti jenkkitilauksia korkeammat.
Amerikkalaiset osaavat kyllä viimeisen päälle pukeutumisen. En ole aivan vakuuttunut, että esimerkiksi kuvan vaaleansininen hääpuku-unelma menisi täydestä täällä mellanmjölkin luvatussa maassa sen paremmin Karkin skivoissa kuin Peetun balissakaan. Sen sijaan vanhojen tansseihin taidetaan pukeutua hyvinkin juhlavasti nykyisin?
Osa mekoista on kyllä niin huikeita, että niitä on pikkuisen vaikea kuvitella high school -ikäisen neitokaisen päälle.
Leopardikuosit, ylös vesirajaan ulottuvat halkiot ja laahukset taitavat vaatia kehyksikseen kunnon amerikkalaistyylisen mitään säästelemättömän Prom Nightin.
Nettiputiikin mekot on jaettu kategorioihin suunnittelijoiden mukaan. Jovani-merkkisten pukujen joukossa on muutama yllättävä ja oikeastaan erikoisuudessaan todella kaunis kangas. Syvään selkäpuolelta uurrettu pääntie on noin yleensä mielestäni erittäin sensuelli ja tyylikäs tapa näyttää paljasta ihoa, mutta liika on liikaa silläkin alueella. Ja ihan liikaa ihan liikaa. Äiti-ihmisenä tekisi mieleni pyytää tyttöjä laittamaan paita päälle.

Kaikkein eniten pohjoismaalaiseen makuun taitavatkin olla malliston sievät lyhyet juhlamekot. Vai miten on, pukeutuisitko selästä todella alas uurrettuun juhlapukuun?

2nd hand cool outfit ilman ainoatakaan oikeasti käytettynä hankittua vaatetta? Karkin vanhoja Cheap Monday farkkuja tai eriparisukkia ei lasketa.

Moksu istua jäpitti koko aamun Karkin huoneen oven takana. Moukaisi vain aina silloin tällöin kysyvän vaativaan sävyyn. Ihan kaikkialle ei kissoillakaan ole asiaa.

Sanoinko jo, että Peetun päivän asu on mielestäni hillittömän onnistunut? On se. Oranssiin taittava huulipuna ja oranssinpunaiset kynnet (Essie Fifth Avenue – tulossa täydennystä, kunhan lähetys Jenkeistä suvaitsee saapua) särähtävät just sopivasti pinkki-sinisävyisessä kokonaisuudessa.

• neuletakki, TopShop
• tunika, Cheap Monday
• vyö, Rules by Mary
• farkut, Cheap Monday

Eriparisukkien päälle vielä tummansiset hi-top Converset.

Bläääh.

Kelle täällä saa valittaa? Kelle saa valittaa, kun kaikki tuntuu harmaalta ja vaikealta ja inhottavalta? Kun mikään ei huvita eikä saa mitään aikaiseksi? Kun oikeastaan haluaisi, että olisi jo huominen, kun nyt tuntuu niin tylsältä. Mutta ei sitten kuitenkaan, koska huomenna voi tuntua vieläkin kurjemmalta. Sanokaa nyt, kelle täällä saa semmosesta valittaa?

Silmät kiinni ja pakoon todellisuutta -tekniikka auttaa tavallisesti, mutta tänään en melkein edes jaksanut katsoa Golden Globen red carpet -kuvia.
Onneksi yliviileä Maggie Gyllenhaal unelmien turkoosissa leopardi-Lanvinissa oli niiden kolmen ensimmäisen kuvan joukossa, jotka viitsin katsoa ennen tekohymy-yliannostusta. Se piristi hiukan.

Jotain pimeetä huvitusta sain myös miesten ja naisten välisiä eroja selvittelevästä kuvasta. (kiitos Lauri)
Olisikin se näin yksinkertaista.

Jossain muussa mielentilassa repeilisin varmasti tälle pätkälle:

Nyt tuntuu vain, että SATC-leffan ansiosta walk in closet on muodostunut hyväksyttävän ja onnistuneen, onnellisen naisen elämän symboliksi. OBJECTION!

Pikkuisen kyllä ilahduin, kun törmäsin ensimmäisiin kurkistuskuviin Matthew Williamsonin H&M -mallistosta.
Raikkaita värejä ja kukkasia. Se merkitsee, että kesä tulee ainakin. Eikö niin?

Ja kisurintamalle kuuluu ihan hyvää. Feliwayt, muovipäälliset ja kaikenmoiset muutkin vinkit auttoivat pääsemään hankalan vaiheen yli, eikä vahinkoja ole sattunut enää moneen päivään. Lämmin kiitos kaikille lukijoille hyvistä vinkeistä!! Olette ihania!

Ja minäkin joskus.