Viime viikonloppuna maailmanlaajuinen Earth Hour kannusti sammuttamaan sähköt ja pyrki sen avulla herättämään ihmiset ajattelemaan ympäristöä, kulutusta ja ylipäätään tarkkailemaan omaa käyttäytymistään kestävän kehityksen näkökulmasta.
Tapahtuma sai täällä blogosfäärissäkin melkoisesti huomiota ja facebookissa yksi jos toinenkin mainosti tunnelmoivansa kynttilän valossa. Innokkaimmat inspiroituivat jopa soimaamaan puolivillaisesti kampanjaan suhtautuvia.
En ole ihan vakuuttunut siitä, olenko Earth Hour -tyyppisten megalomaanisten mediahässäköitten kannattaja. Toisaalta on ihan hyvä, mikäli tempausten avulla pystytään herättämään ihmisiä ajattelemaan kulutustottumuksiaan. Toisaalta taas massahysterialla on sisäänrakennettu taipumus aiheuttaa vastareaktioita ja jos häppening vielä kaiken lisäksi antaa mahdollisuuden osoitella sormella “huonoja kansalaisia” ollaan vaarallisilla vesillä.
Paatosta tihkuvat kertatempaukset kääntyvät helposti itse asiaa vastaan – tai parhaimmillaankin vaikuttavat vain sen pienen hetken. Itse en pitänyt tarpeellisena sammuttaa valoja vain siksi, että kaikki muutkin sen tekevät. Pidän huomattavasti tärkeämpänä sammuttaa valot ihan aina, kun en niitä tarvitse. Jotenkin ärsyttää, että julkisella valojen sammuttelulla saadaan syy paukutella henkseleitä katsokaa nyt, miten trendikkään tiedostava olenkaan!
90-luvun ekoajatteluboomi on ehkä jättänyt pysyvät arvet tiedostavaan tajuntaani? Silloin tärkeintä oli näyttää maailmalle ekologinen asenteensa – mieluiten hamppuisiin kaurapuuronvärisiin muodottomiin vetimiin verhoutuneena. Ettei kenellekään vain jäänyt epäselväksi, että täällä sitä ollaan varsinaisia ympäristöihmisiä.
Onneksi nykyään tilanne on täysin toinen. Omat ekologiset, ihmiset ja ympäristön huomioon ottavat valintansa voi tehdä ilman, että niitä täytyy tunkea jokaisen vastaantulijan kurkusta alas. Ekotuotteita voi ostaa tavallisesta ruokakaupasta eikä tiedostavan pukeutumisen tarvitse erottua epäekologisesta sen enempää kuin itse haluaa.
Aika jännittävä ilmiö silti, että orgaanisista materiaaleista ja ihmisystävällisin menetelmin valmistettuja vaatteita on pääosin saatavissa kolmesta eri kategoriasta. Ilmeisimpiä ovat ns. eko-merkit, kuten rock-mastodontti Bonon perustama Edun, orgaanisen muodin uranuurtaja Katharine Hamnetin Katharine E Hamnet ja lukuisat muut asialle vihkiytyneet tuottajat. Toisena ovat suhteellisen pienet suunnittelijavetoiset merkit, kuten suosikkilempparini Camilla Norrback, joiden ambitiot luoda ekologista, mutta samalla suunnittelultaan kunnianhimoista muotia, ansaitsee kunniamaininnan. Kolmantena ekokelkkaan ovat hypänneet halppisketjut, H&M etunenässä, erityisine organic-mallistoineen. Vielä kun mukaan saisi keskihintakategorian käyttövaatteet voitaisiin puhua todellisesta muutoksesta!
Ei ole aivan yksinkertaista päätellä kuinka ekologinen tai fair trade kyseisillä merkinnöillä varustettu vaate lopulta on. Onko käytetty puuvilla orgaanista? Entä muut materiaalit, langat, napit, vetoketjut, värjäysmenetelmät? Millaisissa olosuhteissa tuote valmistetaan? Onko kuljetusmenetelmät sertifioitu? Kuinka helppoa ja ympärisöystävällistä on vaatteen hoito? Miten pitkään tuote säilyy käyttökelpoisena? Elinkaaren loppupää, uusiokäyttö ja hävittäminen – miten ne on otettu huomioon?
Selvittämättömien detaljien tulva ei saisi haudata alleen hyviä aikeita. Siksi noudatan omassa kuluttamisessa muutamaa periaatetta:
- Hankin ainoastaan sen mitä tarvitsen – yksi asia/tarve riittää. Ts. yhdet juhlakengät, yksi musta laukku, yksi nahkatakki, yhdet tummat farkut jne. (Ruotsalaisen tutkijan Mathilda Thamin tekemän tutkimuksen mukaan käytämme vain 40% kaapissamme olevista vaatteista!)
- Ostan ainoastaan vaatteita ja asusteita, jotka saavat minut hykertelemään. Karkin periaate on, että jos vaate ei aiheuta akuuttia tarvetta tanssia sovituskopissa, sitä ei kannata ostaa. Erittäin hyvä periaate, sillä vaatteita, joihin rakastuu, pitää pitkään ja hartaasti.
- Pesen vaatteita vain tarvittaessa. Tuuletus, tahrojen poisto ja vaatteiden säilyttäminen siististi riittää pitkälle. Alusvaatteet, sukat ja sen sellaiset ovat oikeastaan ainoita, jotka pitää pestä joka käyttökerran jälkeen.
- Pyrin valitsemaan ympäristömerkillä varustetun tuotteen aina kun vain mahdollista, vaikka se maksaisi hieman enemmän.
