Valokuvaajakompis Katriina nappasi Mintusta pari kuvaa tiistain Modevandring-tapahtumassa. Sinä päivänä en ehtinytkään kuvata “virallista” päivänasua, joten vassokuu:
Ja jalassa olivat valkoiset Kedsit, mutta ne eivät nyt sattumalta näy…
Kellot ovat mielestäni aika klassisen “rannekellomaisia”, jopa siinä määrin, että osa tuntui aika suoraan perinteisistä kellomalleista inspiroituneilta, ilman selkeää Thomas Sabo -identiteettiä. Ehkä tarkoitus onkin profiloitua kunnianarvoisaksi kellovalmistajaksi, sillä ihan ilmaisia nuo eivät ole. Hintahaarukka putiikeissa on kuulemma noin 400 – 1500 euroa – eli selkeästi “pukukorukellojen” yläpuolella.
Osa malleista on ehkä vähän turhankin bling bling…
Selkeälinjainen rannekello, joka sopii niin miehelle kuin naisellekin (esim. Mintulle!).
Cartierin Tank oli joskus haavekello nr. 1 – tästä kaunokaisesta voisi tulla mainio korvike meanwhile…
Mukana on toki muutama selkeästi Thomas Saboksi tunnistettava malli. Peace-merkki on kärsinyt parin viime sesongin symboli-innostuksen vuoksi lievän inflaation, mutta klassisentyylikkään kellomallin ja hippisymbolin ristiriita toimii silti kohtuullisesti.
Samassa tilaisuudessa esiteltiin syksyn korumallisto.
Muutama kaunis riipus osui silmiini. Onko kukaan muu huomannut, että sulat ovat selkeästi tämän sesongin kuumintahottia -juttu?
Sormusfani löysi useammankin herkun…
Massiivinen mikälie-kotkanpääsormus antaisi just sopivasti asennetta asuun kuin asuun.
Nostalgiset musadiggarit hei,
aivan pudottavan suloinen old school -levysoitinsormus. Pakko saada?
Jokaisen piinkovan (ha ha!) muotibloggarin sisällä asuu romanttinen pikkutyttö. Tai jotain.
Mitään muuta selitystä en keksi sille, että pikkuisin strassein somistettu sydänmedaljonki sai aikaan vakavaa heikotusta.
Ei, en todellakaan käytä tämän tyylisiä koruja.
Mutta onhan se silti aivan ihana! Hmmm, ehkä se toimisi pujotettuna vähän krouvimpaan ketjuun, vaikka sellaiseen pompulaiseen ja ripustettuna kaulaan kohtuullisen ylös – siis melko lyhyeen ketjuun. Mitäs sanotte?
Kaikenkarvainen kuolaaminen ei rajoittunut pelkästään esillä oleviin koruihin ja kelloihin.
Tapahtuman järjestäneessä Blackbird pressitoimistossa töissä oleva Anna käpsytteli ympäriinsä Acnen tajuttoman upeissa platform-nilkkureissa.
Gaaaah!!
(Anna kyllä kertoi, että kengät eivät ole maailman mukavimmat jalassa – edes 12 cm korot -skaalassa. Mutta hei, mitäs pienistä!)
Kaupallisuus on olennainen osa muotia. Muoti-ilmiöiden synty ja trendien leviäminen on lähestulkoon mahdotonta ilman suhdetta ostamiseen. Myös ns. “vihreät” aatteet määritellään kaupallisuuden avulla – useimmiten joko ostamisesta pidättymisen kautta tai ostokäyttymisen suuntaamisella kestäviin valintoihin. Kaupallisen puolen ohella muoti on kuitenkin myös ilmaisumuoto, joka voi olla lähempänä taidetta kuin perinteistä käyttömuotia.
Loppuviikon ajan on Tukholmassa mahdollisuus tutustua nuorten suunnittelijoiden muodin ja taiteen rajapinnalla oleviin teoksiin Modevandring -tapahtumassa. Näyttelyn tarkoituksena on herättää ajatuksia muodin ja ylipäätään pukeutumisen merkityksestä minuuden ja identiteetin rakentamisessa, muodin suhteesta kulutukseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiskuntaan.
Itse tapahtuma koostuu kahdesta osasta, jossa lähtökohtana on mukana olevien suunittelijoiden teoksista, valokuvista ja video-installaatioista rakennettu näyttely ja lisäksi viikonloppuna on mahdollisuus kiertää heidän ateljeissaan. Nimi “Modevandring” (muotivaellus) viittaa siis sekä konkreettiseen kulkemiseen ateljeesta toiseen että ajatukselliseen vaellukseen.
Osoite:
Stationhuset, Torsgatan 5 (vanha tiilirakennus pienen aukion perukalla)
Näyttelyn aukioloajat:
ke-pe 26. – 28.8. klo 12 – 19
la-su 29. – 30.8. klo 11 – 20
Ateljeet avoinna:
la-su 29. – 30.8. klo 12-17
Lataa tapahtuman kartta:
täältä
Kun käytännössä jakaa vaatekaapin sisällön parin muun kanssa, ei ole ihan harvinaista, että hiljaa mielessä suunniteltu asukokonaisuus päätyykin jonkun muun päälle. Olin ajatellut lähteä päivän seikkailuihin pukeutuneena rennosti ihanaan Moscow-Paris -teeppariin, yhdistettynä haaleansinisiksi kuluneisiin farkkuihin ja valkoisiin tennareihin. No, suunnitelmiin tuli muutos, kun samainen paita ehtikin päätyä Peetun ylle…
Hiusten leikkaaminen itse, ex-tempore, vessan peilin ääressä, Fiskarsin kynsisaksilla on näköjään geeneissä. Tosin Mintun edellisestä kynsisaksi-attackista on jo jonkun verran aikaa. Ihan nasta pörrö Peetun kampauksesta tuli – eikö vaan? Lyhyempänä ja kerrostettuna ainakin taipumus rentoon kihartumiseen tulee paremmin esiin.
Kävin tosiaan viime viikolla katsomassa Amodóvarin tuoreimman leffan, Särkyneet syleilyt. Muistin taas, miksi aikoinani olin elokuvafriikki ja leffakerhokantis.
Menkää hyvät ihmiset katsomaan Erinomainen Elokuva!
Anna Wintourista voi olla montaa mieltä, mutta hän on kiistatta tämän hetken muodin vaikutusvaltaisin gate keeper. Mahtaakohan siitä huolimatta The September Issue -leffa ikinä päätyä teattereihin näillä leveysasteilla?
