Martina Bonnier on Damernas Värld -lehden muotitoimittaja ja juuri julkaistun Fashionista -kirjan kirjoittaja.
Martina Bonnierilla on monta kaunista laukkua…
Martina Bonnier on Damernas Värld -lehden muotitoimittaja ja juuri julkaistun Fashionista -kirjan kirjoittaja.
Martina Bonnierilla on monta kaunista laukkua…
Eilen oli Söderissä säänöllisesti järjestettävä hilpeä SoFo Night, jonka tarkoituksena on tuoda mukavaa markkinafiilistä trendikkäille SoFon (South of Folkungagatan…) kaduille. Tempauksen kunniaksi putiikeissa on erikoistarjouksia ja pieniä häppeningejä. 
Helle oli pukeutunut omaa tuotantoa olevaan punaiseen jakkupukuun. Jakkupuvun hame on hyvin kapealinjainen ja pituus on tyylikkäästi puolisääreen. Laatikkomainen kaksirivinen jakku ja näyttävät mustat napit tuovat särmää kokonaisuuteen. Kuvassa poseeraa siis Helle näyttelyvalokuvien edessä.
Valokuvanäyttelyn nimi Void – eye of the zombie on sama kuin Robert&Bladin kevätmalliston. Kuvat eivät ole perinteisiä siloiteltuja muoti- tai mainoskuvia, sillä Jens Nordströmin kuvaamat zombiet ovat roheita ja yleisfiilis on karu, jopa hiukan agressiivinen. Kuvat ovat Sivletossa koko kevään, joten kannattaa käyä poikkeamassa, jos syvempi tutustuminen Söderiin kiinnostaa.
Muotikuva:
Sivletto-putiikki on jo ihan sellaisenaankin nähtävyys. Kapeat kierreportaat vievät katutasolta kellarikerrokseen, jossa aukeaa yllättävän laaja myymälätila. Tai pelkäksi myymäläksi Sivlettoa ei tosiaankaan voi sanoa, sillä samassa paikassa on myös kahvila ja kampaamo. Rock- ja rockabilly -henkisten vaatteiden lisäksi Sivletto myy huonekaluja, koruja, lehtiä, levyjä ja vähän kaikkea mahdollista, niinkuin lifestyle-konseptiin hyvin sopii. Käsittääkseni myymälän sivussa olevassa pikku verstaassa voi myös pinnoituttaa autonsa. Tai miksi sitä nyt sanotaan, kun isoista autoista tehdään hienon värisiä, kiiltäviä ja turkooseja…
Kuulemma ennen Dolly Partonin taannoista Tukholman keikkaa Sivleton kampaamo oli buukattu täyteen jo edelliseksi päiväksi. Monet olivat halunneet juhlistaa kantritähden vierailua asiaankuuluvalla kampauksella!
Miesten ja naisten vaatteiden lisäksi Sivletossa on pieni, mutta hyvin varusteltu lastenvaateosasto. Truls viehättyi kultanappiseen villakangaspukuun – hyvä tyylitaju jo pienestä pitäen!
Mintulle olisivat kelvanneet nämä mahtavan suloiset ruusunmarjoilla koristellut maryjanet. Mikäli pankkitili ei huutaisi armoa tässä vaiheessa kuuta, olisi vajavainen kenkävarastoni saanut varmasti täydennystä!
Åsa on Sivleton kanta-asiakkaita ja hengailee kuulemma usein putiikin kahvilassa kavereittensa kanssa. Näyttävin brodeerauksin koristeltu viininpunainen samettipusakka on sievä kuin koru!
Taideteollisessa korkeakoulussa muotisuunnittelua opiskeleva Anna sai unelmiensa harjoittelupaikan viime kesänä, kun Tiger of Sweden vastasi myöntävästi hakemukseen. Harjoittelujakson päättyessä Annalle tarjottiin töitä suunnitteluassistenttina ja Taikiin työn alla oleva gradu sai jäädä odottamaan. Toimenkuvaan kuuluu tehtäviä sekä Tigerin farkkulinjan että naisten malliston kanssa.
Minttu haastateli Annaa herkullisen quinoa-salaatin nauttimisen lomassa.
Mikä on ollut kaikkein hauskinta/kurjinta työssäsi?
Hauskinta on työskennellä hienojen tuotteiden kanssa, ja parhaassa tapauksessa myös luoda niitä! Myöskin kokeneiden ja lahjakkaiden suunnittelijoiden kanssa työskentely on innnostavaa, opettavaa ja kiinnostavaa. Tigerin pääsuunnittelijat ovat kuitenkin Ruotsin huippuja! Myöskin trendien kanssa työskentely on hauskaa. Kurjinta, hmm, ei oikeastaan mikään muu kuin se että assistentit eivät pääse mukaan inspiraatiomatkoille!
Ennen Tigerille tuloaan Anna on ehtinyt tehdä jo monia eri asioita. Yhtenä tärkeimmistä saavutuksistaan hän pitää Taikissa suorittamaansa kandin tutkintoa. Tutkinto on tärkeä varsinkin työn saannin kannalta. Opiskelujen alkuaikoina Anna teki kaikkea alaan liittyvää. Hän oli mm. aina kun mahdollista pukijana näytöksissä, avustajana kuvauksissa ja teki oikeastaan ihan mitä vaan, mistä oppi jotain alasta. Myös kaikki omat näytökset ja näyttelyprojektit kuuluvat asiaan opiskeluaikana. Anna on myös ollut harjoittelijana Pariisilaisessa suunnittelutoimistossa puoli vuotta ja hän on ehtinyt opiskella Kauppakorkeassakin sivuainetta. Suomessa hän teki ennen Tukholmaan muuttoa töitä freelancer-suunnittelijana ja pyöritti pientä omaa mallistoa suunnittelija ystävänsä kanssa (Zukale&Huoviala). Uraan mahtuu toki myös perinteisiä kahvila- ja kauppa-apulaisen töitä.
Mitä neuvoja antaisit muotisuunnittelijan urasta haaveilevalle?
Ala on vaikea ja kilpailu kovaa, mutta työ parhaassa tapauksessa palkitsevaa ja siinä saa toteuttaa itseään! Työ on kuitenkin nopeatempoista, ja rankkaa, ja hirveästi pitää tehdä töitä, että pääsee eteenpäin. Mutta en minä nyt halunnut pelotella! Pitää hankkia koulutus ja työkokemusta, aluksi vaikka harjoitteluista. Esimerkiksi Taik ja Lahden muotoiluinstituutti ovat hyviä Suomessa, mutta toki muistakin kouluista on tullut menestyviä suunnittelijoita. Ja kaikista tärkeintä: pitää kehittää omaa luovuuttaan ja silmäänsä. Kannattaa myös hankkia taidekoulutusta, jotta osaa esitellä ideansa. Kiinnostus muotiin on tietenkin tärkeää, mutta sen lisäksi pitää tutustua kulttuuriin, designiin ja taiteeseen laaja-alaisesti, jotta pystyy olemaan pari askelta edellä trendeissä. Ja nykyään varsinainen työ tehdään tietokoneella, joten kannattaa tutustua niihin hyvissä ajoin! Ja pitäisi olla valmis myös muuttamaan ulkomaille 😉
Tukholmaan muuttoa suunnittelevalle Anna vinkkaa, että Ruotsin pääkaupungissa on enemmän suurkaukungin tuntua kuin Helsingissä, mutta erot eivät kuitenkaan ole niin hirvittävän suuria. Asunnon hankkiminen on kuitenkin työlästä. Tukholma on mukava kaupunki, ja muotialalla mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin Helsingissä! Vielä lopuksi Anna muistuttaa, että ruotsin kieltä kannattaa harjoitella etukäteen.
Mintun torstain ohjelmassa on töitä, treenausta ja illalla Robert&Bladin valokuvanäyttelyn avajaiset persoonallisessa Sivletto -putiikissa Söderissä. Päivän asun tulee siis soveltua sekä toimistolle että rock-henkiseen illanviettoon. Kenkien pitää olla matalat, koska napakaksi suunniteltu aikataulu vaatinee kevyttä marssihölkkää päivän mittaan.
… ja tietty myös Acnen rotsi pääsee mukaan!
Kaappien kätköistä löytyi edellisen – tai taisi olla jo sitä edellisen – kirpparisiivouksen yhteydessä jättikokoinen kammotusnahkaliivi suoraan ysärin alusta. Edes uutena kyseinen vaatekappale ei ole ollut tyylikäs. Syy siihen, miksi se ylipäätään on varastoihimme päätynyt on, että miehen jossain messutyyppisessä tapahtumassa kaikilla oli samanlainen virallinen olen-täällä-töissä -liivi.
Ihan tyköistuvaa en liivistä tavoitellut – ja parempi niin, sillä se olisi ollut varmasti ihan mahdotonta ottaen huomioon liivin alkuperäiset puolijoukkuetelttamaiset mittasuhteet. Sivusaumoihin ja takasaumaan tein reilut sisäänotot ja eteen muotolaskokset. Saumat leikkasin auki ja tikkasin molemmilta puolilta. Lopputulos on teknisesti yllättävän siisti, mutta ihan vakuuttunut en ole tuleeko tälle sittenkään käyttöä…
Pitäisi varmaan yrittää stailata pillifarkkujen ja söpön topin kanssa kunnon Kate Moss -tyyliin… Tai sitten unohtaa koko juttu.
Tai itseasiassa toimistopäivät ovat täällä vähän pidempiä kuin nine to five. Virallisesti työaika on kahdeksan tuntia, mutta erona suomalaiseen käytäntöön on, että päivään kuuluu tunnin ruokatunti kunnon duunarityyliin. Työpäivän pituus on siis vähintään yhdeksän tuntia ja varsinkin yksityisellä sektorilla työaika joustaa helposti ylöspäin, työnantajan hyväksi. Kilpailu hyvistä työpaikoista on kovaa ja kaikilla on kova halu näyttää innokkuuttaan ja sitoutuneisuuttaan.
Yleisestä tunnin lounastunti -käytännöstä seuraa, että on hyvin tavallista käydä lounaalla jossain pikku ravintolassa tai kahvilassa. Tämä taas on puolestaan varmasti yksi syy siihen, että Tukholmassa on niin runsaasti kivoja pieniä yksityisiä ravintoloita ja kahviloita. Ja mahtava sushipaikka löytyy vähintään joka kadunkulmasta.
Tänään Mintun ohjelmassa on toimistopäivä ja lounastreffit. Asun perustana (jälleen kerran) Monkin kynähame – tosin vähän eri tavalla yhdisteltynä tänään.
