Vaikka muoti ja politiikka nivoutuvatkin käytännössä toisiinsa, ei varsinaisesti konkreettisia liittoutumia kovin usein ole tavattu. Muoti on toki antanut kasvot monellekin vastarintaliikkeelle ja kansalaiskapinalle, mutta vakiintuneessa poliittisessa koneistossa ei high fashion ole ollut mikään itsestäänselvyys. Ja mielestäni hyvä niin. Muodin vetovoima ja viehätys kun on siinä, että jo syntymishetkellään se alkaa tehdä kuolemaa. Muutos on ainoa asia, joka muodin maailmassa on pysyvää, kun taas politiikalla toivottavasti on vähän pidemmän aikajakson agenda ja tavoitteena kestävät parannukset yhteiskunnassa.
Nyt on kuitenkin Diane von Furstenberg suunnitellut laukun Obaman vaalikampanjan tukemiseksi ja löytyypä Runway to Change -sivulta myös Zac Posenin suunnittema asfaltinharmaa tanktop ja muuta designerhärpäkettä. Ameriikan presidentinvaalit on kieltämättä keskivertovaaleja railakkaampi markkinasirkus, mutta jotenkin oudolta ilmiö kuitenkin tuntuu…

Mitä mieltä olet – kannattaisiko muotimaailman pysyä erossa politiikan koneistoista vai onko vain positiivista, että vihdoinkin voi supporterikin tunnustaa väriä tyylikkäästi?

Gucci Westman on Revlonin taiteellinen johtaja, joka meikkaa työkseen malleja ja julkkiksia mainoskuvauksia, muotireportaaseja ja erikoistilaisuuksia varten. Style.comin uudelta The Stylist -sivustolta löytyy muutama hyvä video, jolla Gucci Westman selostaa seikkaperäisesti mm. huulimeikin tekoa ja ihon pohjustusta. Inspiroivaa katsottavaa myös samoihin kaavoihin jumiutuneelle ei kokeilunhaluiselle meikkaajalle. Pitäisiköhän sitä oikeasti antaa kirkkaanpunaiselle huulipunalle vielä mahdollisuus…

Upea uutuus Fashion Tale Magazine ja perusteellisesti uudistunut Rodeo ovat teknisesti ottaen toistensa vastakohdat. Vähän alta 20 euroa maksava Fashion Tale keskittyy jahtaamaan ajan henkeä ja tekee hyvää työtä välittäessään löytönsä kuvareportaasien avulla lukijalle. Rodeo puolestaan on mainosrahotteinen ilmaisjakelulehti, jonka kuka tahansa voi poimia itsellensä lukuisista jakelupisteistä. Yhteistä näillä kahdella lehdellä on kunnianhimoinen suhtautuminen muotiin ja trendeihin, valtavirrasta poikkeava oma kieli ja se, että molemmat ovat Mintun lehtisuosikkilistan yläpäässä.
Uudistuneen Rodeon ensimmäinen numero julkaistiin viime viikolla. Sanomalehtimäinen paperi on vaihtunut laatu-magazinelle tyypilliseen kiiltävään painopohjaan, vanha tabloid-muoto on väistynyt ja tilalla on normaali aikakauslehtikoko. Hedi Slimanen kuvaama Kate Moss lehden kannessa on lupaus entistäkin laadukkaammasta sisällöstä. Exklusiivinen haastattelu Hedi Slimanesta, hänen kuviaan ja pari muutakin varsin kelvokasta muotikuvareportaasia. Kiinnostavaa, inspiroivaa ja älykästä. Just the way I like it! Lataa itsellesi oma Rodeo tästä: Rodeo no 6 September
Fashion Tale Magazine on uskomaton uutuus. Hankin lehden jo pari viikkoa sitten, mutta siinä on niin paljon “asiaa”, että en ole onnistunut vielä lähimainkaan kahlaamaan kaikkea läpi. Sävykkäät kuvareportaasit seuraavat toisiaan ilman, että pakollisen oloinen toimituksellinen teksti hyökkää katkaisemaan ajatusten vapaata leijumista. Normaalisti paksut muotimagazinet ovat täynnä erilaisia mainoksia ja ilmoituksia. Mikäli kuulut niihin, joita kaupallisuus ärsyttää, voin kertoa, että Fashion Talessa ei ole ainoatakaan mainosta.
Oikeastaan tuntuu hassulta puhua lehdestä Fashion Talen yhteydessä. Kovat kannet ja kirjamainen sidonta tekee siitä selkeästi paljon enemmän. Vähemmän kertakäyttöisen. Me likes!

Lontoon muotiviikko on käynnissä jo toista päivää, joten on korkea aika listata New Yorkin viimeviikkoisen kavalkadin parhaimmisto. Yleisesti NY:n näytökset tarjoavat varsin käytännönläheistä, arkiseenkin käyttöön soveltuvaa muotia. Sporttinen reippaus on stereotyyppisesti amerikkailaisen designin tunnusmerkki, vahvuus ja heikkous. Minttuun sporttireferenssit iskevät, joten monestakin mallistosta löytyi inspiroivia kokonaisuuksia. New Yorkin SS 2009 mallistojen TOP 5 -listalle pääsevät 3.1 Phillip Lim, Alexander Wang, Marc Jacobs, Proenza Shouler ja Yigal Azrouël.

3.1 Phillip Lim
Raikas ja selkeälinjainen 3.1 Phillip Lim on ollut jo pitkään suosikkejani. Valkoisen, nuden ja beigen hallitsemaa väriskaalaa terävöittää mm. musta ja kuuma punainen. Chanelmaiset mittasuhteet tekevät silhuetista klassisen tyylikkään ja yllättävät yksityiskohdat, graafiset trimmaukset, hapsut ja kerrokselliset röyhelöt tuovat tyylin 2000-luvun loppuun.

Alexander Wang
Vaikka Alexander Wangin mallisto tarjosikin kasarihenkisiä hedelmäkarkkivärejä, miellyttää silmää eniten kuitenkin vanhat tutut perusvärit. Haaremityyliset leikkaukset housuissa, nahkapillit, väljät yläosat ja pikkumekot mustina, valkoisina, harmaina maustettuna pisaralla denimiä. Toimii mainiosti myös muilla kuin nuoreen hollywood-celebrity-eliittiin kuuluvilla.

Marc Jacobs
Mitä enemmän mietin Marc Jacobsin SS 2009 -mallistoa sitä enemmän pidän siitä. Kimonotunikat, huivimainen vyötäröhärpäke, pantterikuosiset laukut, terävät olkapäät jakuissa, kerrostetut kietaisuhameet – kaikki tuntuvat tunkeutuva voimalla unelmiini. Satiinivartiset espadrillos-bootsit eivät varmasti ikinä päädy jalkaani, mutta onhan ne aivan mahtavan upean kreisit! Kaasolle voisi sopia epäsymmetrinen leikkaus puvun yläosaan…

Proenza Schouler
Yksi jenkkilän julkkisten perusvaatettajista, Proenza Schouler, ilahdutti mallistolla, joka on selvästi suunnattu itsenäiselle, vahvalle aikuiselle naiselle. Kasarimaisen graafiset olkapäät, runsaasti volyymiä sisältävät leikkaukset ja toiselle puolelle päätä kammatut hiukset vaativat tilaa ja huomiota. Mallistossa tuntuvat lisäksi hyvin selvästi sportti-vaikutteet, mikä osaltaan alleviiva kokonaisuuden female superhero -viboja.

Yigal Azrouël

Rentoa ja mutkatonta tunnelmaa henkivä Yigal Azrouëlin mallisto päätyi TOP 5 -listalle vähän yllätyksenä itsellenikin. Helpot ja kivat asukokonaisuudet voi ongelmitta kuvitella keväisille kaduille. Ja jotenkin hellyyttävältä tuntuu nähdä catwalkilla jokaikisen etelänmatkan virheostos nro 1 – pareo. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Yiga Azrouël on onnistunut tekemään käyttökelpoisen ja mukavan malliston, jonka linjat ja sävyt tuntuvat kotoisasti tutuilta, mutta kuitenkin riittävän tuoreilta.

Näiden viiden lisäksi oli New Yorkissa toki monta muutakin hyvää mallistoa. Tykkäsin mm. Calvin Klein Collectionin hyytävän jäisistä arkkitehtoonisista mekoista. Ihan toista ääripäätä edustavat folklorehenkinen Anna Sui ja hippiäitimäinen Diane von Furstenberg, joiden iloisesti hymyilevät mallit toivat vaihtelua yleensä kovin mutrusuiseen näytöstunnelmaan.

Ilmoittautuminen on nyt suoritettu, jäljellä on vielä vähän treenaamista… Kuka lähtee mukaan? 🙂

Niin sitä ollaan kuulkaas jo pitkällä syksyssä! Toiveet intiaanikesästä voi vähitellen unohtaa, mutta eikös suhteellisen sivistynyt fashionista trimmaa luonnon suomaa turkispeitettä myös pimeän aikana? Jotenkin tuntuu jopa, että esim. brazilian wax -tyyppisiä hiukan radikaalimpia menetelmiä olisi mukavampi testata ensimmäistä kertaa näin syksyllä, kun mahdolliset ei-toivotut reaktiot on helppo peittää vaatteilla. Tämän maanantain kilpailukysymys liittyy aiheeseen eli:

Mielestäni paras tapa päästä eroon ei-toivotusta karvoituksesta on:

Vahaus kosmetologilla/vahaan itse, se on halvempaa/vanha kunnon höyläys/miksi ihmeessä – karvat ovat ihania/muu konsti, mikä?

Kaikki maanantain aikana tämän postauksen kommenttilaatikkoon vastanneet osallistuvat viikon palkinnon arvontaan, joka on:
Gillette Venus Breeze -höylä old school -tyyppiseen karvanpoistoon.

Mielestäni paras tapa päästä eroon ei toivotusta karvoituksesta on:

Vahaus kosmetologilla/vahaan itse se on halvempaa/vanha kunnon höyläys/miksi ihmeessä – karvat ovat ihania/muu konsti, mikä?